Tampere
18 May, Saturday
9° C

Proakatemian esseepankki

Hyvien tai hyvin huonojen keskustelutaitojen taitajaksi



Kirjoittanut: Vivi Wideman - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Keskustelun voima
Ilona Rauhala
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

 

Tiimityöskentely on oma taiteenlajinsa. Jakautuuko työmäärä tasaisesti vai paahtaako joku marttyyrin viitta heiluen joka paikassa, koska työnjaosta ei olla keskusteltu riittävän selkeästi? Pysyykö dialogi dialogina vain pajojen ajan ja viikkopalaverin aiheet käydään huutoäänestyksenä? Sanotaanko mielipiteet suoraan vai jupistaanko selän takana mielummin siitä, kuinka asiat olisi parempi hoitaa? Ei hätää!

Tässä pilke silmäkulmassa kirjoitetussa esseessä kerron vinkkivitoset siihen, kuinka sinustakin voi tulla juuri niin huono tai hyvä keskustelija kuin itse haluat olla. Vinkkejä noudattamalla voit omalta osaltasi vaikuttaa tiimisi yhteisiin hetkiin, niin hyvässä kuin pahassa. Aloitan hiukan vakavammin hyvillä keskustelutaidoilla ja siirryn sitten huumorimielessä huonojen keskustelutaitojen pikaoppaaseen ja päätän esseeni näyttävästi pohdintaan. Tavoitteeni on herätellä lukijassa niin ajatuksia kuin hymyjä.

 

Hyvän keskustelijan perustaidot

 

Rauhala (2020, 25-26) kiteyttää hyvän keskustelun elementit neljään osataitoon, jotka ovat kyky kuunnella, kyky puhua, kyky säädellä omia impulsseja ja kyky luoda aineksista vastavuoroinen tapahtuma. Nämä ovat mielestäni taitoja, joita jokainen tiimin jäsen tarvitsee, jotta yhteistyöstä saadaan mahdollisimman hedelmällistä. Seuraavat Rauhalan (2020) mainitsemat taidot ovat mielestäni sellaisia, että niihin kannattaa kiinnittää huomiota niin ajatuksen tasolla, kuin toiminnassa.

1. Ymmärrä, että ihminen haluaa tulla kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi ja opettele tuottamaan keskustelukumppanillesi tätä tunnetta (Rauhala, 2020, 26).

Hyvässä vuorovaikutuksessa on kyettävä luomaan turvallinen olotila, jossa toisen ihmisen tekee ylipäätään mieli puhua sinulle (Rauhala, 2020, 27). Tiimityöskentelyssä tämä vaatii erityisen paljon huomiota, sillä erilaisia ihmisiä on niin monta. Toisille ihmisten suuri lukumäärä voi olla hyvä asia kun taas toiset kokevat olonsa luontevammaksi pienessä porukassa. Koko ryhmä on vastuussa siitä, että tiimiläisillä on turvallinen olo. Jokainen tiimin jäsen voi omalta osaltaan mielestäni pyrkiä siihen, että kaikki tulevat kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi. Yksi tehokas tapa tähän on mielestäni kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kaikille annetaan heidän tarvitsemansa tila kertoa omat näkemyksensä.

2. Myönnä, että olet itsekin joskus väärässä (Rauhala, 2020, 28).

Oletko joustamaton periaatteen ihminen, joka pitää kiinni omasta mututuntumasta vielä senkin jälken kun se on tieteellisesti todistettu vääräksi satoja kertoja? Ei ehkä kannattaisi olla. Rauhalan (2020, 28) mukaan kyky myöntää se, että itsekin voi olla väärässä auttaa myös vahvistamaan ja voimaannuttamaan muita. Vaikka pitäisitkin jotain asiaa absoluuttisena totuutena, on hyvä huomioida se, että toiselle se ei välttämättä ole sitä (Rauhala, 2020, 28). Liika jumittuminen omaan näkökulmaan muuttaa hedelmällisenkin keskustelun herkästi väittelyksi. Kyky muuttaa omaa mielipidettä ja ylipäätään tarkastella sitä kriittisesti on mielestäni arvostettava piirre ihmisessä. Rauhala (2020, 28) korostaa sitä, että totuuden etsimisen ei tulisi olla tärkeintä, vaan ennemminkin vastausten etsiminen kysymyksiin, kuten mikä voisi auttaa, mikä voisi viedä asioita eteenpäin tai mistä ajattelutavasta voisi olla hyötyä. Tästä tulokulmasta voi mielestäni olla paljon hyötyä tiimityöskentelyssä. Pattitilanteissa tulisi osata etsiä vaihtoehtoisia tapoja ajatella ja toimia, jotta niistä päästään eteen päin. Tiimiyrityksessä tulee väistämättä tilanteita, joissa asioista ollaan erimielisiä. Uskon, että tavalla, jolla näistä tilanteista päästään etenemään, on suuri merkitys siihen, paljonko mielipahaa ne loppuenlopuksi aiheuttavat. Asiallisella dialogilla ja huutosodalla voidaan päästä samaan lopputulokseen. Kummasta veikkaat, että tiimiläisille jää parempi olo?

3. Huomioi puheajan tasainen jakautuminen keskustelutilanteissa (Rauhala, 2020, 28).

Höpötteletkö menemään kaikki mieleesi juolahtaneet näkökulmat, mietitkö minuuttitolkulla sitä, vaivaudutko edes kertomaan omaa ajatustasi vai onko toimintasi jotain näiden ääripäiden väliltä? Rauhala (2020, 28) nostaa puheajan tasaisen jakautumisen yhdeksi tekijäksi hyvissä keskustelutaidoissa. Esimerkiksi kahden tunnin tapaamisella, johon osallistuu neljä henkilöä, tulisi jokaisella olla puheaikaa puoli tuntia (Rauhala, 2020, 28). Tämä ajatus on mielestäni kaunis, mutta useissa tilanteissa epärealistinen. En haluaisi, että joku istuu pajoissa kellottamassa aikaa siitä, kuinka moni puhuu ”sallittua” enemmän ja kuinka moni jättää minuuttinsa käyttämättä. Keskustelunaiheesta riippuen sanottavaa löytyy välillä enemmän ja välillä vähemmän henkilöstä riippuen. Kaksinkeskeisissä tilanteissa puheajan jakautuminen tasaisesti on helpompaa kuin isossa ryhmässä. Ryhmätilanteissa ihmiset eivät aina huomaa itsestään sitä, milloin olisi aiheellista antaa lisää puheaikaa muille ja tällöin ulkopuolinen fasilitoija voi auttaa puheenvuorojen tasaisessa jakautumisessa.

4. Pyri olemaan nöyrä ja ei-tietämisen mielentilassa (Rauhala,2020, 28).

Menetkö ikinä pajaan sillä ajatuksella, että aihe on ihan tylsä, koska et usko oppivasi enää mitään uutta siitä? Koetko joskus uuden ihmisen tapaamisen raskaaksi vain, koska luulet jo tietäväsi millainen henkilö on kyseessä? Hyviin keskustelutaitoihin kuuluu nöyryys ja ei-tietämisen mielentilaan suostuminen (Rauhala, 2020, 28). Tämä pätee mielestäni niin asioihin kuin muihin ihmisiin. Rauhalan (2020, 28) mukaan ei-tietämisen mielentila tarkoittaa kykyä luopua ennakko-oletuksista ja tulkinnoista. Ei pidä luulla, että voisi tietää toisen puolesta, mitä hän ajattelee tai tarkoittaa (Rauhala, 2020, 28). Me emme voi lukea toistemme ajatuksia, ja vaikka voisimmekin niin tulkitsisimme nekin todennäköisesti eri tavalla kuin ajatusten tuottaja. Ei-tietäminen ja nöyryys ovat mielestäni tiimille hyväksi, sillä niiden avulla syntyy uusia ideoita ja uteliaisuus muiden ajatuksia kohtaan elää.

 

Pikaopas huonoihin tapoihin keskustella

 

Ilona Rauhala (2020) avaa kirjassaan Keskustelun voima, huonon keskustelijan peliliikkeitä. Tässä vain muutamia yhdeksästätoista Rauhalan (2020) mainitsemasta huonosta keskustelutavasta, jotka omaksumalla onnistut varmistamaan sen, että keskustelukumppanillesi ei jää hyvä mieli juttutuokiostanne.

1. Listan ensimmäisellä sijalla komeilee itsekeskeisyys (Rauhala, 2020, 24).

Kannattaa siis löytää aiheesta kuin aiheesta jokin tulokulma, joka vie keskustelun sinuun. Esimerkiksi kun viikkopalaverissa keskustellaan osuuskunnan taloudesta, iske ensimmäiseen hiljaiseen hetkeen ja kerro että omalla tililläsi on 100 € ja selitä kuinka aiot venyttää sen riittämään ruokaan, uusimpaan Iphoneen ja kesän festarilippuihin.

2. Älä käytä tilannetajua (Rauhala, 2020, 24).

Kun tiimikaverisi kertoo, että loppuunpalaminen on aivan kulman takana, muista kertoa kuinka sinua ei edes väsytä, vaikka juoksit viime viikolla kaksi maratonia, kirjoitit viisi akateemista esseetä ja kävit joka päivä töissä.

3. Keskeytä mahdollisimman paljon ja usein (Rauhala, 2020, 24).

Voit taktisesti ensin kysyä tiimiläiseltä vaikka kuulumisia ja kun hän on vastaamassa kysymykseesi, on hyvä hetki keskeyttää millä tahansa mielenkiintoisemmalla aiheella. Vielä parempi, jos keskeytät esimerkiksi tiimitilassa naapuritiimin juttutuokion hyökkäämällä keskusteluun mukaan siinä vaiheessa kun kyllästyt pelkkään salakuunteluun. Keskeyttämisestä voi myös tehdä itselleen hauskan leikin, jossa pyritään omilla arvauksilla ja tulkinnoilla täydentämään keskustelukumppanin lauseet loppuun. Keskustelukumppanikin nauttii tästä.

4. Opeta, neuvo ja esitelmöi (Rauhala, 2020, 24).

Luota itseesi, sillä omaa faktatietoa kannattaa jakaa muille tilanteessa kuin tilanteessa. Kun tiimikaverisi tulee juttelemaan kanssasi esimerkiksi tulevasta projektista, lähde rohkeasti alusta alkaen liikkeelle ja kerro hänelle mitä projekti itse asiassa oikein tarkoittaa. Jos ystäväsi kertoo nukkuneensa huonosti ja liian vähän edellisenä yönä, kerro kuinka hänen kannattaisi mennä aikaisemmin nukkumaan. Näin ratkaisit ystäväsi ongelman ja sait päivän hyvän työn tehtyä!

5. Älä säätele itseäsi, omia tunteitasi, kiihtymistäsi, jumiutumistasi tai reaktioitasi ylipäätään (Rauhala, 2020, 24).

Anna vain kaiken tulla ulos suusta niin kuin se on tulossa. Jos joku moittii tapaasi kommunikoida huutaen tai loukkaantuu sanoistasi, niin ota klassikkoselitykset käyttöösi. Aina voi vedota siihen, että on ”temperamenttinen ihminen, joka vain sattuu puhumaan suoraan”. Jos sekään ei riitä, niin käytöksen laittaminen horoskooppimerkin piikkiin hiljentää vastustajan kuin vastustajan. Tästä aasinsiltana se, että kaikkiin keskusteluihin kannattaa suhtautua kilpailuina, joissa äänekkäämpi oman kantansa toitottaja lähtee tilanteesta voittajana.

 

Pohdinta

 

Tiimissä on monenlaisia keskustelijoita näkemyksineen. Aina dialogi ei luista ja välillä oma tilannetaju pettää. Olen varma siitä, että jokainen puhuu välillä toisen päälle ja sortuu olettamaan asioita muista haluamattaankin. Se on inhimillistä. Keskustelijana kehittyäkseen ihminen tarvitsee mielestäni palautetta muilta, koska omaa toimintaa harvemmin osataan tarkkailla yhtä objektiivisesti. Muilta saatu palaute auttaa hahmottamaan omia keskustelutaitoja ja tekee mahdollisiin kehityskohteisiin tarttumisesta helpompaa. Aina palautteesta ei tule hyvä mieli, mutta silti se voi olla hyväksi. Toisaalta jos palautteen antaa nollasta sataan kiihtynyt kiukkupussi, voi omaa suhtautumistapaa palautteeseen punnita hetken pidempään.

Konteksti vaikuttaa paljon siihen, onko jokin tapa keskustelussa hyvää vai huonoa. Kavereiden kanssa vapaasti keskustellessa on usein toivottavaakin tuoda omia mielipiteitä ja kokemuksia esiin. Vaikeuksistaan avautuvalta ihmiseltä on huomaavaista kysyä, tahtooko hän sinun olevan pelkkänä kuuntelijana ja tukena vai toivooko hän neuvoja tilanteeseensa. Potentiaalisen asiakkaan kanssa keskustellaan yleensä eri tavalla kuin kotona puolison kanssa. Sama vitsi ei välttämättä sovi vappubrunssille ja naapurin kissan hautajaisiin, vaikka sen kuinka kovasti haluaisit kertoa. Kaikkiin tilanteisiin ylipäätään pätevät erilaiset keskustelemisen kirjoittamattomat säännöt.

Haastan jokaisen, joka tämän esseen erehtyi lukemaan, kiinnittämään huomiota omiin keskustelutaitoihin vähintään seuraavan viikon ajan. Rauhalan (2020, 23) sanoin täydellisyyteen pyrkiminen on yleensä hiukan paremman pahin vihollinen. Täydellisyyteen ei siis kannata pyrkiä keskustelutaitojenkaan harjoittelussa. En varsinaisesti suosittele kokeilemaan huonojen keskustelutaitojen vaikutusta tiimiin, vaikka olenkin kuullut että konflikti voi puhdistaa ilmaa. Sen sijaan jos itsensä saa kiinni päälle puhumisesta tai jatkuvasta kysymättä neuvomisesta, kannattaa näistä ehkä lähteä karsimaan omaa puheaikaa. Ei-tietämisen mielentilaa ja omien virheiden myöntämistä taas voi harjoitella esimerkiksi loppuelämänsä. Ja mikä parasta, kaikki nämä neuvot tarjosin nyt sinulle ihan ilmaiseksi ja lupaa kysymättä!

 

 

Lähde:

Rauhala, I. 2020. Keskustelun voima. Keuruu: Otava.

                                                              

Kommentoi