Vihreä käyttäytymismalli  

Eriksonin mukaan vihreän käyttäytymismallin omaavat henkilöt ovat useimmiten vakaaluonteisia introvertteja, joilla on passiivinen luonne. Vihreät ovat useimmiten mieluiten enemmän tiimin jäseninä sivurooleissa ja ottavat vähemmän vastuuta kuin punaiset ja keltaiset. Vihreät vastaavat useimmiten myöntävästi, vaikka haluaisivatkin vastata kielteisesti, koska haluavat välttää konflikteja viimeiseen asti. Vihreät ovat enemmän tunteellisia kuin analyyttisia ja havaitsevat eniten uhkia ympäristössä, jotka esiintyvät heille syinä pysyä passiivisena ja päättää olla tekemättä mitään. Koska vihreät ovat niin tunteellisia, heidän tunteensa loukkaantuvat kaikista väreistä helpoiten. Vihreät ovat ihmiskeskeisiä ja välittävät muiden tunteista. He säästävät muiden tunteita usein jopa totuudesta huolimatta. Koska he välittävät muista ihmisistä, he ovat hyviä kuuntelemaan. Siinä missä keltaisia innostaa muutos ja uudet asiat, vihreät ovat eniten muutosvastaisia, koska he arvostavat eniten sitä, miten asiat ovat aina olleet ja että ne pysyvät sillä tavalla. Vihreät arvostavat rauhallisuutta, vakautta, ennustettavuutta ja mukavuutta. Vihreät ovat menneisyyteen ajattelevia, koska arvostavat sitä, miten asiat ovat aina olleet. He elävät myös usein menneisyydessä, koska katkeroituvat helpoiten asioista muille ihmisille ja maailman epäoikeudenmukaisuuksille ja ne jäävät vaivaamaan heitä. Katkeroituminen ja pitkävihaisuus johtuu useimmiten juuri siitä, että koska vihreät karttavat konflikteja, he eivät myöskään sano ääneen sitä, mikä heitä muissa turhauttaa. Siksi he kääntävät sen kaiken sisäänpäin ja sitten purkamatta sitä jäävät vellomaan siihen vuosia eteenpäin. Erilaisin ja kaikista vaikeinten vihreän kanssa toimeen tuleva ihminen on punainen. (Erikson, 2014, 01:21:46.) 

Vihreän käyttäytymiseen sopeutuminen  

Eriksonin mukaan vihreät ovat kaikista väreistä helpoiten ahdistuvia ja eniten vakautta ja turvaa arvostavia yksilöitä, joten on parasta luoda heidän kanssaan mahdollisimman ystävällismielinen ilmapiiri, johon kuuluu ystävällisesti ja aktiivisesti kuuntelu, rauhallisesti puhuminen ja tilan antaminen keskustelussa. Kaikista väreistä vihreät ihmiset ovat herkimpiä ja siksi kannattaa varoa, ettei puhu liian suoraan asioista, jotka ovat vaikeita ja joihin he liittyvät jotenkin. On parasta pitää keskustelu hienotunteisena, jottei vihreä ahdistu ja halua vain tilanteesta pois. Vuoropuhelussa vihreän kanssa on hyvä olla vakaa ja ennustettava. Kerrotaan miten asiat tulevat etenemään, jotta hän tietää mitä tulee tapahtumaan. Kaikista väreistä passiivisimman vihreän kanssa voi odottaa, että hän ei välttämättä halua ottaa päävastuuta yhteisestä tehtävästä, joten kannattaa varautua, että joutuu astua johtoon mutta ei olla liian päällekäyvä siinä roolissa, ettei vihreä ahdistu. Passiivisen luonteensa vuoksi vihreiden tyyppien kanssa saattaa suurimmaksi osaksi ajasta joutua aloittaa keskustelun. Se että vihreä ei aloita keskustelua ei tarkoita, etteikö hän pitäisi toisesta osapuolesta vaan että keskustelun aloittaminen on vihreälle vain vaikeampaa. Luonteestaan johtuen myös päätöksenteko on yleisesti ottaen vihreille kaikista vaikeinta, joten jos on heidän kanssaan yhteistyössä, luultavimmin joutuu itse tehdä ainakin isot päätökset. Negatiivinen palaute tulee aina antaa vihreille kahden kesken ja hyvin muotoillusti. Palautteessa kuuluu olla erittäin konkreettiset esimerkit ja pehmeät ilmaisut, jotka säilyttävät ystävällisen ilmapiirin ja hienotunteisuuden, joka auttaa vihreää sietämään palautteen. (Erikson, 2014, 05:29:27.)

Sininen käyttäytymismalli

Eriksonin mukaan sinisen käyttäytymismallin omaavat ihmiset ovat useimmiten introvertteja, jotka ovat käyttäytymiseltään passiivisia. He ovat dialogissa hitaampia avaamaan suutaan, koska haluavat ajatella mahdollisimman pitkälle ennen kuin sanovat jotain. Siinä missä keltaiset sanovat sen mitä sylki suuhun kulloinkin tuo toisinaan sanomisen laadusta huolimatta, siniset haluavat mielessään varmistaa, että heidän sanomansa on heidän mielestään totta, tarkasti muotoiltu ja olennaista kokonaisuudessaan suhteessa keskusteltavaan asiaan. Siniset arvostavat asioissa enemmän laatua kuin nopeutta. He ovat erittäin asiakeskeisiä sekä pikkutarkkoja analyyttisen luonteensa vuoksi. Siniset arvostavat yksityiskohtia, ja tarkinta versiota totuudesta kaikista väreistä eniten. Sinisille totuus on tärkeämpää kuin tunteet. Pikkutarkan ja huolellisen luonteensa vuoksi, he voivat toisinaan esiintyä rasittavina punaisten ja keltaisten silmiin, jotka haluavat, että asioissa edetään nopeasti kaikkien yksityiskohtien tarkistamisen sijaan. Koska siniset ovat usein kriittisiä, he ovat todennäköisempiä sanomaan ei, kuin kyllä. He ovat menneisyyteen ajattelevia, koska viettävät suurimman osan ajastaan oman päänsä sisällä hiljaisina peilaten ulkona tapahtuvia asioita omiin sisäisiin malleihin ja kaavoihinsa, sekä faktatietoon, joihin he tukeutuvat ja joista he saavat oman turvallisuuden tunteensa. Siniset tuntevat itsensä kaikista turvallisimmiksi, kun ymmärtävät asioiden väliset yhteydet ja asiakokonaisuudet. Siniset ihmiset näkevät usein enemmän riskejä kuin mahdollisuuksia. He ovat kaikista väreistä hiljaisimpia ja syynä siihen on, että vaikka sininen ehtisikin avata suunsa huoneessa täynnä ihmisiä, jotka käyvät samaa dialogia, hänellä ei silti ole mitään tarvetta tulla kuulluksi. He ovat enimmäkseen tarkkailijahahmoja, jotka lähinnä hiljaa analysoivat ympäristöään, minkä takia, jos heidän mielipiteensä haluaa kuulla, sitä luultavimmin saattaa joutua kysymään suoraan heiltä. Erilaisin ja kaikista vaikeinten sinisen kanssa toimeen tuleva ihminen on keltainen. (Erikson, 2014, 01:47:02.)

Sinisen käyttäytymiseen sopeutuminen  

Eriksonin mukaan siniset arvostavat eniten sitä, kun pitäydyt faktoissa, olet tarkka, yksityiskohtainen ja selkeä. Siniset ovat kenties ainoita, jotka todella arvostavat yksityiskohtia. Keskustelussa heidän kanssaan kannattaa valmistautua hyvin ja ajatella alusta loppuun asti, ennen kuin sanoo lähes mitään, koska he ovat erittäin tarkkoja faktojen ja asioiden todellisen tilan tarkkuuden suhteen. Sinisen kunnioituksen menettää heti, jos hän huomaa, että esität tietäväsi mistä puhut, mutta todellisuudessa et tiedä ja vain esität fiksumpaa kuin olet. Jos et tiedä mistä puhut, siniselle kannattaa heti sanoa, ettet tiedä keskusteltavasta asiasta. Toisin kuin punaisilla ja keltaisilla, siniset eivät arvosta niinkään asioiden etenemisen nopeutta vaan he ovat kiinnostuneita työn laadusta. Heihin ei siis kannata vedota, että työ saadaan nopeasti valmiiksi vaan että työn laadusta tulee hyvä tai se tulee kärsimään, jos sininen hidastelee liikaa perfektionisminsa vuoksi. Pahimmassa tapauksessa jos nopeuteen vetoaa, voi sininen saada henkilöstä hutiloivan ja huolimattoman kuvan, joka myös syö sinisen kunnioitusta henkilöä kohtaan. Asiakeskeisen luonteensa vuoksi, kun tehdään töitä, haluaa sininen pysyä työtehtävässä ja saada sen valmiiksi mieluiten ennen small talkia. Sen lisäksi introvertin ja jokseenkin passiivisen luonteensa vuoksi, koska siniset eivät puhu paljoa, eivät hekään jaksa kuunnella paljon puhetta etenkin koska ovat asiakeskeisiä eivätkä ihmiskeskeisiä. Sinisen suurimpia heikkouksia ovat usein liiallinen kriittisyys muita ihmisiä kohtaan heidän virheistään ja epätarkkuuksistaan, ja hitaus asioiden etenemisessä ja päätöksen teossa. Liiallisesta kriittisyydestä palautetta annettaessa kannattaa vedota siihen, että muilla on tunteet ja että sellainen on käytännössä kohtuutonta, ja hitaudessa asioissa etenemisessä sekä päätöksenteossa voi sinistä auttaa vetoamalla siihen, että työn lopputuloksen laatu kärsii, koska laatu on siniselle kaikista tärkeintä. Jos kukaan ei muistuta liiallisesta hitaudesta, voi sininen jäädä viilaamaan pilkkua turhan pitkäksi aikaa ja saada työstä turhan täydellisen, mutta keskeneräisen. Joskus siniselle saattaa joutua sanomaan, että tarpeeksi hyvä on täydellinen. Aina jos sinisellä on vaikeuksia tehdä mitään ja voidaan vedota asioiden laadun kärsimiseen, se kannattaa tehdä. (Erikson, 2014, 05:48:26.)

Miksi kirjan tiedon hyödyntäminen on tärkeää Proakatemialla  

Koska Proakatemialla tiimit jaetaan Belbin-testien mukaan saadaksemme mahdollisimman monipuoliset tiimit, on mielestäni turvallista olettaa, että jokaista näitä neljää väriä löytyy jokaisesta tiimistä. Ainakin minä tunnistan tiimistämme jokaista eri väriä hallitsevasti edustavan henkilön. Syy miksi koen kirjan niin tärkeäksi on, koska jokainen meistä tykkää olla eniten omalla luontaisella tavallamme kanssakäymisessä muiden kanssa, mutta ihmiset ovat niin erilaisia, että suurimmaksi osaksi ajasta puhumme toisillemme vain omalla tavallamme ja jätämme huomioitta sen, millainen toinen on ja millä tavalla hän parhaiten ymmärtää meitä ja reagoi kommunikointiimme. Mitä paremmin kykenemme kommunikoimaan keskenämme tiiminä, sitä yhtenäisempi tiimimme on, sitä vähemmän syntyy turhaa kitkaa, välien poikki menemisen todennäköisyys minimoituu ja sitä paremmin tiimimme tekee yhteistyötä. Uskon että tämä kirja opettaa juuri sitä erittäin hyvin. Kun tunnistamme tiimiläisistämme kunkin väriprofiilin tarkkailemalla heitä ja tutustumalla heihin, kykenemme kommunikoimaan heidän kanssaan heidän haluamallaan ja parhaansa ymmärtämällään tyylillä. Viimeiseksi haluan vastata kysymykseen, “Mitä jos minussa ei ole lainkaan sitä väriä, mitä toinen edustaa enkä koe osaavani kommunikoida lainkaan tavalla, jolla toinen kommunikoi?” Siihen mielestäni paras tapa reagoida on ajattelemalla, mikä omassa värissä provosoi eniten vastapuolta, ja sitten minimoida kaikki ne provosoivat puolet itsessä kommunikaation aikana. Esimerkiksi minussa ei ole lainkaan punaista ja hallitsevin värini on sininen, joten jos olen punaisen kanssa tekemisissä – vaikka haluaisinkin – minun ei kannata jaaritella tai puhua laajasti yksityiskohdista ja jokaisesta prosessin eri vaiheesta vaan mennä suoraan asian ytimeen ja suureen kuvaan. Seuraavassa kappaleessa haluan pohtia, miten kommunikoida kutakin väriä edustavan henkilön kanssa parhaiten ja miten sopeutua heidän käyttäytymiseensä, jotta ymmärrämme toisiamme parhaalla mahdollisella tavalla ja yhteistyömme on parasta mahdollista. 

Luonnolliset roolit  

Jos tarkastelemme edellisiä kuvauksia neljästä eri väriprofiilista, huomaamme että jokaisella heistä on vahvuutensa ja heikkoutensa. Täten on luonnollista olettaa, että jokaiselle löytyy mistä tahansa tiimistä – kuten tiimiyrityksestä Proakatemialla – luonnollisin rooli, jossa he kukoistavat parhaiten ja jossa pystyvät tukemaan tiimiään parhaiten. Hallitseva ja asioita tarmokkainten eteenpäin vievä punainen persoona loistaa parhaiten tiimin johtajana ja muissa vastuutehtävissä. Energinen ja sosiaalinen keltainen persoona loistaa parhaiten kaikista sosiaalisimmissa ja esiintymiskykyä vaativissa työtehtävissä. Vakaa ja välittävä vihreä persoona loistaa parhaiten ihmisläheisissä työtehtävissä ja ihan useimmiten vain tiimin jäsenenä hoitamassa yhteisiä yleisiä hommia. Analyyttinen, kriittinen ja pikkutarkka sininen persoona loistaa parhaiten asioissa, jotka vaativat yksityiskohtiin keskittymistä, asioiden tarkkuuden ja oikeellisuuden tarkistamista sekä riskien tunnistamista, aikatauluttamista ja erinäisten suunnitelmien ja strategioiden eteenpäin suunnittelemista. Uskon että jokaista tarvitaan optimaalisesti toimivassa tiimissä. Toiset ovat vahvoja siellä, missä toiset ovat heikkoja. Parhaan tiimin saa aikaan, kun jokainen täydentää toistaan hoitamalla oman vahvuusalueensa hommat.  

Loppupäätelmät

Jokainen meistä on erilainen ja ainutlaatuinen, mutta joidenkin ihmisten välillä esiintyy useita samankaltaisuuksia. Tietyn kaltainen kaava vaikuttaisi toistuvan yhä uudelleen ja uudelleen. Eriksonin värimalli ei tietenkään kuvaa ihmisiä täydellisesti, mutta se vaikuttaisi antavan hyvän karkean kuvan muista ihmisistä ympärillämme. Vaikka kaikki ovat enemmän tai vähemmän erilaisia ja joistakin ihmisistä olemme täysiä vastakohtia, olemme yllättävän monen kanssa kenties enemmän samankaltaisia kuin kuvittelemmekaan. Kun olen itse tässä parin vuoden aikana hyödyntänyt kirjasta saamiani oppeja, olen huomannut, että pystyn sopeutumaan muiden käytökseen paljon paremmin ja muut vastaavat minuun paremmin. Kirjan opit ovat myös selvästi laajentaneet ymmärrystäni ihmisten käyttäytymisen syistä ja helpottaneet omaa pahaa oloani, joka on koitunut siitä, etten ole ymmärtänyt heitä. Vaikka on vielä erittäin paljon, mitä en ihmisistä tiedä, edes karkea ymmärrys heistä on johtanut tyynempään mieleen. 

Lähteet 

Erikson, T. 2018. Idiootit ympärilläni. Atena.