Tampere
17 May, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Hektistä



Kirjoittanut: Joonas Kiuru - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on < 1 minuutti.

Koko kevään ajan on kyllä ollut kiireen tuntu läsnä. Koko ajan joku rauta tulessa, kalenterista ei tyhjää tilaa juuri löydy (en juurikaan ole tämän verbaalisen latteuden fani mutta tässä tapauksessa pitää paikkansa).

Asiaa ei toki helpota satunnaiset kipeysjaksot ja myyntipäivien kovaa lähestyvä deadline.

Kiire on tunne

Onkin tällaisinä hetkinä hyvä muistuttaa itseään siitä mitä kiire on: tunne.

Kuten Wikipediakin kiireen määrittelee:

“Kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti.”

Eli kuten muidenkin tunteiden kanssa, kiireen tunnetta on mahdollista kyetä hallitsemaan. Ei poistamaan, vaan hallitsemaan. Kiirettä ei missään tapauksessa tule sekoittamaan ajanpuutteeseen, joka on todellinen ajallisten resurssien puuttumisesta johtuva tilanne. Realiteettien kieltäminen aiheuttaa vain lisää stressiä ja estää näkemästä todellisia ratkaisuja tilanteisiin.

Kiireen tunne voi olla läsnä ilman ajanpuutettakin (esimerkiksi lomalla voi olla tunne että on vaikea pysähtyä ja pitäisi kokoajan tehdä jotakin), ja sama toisinpäin; ajanpuute voi olla todellinen tilanne ilman kiireen tunnettakin (jos esimerkiksi on todella itsevarma omista kyvyistään työssään, voi olla lähes koko ajan työn touhussa ilman isompaa kiireen tunnetta). Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö ihmiskeho tarvisi lepoa palautuakseen, vaikka yksilö ei kokisikaan levolle suurta tarvetta. Levon tarvetta voi yrittää toki siirtää, mutta jossain vaiheessa se lävähtää vasten kasvoja ikävällä tavalla jos sitä yrittää sivuuttaa.

Myös jatkuva teknologisten laitteiden läsnäolo on omiaan lisäämään kiireen tunnetta. Jatkuvat teams-piippailut, LinkedIn-ilmoitukset ja satojen (noh, ainakin tuntuu siltä) whatsapp-ryhmien viestit lisäävät päivittäistä informaatiokuormitusta, ja onnistuvat jatkuvasti keskeyttämään keskittymistä vaativat työtehtävämme. TikTokkien ja muiden some-alustojen dopamiinikoukutus nakertaa onnistuneesti keskittymiskykyämme ja esseiden kirjoituskin tuntuu ajoittain…oho odotas hetki, pitää kuulemma vastata supernopeaa yhteen Teams-kyselyyn.

Kommentoi