Tampere
17 Jun, Monday
16° C

Proakatemian esseepankki

Huonommuuden tunne



Kirjoittanut: Riikka Ketoja - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Saat sen mistä luovut
Tommy Hellsten
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Huonommuuden tunne, se tunne, mitä ei useinkaan nosteta pöydälle saati puhuta. Se tunne, joka liian usein piilotetaan ja peitetään. Ilon tunteita on helppo näyttää, vaikeita tunteita ei. Tunteen kanssa jäädään yksin, se eristää, yksinäistää ja lopuksi aiheuttaa katkeruutta. Se tunne, joka on välillä enemmän läsnä, välillä vähemmän, mutta se on siellä, tunne muiden joukossa. Niin kauan, kun tunteen piilottaa itseltään ja muilta, sen kanssa jää yksin.

Näin mulle kävi aikasemmin. Keskityin jatkuvasti olemaan ”parempi” jossain. Asetin tavoitteita, joissa paremmuus mitattiin suorituksilla. “Mitä parempia suorituksia teki, sitä parempi oli.” Tavoitteena oli jahdata pelkkiä onnistumisia. Heikkoudet ja epäonnistumiset oli mörköjä, mistä ei puhuttu. Mitkä oli liian herkkiä asioita puhuttavaksi. Ne lannisti ja aiheutti entistäkin enemmän huonommuuden tunnetta. Asioita suoritettiin, jotta saatiin uskoteltua itselle ja muille olevansa riittävän hyvä. 

Tunteita tulee ja menee. Niitä ei valitettavasti voi poistaa, vaikka kuinka yrittäisi juosta karkuun. Samoin tunteita ei voi ohjailla tai valita, mitä tunnetta kokee milloinkin. Tunteita nousee pintaan erilaisten olotilojen, ympäristön ja tilanteiden myötä. Sitä, mikä tunne milloinkin nostaa päätään ei voi etukäteen päättää. Joskus tunne on niin sanotusti positiivinen ja joskus taas enemmän negatiivinen. Todellisuudessa jokainen tunne on yhtä tärkeä. Ei ole parempia tai huonompia tunteita. “Negatiivisista” tunteista voidaan puhua siinä vaiheessa, kun niitä piilotetaan niin kauan, että ne eristävät meitä muista ihmisistä. Parempi olo ei ole yhteydessä siihen, miten ”hyvältä” elämä näyttää. Tai miten hyviä suorituksia tekee.

Mulla on aina ollut kavereita, mutta silti oon kokenut syvää yksinäisyyttä. Tää yksinäisyyden tunne loppu siihen, kun lopetin olemasta jatkuvasti ”parempi” ja aloin keskittymään olemaan aito ja rehellinen. Mun isoin tavoite on luoda mun ympärille ilmapiiri, missä opitaan ja menestytään yhdessä. YHDESSÄ. Missä erilaisuus on vahvuus. Missä seisotaan toisen vierellä. Ei päällä. Missä heikkoudet on yhtä tärkeitä kuin vahvuudet. Missä hyvä olo ei perustu suorituksiin, ulkonäköön, rahaan, uraan ja suosioon. Vaan aitouteen. Missä erilaisuus on rikkaus. 

Yksin jääminen on yleensä yks isoimmista peloista. Liian usein ajatellaan, että pitää olla ”riittävän hyvä” riittääkseen muille. Enemmänkin pitää olla riittävän aito. Me ihmiset ollaan yllättävänkin samanlaisia ja koetaan samoja tunteita. Oli tunne mikä tahansa, kokee sitä samaa tunnetta 100 % varmuudella myös joku toinen. Uskalletaan olla aitoja ja rehellisiä. Itselle ja muille. Tehdään asioita yhdessä. Seisotaan vierekkäin. Ei toistemme päällä. Ripaus aitoutta. Ripaus rehellisyyttä. Ripaus enemmän itsensä hyväksymistä. Kun asioita jaetaan, niiden kanssa ei jää yksin ja hyvä olo lisääntyy. Lupaan.

Kommentit
  • Jasmi

    Olipa mielenkiintoista lukea välillä aiheesta, jota vältellään! Ja niinkuin lopussa kirjoititkin, ihan varmasti kaikki näitä pohtii. Akatemialla onneksi oon ensimmäistä kertaa törmännyt myös kulttuuriin, jossa epäonnistumisistakin uskalletaan puhua. Ainahan kuitenkin sitäkin puhetta voisi olla enemmän. Kiva kun kirjoitit tästä!

    6.10.2022
  • Riikka

    Kiitos Jasmi!

    7.10.2022
Kommentoi