Tampere
30 May, Thursday
20° C

Proakatemian esseepankki

Hullut vievät maailmaa eteenpäin



Kirjoittanut: Sade Elo - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Sinun luovuutesi
Vahvista itsetuntoasi
Mato Valtonen & Michael Gaedt
Kai Vakkari
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Johdanto

Olen jonkin aikaa pohtinut itsetuntoani sekä itsevarmuuttani ja näiden vaikutuksia tekemisiini, omaan (työ-)historiaani sekä tulevaisuuteeni. Koen itsetuntoni osittain hyvin vaihtelevaksi riippuen ympäristöstä ja seurasta, mutta samalla koen olevani itsevarma ideoissani, vaikka toisinaan ne tuntuvat järjettömiltä muille. Pohdin itsetuntoa ja itsevarmuutta myös yrittäjyyden näkökulmasta, voiko yrittäjä, joka ei luota itseensä tai tekemiseensä menestyä? Tai miten nämä piirteet heijastuvat naisena olemiseen yritysmaailmassa? Keväällä palkitut esseet, Miisa Hiltusen kirjoittama, Huijarisyndroomasta business leaderiksi, sekä Susanna Kankaanpään essee, Suorittamisen nurinkurisuus, osaltaan sivuavat aihetta myös. Esseiden lisäksi luin myös Mato Valtosen ja Michael Gaedtin kirjan ”Sinun luovuutesi – omistajan käsikirja” sekä Kai Vakkurin kirjan ”Vahvista itsetuntoasi”.

Itsetunto vs. itsevarmuus

Itsetunto ja itsevarmuus liitetään usein toisiinsa, mutta alun selvennykseksi todettakoon, että Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Psykologi Liisa Keltinkangas-Järvisen mukaan itsetunto tarkoittaa ihmisen kykyä luottaa itseensä, pitää itsestään ja arvostaa itseään havaitsemistaan heikkouksista huolimatta. Itsetuntoon kuuluu myös kyky nähdä oma elämänsä tärkeänä ja ainutkertaisena. Itsetuntoa voi kutsua myös itsearvostukseksi. Se tarkoittaa sitä, että ihminen pitää kiinni oikeiksi katsomistaan päämääristä vastarinnankin edessä. Hän ei anna loukata itseään vaan puolustaa itseään ja pitää kiinni oikeuksistaan. Itseään arvostava ihminen kykenee myös olemaan tyytyväinen omiin suorituksiinsa. Itsetuntoa voi kuvata itseluottamuksen ja itsevarmuuden määrällä. (Wikipedia, 2022.)

Itsevarmuus (Itseluottamus) tarkoittaa uskoa siihen, että suoriutuu tai selviytyy hyvin siitä, mihin ryhtyy tai joutuu. Itseluottamusta on käsittää omat hyvät ja huonot puolensa. Itseluottamuksellinen ihminen osaa olla kiitollinen onnistumisistaan, mutta myös hyväksyä epäonnistumisensa. (Wikipedia, 2022.)

Koen itsevarmuuden sekä itsetunnon liittyvän ja nivoutuvan toisiinsa, joten saatan esseen sisällä puhua näistä käsitteistä osittain yksikössä ja limittäin. Itse näen, että ilman edes kohtalaista itsetuntoa henkilö ei ole rehellinen itselleen ja siihen, mitä hän haluaa saavuttaa tai miten antaa itseään kohdeltavan ja nämä asiat liittyvät vahvasti taas itsevarmuuteen, jolloin uskoo itseensä ja onnistumiseensa asettamissaan tavoitteissa tai saamissaan tehtävissä. Erityisesti koen, että (pienikokoisena) naisena yritysmaailmassa itsetunnolla on iso merkitys olla määrittämässä, että miten sinua kohdellaan tai miten sinuun suhtaudutaan. Heikommalla itsetunnolla varustettu henkilö saattaa olla miellyttämisenhaluinen, ei osaa vaatia tai asettaa rajoja itselleen tai muille ja saattaa jäädä alakynteen esimerkiksi palkkaneuvotteluissa, joissa ei ymmärrä tuoda esille omaa arvoaan eikä näin osaa pyytää reilua palkkaa työstään tai korottaa asemaansa yrityksessä. Myös ikuinen ongelma naiseudessa on se, että saamme tehdä enemmän töitä ollaksemme uskottavia ja, että meidät otetaan vakavasti. Kaikki nämä juontavat siis takaisin myös siihen, mistä lähdettiin – itsetuntoon ja itsevarmuuteen.

Kuten Miisa esseessään kirjoittaa ”Naisten osuus yritysmaailman vaikuttavista tekijöistä ja johtajista on siis todella pieni, johtuen sitten yhteiskunnanrakenteista tai naisten tavasta pienentää ja vähätellä itseään. Myös ulkopuolisten odotukset voivat vaikuttaa siihen, etteivät naiset edes uskaltaudu hakemaan vastuuta.” (Hiltunen, 2022.)

”Miten siis saada itselleen tilaa ja siten myös valtaa? Tärkeää olisi ottaa itselleen fyysistä tilaa. Tämän voi tehdä ottamalla tilanteet haltuun ja olemalla niissä ryhdikkäästi, olemalla läsnä sekä yksinkertaisesti uskomalla omaan itseensä. On turha kutistaa itseään, sillä valta pitää ottaa itse.” (Kuistiala 2019, 138.)” Ylipäätänsä vallan ottaminen vaatii naisilta jatkuvaa rohkeutta. Rohkeutta asettua valokeilaan ja seistä siinä ylpeänä. Rohkeutta tietää oma arvonsa ja uskoa siihen. Rohkeutta vaatia asioita. Rohkeutta olla nainen ja johtaja. Naisjohtaja. (Hiltunen, 2022).

Itsetunnon rakentuminen

Itsetunto alkaa jokaiselle meistä rakentua jo varhaislapsuudessa ja siinä on aina pysyviä piirteitä riippuen lapsuuden kokemuksista, osittain perimästä sekä elämänkokemuksista. Kuitenkin koen, että sekä itsetuntoa, että itsevarmuutta voi muokata läpi elämän. Molemmat näistä voivat romuttua ikävien tapahtumien seurauksena, kuten myös päinvastoin piirteitä voi vahvistaa ja rakentaa paremmiksi.
Lapsuuden merkitystä itsetunnon rakentumiseen ei mielestäni voi tarpeeksi painottaa. Jos lapsi saa osakseen runsaasti rakkautta ja hyväksyntää, se vahvistaa itsetunnon peruskalliota -luottamusta omaan arvoon. Se edellyttää sitä, että lapsi voi kokea olevansa arvokas ja tärkeä ilman ehtoja. Hänet hyväksytään siitä riippumatta siitä, saako hän koulussa hyviä numeroita tai onko hän hyvä urheilija tai osaako hän istua nätisti ja hiljaa. (Kiviruusu, 2017.)

Itsetunnon muokkautumiseen vaikuttaa läpi elämämme useampi asia. Millaisia vastoinkäymisiä tulemme kohtaamaan, millaisissa piireissä liikumme ja jopa koulussa opettajat muokkaavat meitä. Kuinka moni on jossain elämänvaiheessaan kuullut opettajalta/ auktoriteetilta, että juuri sinun ei kannattaisi haaveilla asiasta X, koska et ole sitä ja tätä ja et ole tätä ja tuota? Tai miten läheisen ihmisen tai ystävän sanat sinuun uskomisesta ovat rohkaisseet sinua ottamaan riskejä ja tavoittelemaan unelmaasi? Tiedän, että on ihmisiä ketkä eivät anna mitään painoarvoa muiden mielipiteille, mutta uskaltaisin väittää, että prosentuaalisesti lähes kaikki meistä kuitenkin kaipaavat joltain ihmiseltä edes pientä varmuutta tai vahvistusta ajatuksilleen ja ideoilleen. Kenties hyvän tai huonon itsetunnon määritelmän huomaa siinä kohti, kun mietitään, että kuinka paljon näiden muiden antaa vaikuttaakaan loppu viimeksi päätöksiinsä.

Tässä tuleekin esille mielestäni hyvin suomalaisten kipukohta itsetunnon rakentumisen kannalta. Meitä on aina opetettu olemaan nöyriä ja iloitsematta liikaa onnistumisista, että emme ylpisty, – meitä on siis haluttu saada sopimaan siihen kiltin tytön muottiin ja tehdä suorittajiksi. ”Emme siis synny suorittajiksi vaan opimme ja keräämme vaikutteita ympäristöstämme suorittamisen toimintamalleista pitkin elämäämme. Suorittajan käyttäytymismallien syntymiseen vaikuttavat kasvuympäristöstä opitut ominaispiirteet.

Suorittajat monesti ajattelevat juuri niin, että pitäisi suoriutua täydellisesti ja jos ei voi antaa parastaan olisi parempi jättää jotain tekemättä tai yrittämättä. Heidän mielestään täydellinen suoritus on ainoa, joka tuntuu onnistumiselta ja kaikki muut suoritukset tuntuvat epäonnistumiselta. Näiden takia monet mahdollisuudet ja uudet onnistumisen kokemukset voivat mennä ohitse. Annetaan siis sattumalle mahdollisuus. Ihmiset tuntevat herkästi riittämättömyyden tunnetta omien, sekä muiden vaatimusten valossa.” (Kankaanpää, 2022.)

Osittain tuntuu, että suomalaiset elävät ”näkymättömyyskuplassa” tarkoittaen, että niin kauan, kun et aiheuta muissa reaktioita kaikki on hyvin. Koen kaiken edellä mainitun olevan pitkälti perua myös isovanhempiemme sukupolvesta, jolloin sodan jälkeiset ajat olivat vaikeammat ja jopa lasten piti tehdä töitä perheensä pärjäämisen eteen. Nämä tietynlaiset ajastusmallit ja kasvatusmetodit ovat varmasti korostuneet meissä -90 luvun lapsissa, keiden vanhemmat ovat kasvaneet maalla ja tietyistä asioista on vain vaikeampi ollut irtaantua kaupunkiin muuton myötä. Onneksi nyt milleniaali- sukupolvi on hiljalleen muuttamassa tätä asennetta ja saamassa vaikutteita muualta maailmasta, että persoonallisuus ja värikkyys on sallittua ja itsestä saa pitää ääntä ja onnistumisistaan saa olla aidosti ylpeä.

Pääministerin huijarisyndrooma

Ottamatta kantaa politiikkaan tai maamme johtamiseen, on meistä jokainen varmasti nähnyt Pääministerimme Sanna Marinin biletyksestä sekä vapaa-ajan elämästä uutisotsikoita ja kuvamateriaalia. Itselleni tämä kaikki biletys ja pintaliitoporukassa liikkuminen näyttäytyy jonkinlaisena hyväksynnän hakemisena eli toisin sanoen myös huonona itsetuntona. Kirjailija Anu Kuistiala nostaakin teoksessaan “Johtajanaiset” (2019, 130) esiin mielenkiintoisen huomion siitä, kuinka huijarisyndroomasta kärsivät naiset ovat usein täydellisyyteen pyrkiviä naisia, jotka ovat olleet lapsesta asti kilttejä. (Hiltunen, 2022). Onko meidän Pääministerillämmekin siis huijarisyndrooma ja/ tai kiltin tytön syndrooma?

Miksi Suomen Pääministeri viettäisi aikaa Helsingin pintaliitoporukassa ja bilettäisi julkkisten kanssa, ketkä hän on tavannut tänä kesänä ja kutsuu heitä uutisotsikoissa ystävikseen? Jotenkin tilanne tuo mieleeni aina koulussa olleen 10- oppilaan, jolla ei kenties ole ollut paljon kavereita eikä hän ole kiinnostanut muita ihmisiä. Hän on päässyt pitkälle viisautensa ansioista urallaan ja ensimmäistä kertaa hänet kenties noteerataan kunnolla, hänen saadessa maailmanlaajuista huomiota ollessaan nuorin naisjohtaja ja poseeratessaan Voguen kannessa. Tottahan toki myös influensserit ja julkkikset kiinnostuvat hänestä ja hänen seurastaan, koska hehän tekevät elantonsa käytännössä myymällä elämäänsä julkisuuteen, mutta Marinille se saattaa olla ensimmäistä kertaa tunne, että hän on ”piireissä” ja seura kohottaa hänen itsetuntoaan. Myöskin kritiikin vastaanotto on mielestäni ollut tietynlaista selittelyä, eikä hän ole liiammin pyydellyt anteeksi tekemisiään. (Huomiona, että olen todellakin sen kannalla, että pääministerilläkin on hyvä olla vapaa-aikaa ja hän saa viettää sitä, miten haluaa, mutta koen, että tällöin hänellä pitäisi olla sijainen hoitamassa tehtäviään ja nämä päätelmät ovat hyvin kärjistettyjä pohdintoja.)

”Kun itsetuntosi on hyvä, olet valmiimpi kohtaamaan kritiikin tekemisistäsi. Ja sitä maailmassa piisaa. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. Se helpottaa myös epäonnistumisten kestämisessä. Niitäkin tulee, mutta älä pelkää. Ne kuuluvat luovaan maailmaan.” (Valtonen&Gaedt, 2011. 54.)

Hullut vievät maailmaa eteenpäin

Itsetuntoon ja itsevarmuuteen nivoutuu myös tietynlainen hulluus. Ihmiset ketkä eivät liiammin elä kuten muutkin ja uskaltavat haastaa nyky-yhteiskuntaa, ja normeja pärjäävät elämässä ja vievät meitä eteenpäin. Otetaan esimerkiksi Elon Musk. Jokainen tietää ilmastonmuutoksesta ja maapallon saasteista, mutta miksi kukaan muu ei ole keksinyt esimerkiksi autoilun aiheuttamaan ongelmaan ratkaisua. Musk kehitti sähköautot sekä kestävän energian ratkaisuna aurinkopaneelit. Tai Albert Einstein ja hänen keksintönsä? Molempia herroja on varmasti epäilty, yritetty lannistaa ja leimattu jopa hulluiksi heidän tuodessaan ideoitaan esiin, mutta molemmat ovat raivanneet tiensä historian kirjoihin – hullut siis todellakin vievät maailmaa eteenpäin.

”Monet hienot keksinnöt, uudistukset ja toimintatavat ovat lähteneet päätäpahkaisista ajatuksista, ja järki on löydetty mukaan vasta kun juna on ollut jo jonkin matkaa liikkeellä. Kylähullut ovat usein myös avaimia kehitykseen.” (Valtonen & Gaedt, 2011. 35.)

Hullut vievät maailmaa eteenpäin ja viisaat koettavat pitää sitä pystyssä.

Hulluus ja luovuus kulkevat käsikädessä ja kaikista eniten luovuutta pitäisikin suojella vakavuudelta, uskomuksilta, kiireeltä ja asenteilta. Ole siis reippaasti oma hullu itsesi ja irrottele ajatusten ja ideoiden kanssa ja luota niihin samoin kuin itseesi. Kuten johdannossa kysyin, että pärjääkö yrittäjä, jos hän ei luota itseensä tai tekemiseensä niin pidemmän päälle mielestäni vastaus on yksinkertaisesti Ei.

Pohdinta

Nuorempana koen miellyttäneeni muita ja olleeni ikään kuin hukassa itseni kanssa. En tiennyt mitä haluan elämältäni, päätöksien teko oli impulsiivista ja hain paljon tukea omaan tekemiseeni perheeltäni. Muistan jo tuolloin havahtuneeni ajatukseen, että minulla on kohtalaisen huono itsetunto enkä luota, että osaisin tehdä hyviä päätöksiä. Koen tämän ajatusmaailman osittain syntyneen juuri varhaislapsuudessani sekä koulussa kuulemissani palautteissa, kuinka ”pärjäsin välttävästi”. Minulle iskostui jo nuorena vahva ajatus päähän, että en ole hyvä opiskelija tai tarpeeksi fiksu pääsemään esimerkiksi korkeakouluun.

Koen yhden käänteentekevän hetken kouluaikoinani olleen lukiossa viimeisellä englannin tunnilla ennen kirjoituksia. Opettajamme sanoi, että joka ikinen tässä luokassa osaa englantia ja pärjäisi maailmalla, joten siitä ei ole huolta. Se mitä meiltä testataan yo- kirjoituksessa on kuitenkin marginaalinen osuus meidän osaamisestamme ja tärkeämpää on se tieto, että pärjäät ihmisten kanssa face to face tilanteessa, joka on sitä oikeaa elämää. Näistä sanoista sain jotenkin aivan järjetöntä itsevarmuutta ja menin yo- kirjoituksiin päässen englannista juuri ja juuri läpi. Ilman näitä sanoja en tiedä miten olisin läpäissyt englanninkirjoitukset.

Noista opettajan sanoista jäi jonkinlainen rohkeus itseeni ja osaamiseeni, ja lukion jälkeen olenkin asunut useamman vuoden ulkomailla tehden töitä ja lopulta pääsin myös opiskelemaan korkeakouluun pärjäten sielläkin hyvin. Toki tässä näiden vuosien aikana itsetuntoni on roimasti kehittynyt ja tänä päivänä voin ylpeästi olla sellainen, kun olen, enkä enää kyseenalaista itseäni ja osaamistani kouluarvosanojen perusteella, ne kun eivät todellisuudessa määritä sinua ihmisenä tai osaamistasi. Tässä on kyllä monesti myös koettu niitä Miisan avaavia huijarisyndrooman- tunteita, että miten juuri minä oikeasti pääsinkään Proakatemialle opiskelemaan tai miten olen pärjännyt niin hyvin ulkomailla ja saanut työpaikkoja, vaikka minun englantini ei kouluarvosanojen vuoksi pitänyt olla hyvää. Lopuksi voinkin siis todeta, että onneksi itsetunto ja itsevarmuus kehittyvät läpi elämän ja näihin on myös meillä itsellä mahdollisuus vaikuttaa. Tehdään hulluja asioita, ajatellaan laatikon ulkopuolelta ja viedään tätä maailmaa eteenpäin!

Lähteet:

Hiltunen, M. 2022. Huijarisyndroomasta business leaderiksi. Viitattu 4.8.2022. Proakatemian esseepankki. https://esseepankki.proakatemia.fi/huijarisyndroomasta-business-leaderiin/
Kankaanpää, S. 2022. Suorittamisen nurinkurisuus. Viitattu 31.8.2022. https://esseepankki.proakatemia.fi/suorittamisen-nurinkurisuus/
Kiviruusu, O. 2017. Itsetunnon kehitys nuoruudesta aikuisuuteen ja siihen vaikuttavat tekijät : 26 vuoden seurantatutkimus. Helsingin yliopisto.

Kuistiala, A. 2019. Johtajanaiset. Helsinki: Alma Talent.

Vakkuri, K. 2005. Vahvista itsetuntoasi. Vaajakoski: BSW Kirja.

Valtonen, M. & Gaedt, M. 2011. Sinun luovuutesi. Porvoo: Tammi.

Wikipedia, Itsetunto. Viitattu 4.8.2022. https://fi.wikipedia.org/wiki/Itsetunto

Wikipedia, Itseluottamus. Viitattu 3.8. 2022. https://fi.wikipedia.org/wiki/Itseluottamus

Kommentoi