Pelon rooli yhtenä ihmisen perustunteista on kiistämätön, ja sen vaikutus yksilöön ja joukkoihin voi olla valtava. Kirjassaan Pelon Hinta (2019) Henkka Hyppönen tutkii pelkoa sekä ajavana että lamauttavana voimana, käyden läpi myös pelon voittamisen keinoja sekä vaihtoehtoja pelon käyttämiseen esimerkiksi johtamisessa.

Pelko on yksi ihmisen luonnollisista responsseista uhkaaviin tilanteisiin, mutta nopeassa kehityksessämme teknologian ja informaatioyhteiskunnan aikakautena pelon fysiologiset vaikutukset ja tunteiden tulkitseminen kognitiivisesti ovat hankalia asioita, sillä useimmat tunteet tapahtuvat fyysisesti ja kemiallisesti samoilla tavoilla, ja on itse ihmisen tehtävä päätellä, mikä tuntemus on milloinkin pinnalla.

Pelko saa ihmiset liikkumaan tai lamautumaan niin hyvässä kuin pahassa. Pelolla johtaminen ja sillä vaikuttaminen on yleinen tapa pyrkiä ajamaan jotain agendaa, sillä se on todistetusti tehokasta. Pelkoa voidaan viljellä esimerkiksi valheen keinoin, ja yleensä tällaiseen vaikuttamiseen liittyy vahvaa vastakkainasettelua ”oman puolen” ja ”vihollisen” välillä. Maalatut uhkakuvat nostavat defenssit ja vaikuttavat tiettyjen ryhmien yhteenkuuluvuuden tunteisiin. Pelko luo helposti ylimitoitettuja responsseja, joihin pyritään usein myös tahallisesti, kuten esimerkiksi propagandassa.

Ihminen on ainoa eläin, joka pystyy pelkäämään asioita, joita ei ole olemassa, tai skenaarioita, jotka eivät todennäköisesti tule tapahtumaan. Reaktio, joka on alun perin tarkoitettu parantamaan selviytymisen todennäköisyyttä elämää uhkaavissa tilanteissa, saattaa aktivoitua puhtaasti ajatuksen voimalla, ja aiheuttaa fyysisiä sekä psyykkisiä poikkeavuuksia toiminnassa ja ajattelussa. Tämän tyyppisen pelon hallintakeinoja jokaisen tulisi opetella.

Defenssit alas

Pelkoreaktiossa elimistöön vapautuu adrenaliinia ja noradrenaliinia, jotka vaikuttavat keuhkojen, sydämen ja verenkierron toimintaan. Kuten jo aiemmin mainittu, kyseessä on eloonjäämiseen tarkoitettu refleksi, ja myös kehon toiminta heijastaa sitä. Ihmisessä aktivoituu taistele tai pakene -vaste, eikä tästä palautuminen ole helppoa.

Adrenaliinin puoliintumisaika on kolme minuuttia, ja esimerkiksi esiintymistilanteita tai muuta suoritusta jännittäessä pelkoreaktio saattaa ottaa vallan. Näissä tilanteissa itsensä rauhoittaminen voi tuntua vaikealta, varsinkin jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Hienomotoriikka ja aivojen kyky reagoida muulla kuin fyysisellä tasolla heikkenevät, sillä fysiologisesti ihminen on valmis taistelemaan hengestään.

Suurin osa ihmisistä kuitenkin jännittää tai pelkää monenlaisia tilanteita, joten mikä sitten erottaa loistavat suoriutujat ylitsepääsemättömästä ramppikuumeesta kärsivistä? Hyppönen kertoo kirjassaan useita esimerkkejä pelkojen voittamisesta, joista useat liittyvät positiiviseen ajatteluun, harjoitteluun ennen koitosta sekä jonkun muun ihmisen auttavaan käyttäytymiseen pelon alentamiseksi.

Esimerkiksi huippuesiintyjät eivät yleensä tarvitse muistiinpanoja, nuotteja tai ohjeita esittääkseen satoja kertoja harjoiteltuja performansseja, vaan iso osa suorituksesta tulee lihasmuistista. Tappioputkessa oleva urheilujoukkue saattaakin kaivata vain erilaista otetta valmentajalta, joka toimii suorituspelkojen vahvistajana ankaran yleisön kera. Kannustavat sanat, pelon fysiologisten vaikutusten peittoaminen esimerkiksi erilaisilla hengitys- tai liikeharjoitteilla sekä varmuus tekemiseen ovat ratkaisevia tekijöitä pelkojen voittamisessa. Monet alansa huipulla toimivat ihmiset ovat myös valjastaneet pelon harjoitteluvaltiksi, jolloin se ei tule yllätyksenä, vaan on tuttu osa suoritusta.

Pelon tuhoava vaikutus yksilötasolla alkaa näkymään, jos pelko pääsee kroonistumaan. Näin käy, jos ihminen on jatkuvasti tavalla tai toisella uhkaavalta tuntuvassa tilanteessa. Tähän voi liittyä yksinkertaisesti stressi työssä, yleismaailmallisiin ilmiöihin liittyvä fobia kuten lintupelko, joka voi vaikka lomamatkalla äityä jatkuvaksi hälytystilaksi, koska uhka on läsnä, vaikkakin epätodennäköinen. Psykologinen stressi kuormittaa kognitiivisia toimintoja, ja aiheuttaa sitä kautta mielialaan, suorituskykyyn ja elämänlaatuun

”Turhien” pelkojen takia ihmiseltä saattaakin jäädä paljon tekemättä, ja mahdollisuuksia kokeilematta. Pelko ei ole mikään maaginen taikavoima, mutta se on salakavala ja helposti leviävä tunne, mikäli sille antaa vallan. Siksi pitäisikin opetella purkamaan pelon, jännityksen ja stressin tunteet alkutekijöihin, ja tarkasteltava tilannetta objektiivisen realistisesti. Monesti terve määrä pelkoa tai jännitystä on vain hyvästä, ja suoritus saattaa jopa parantua, jos paikalla on kriittistä yleisöä, tai laitetaan potiksi pieni määrä rahaa. Pelon voi siis valjastaa kantavaksi voimaksi, joka antaa puhtia harjoitteluun sekä suorittamiseen, eikä se suinkaan viesti heikkoudesta tai kykenemättömyydestä. Pelko on parhaimmillaan voimavara, ja se kannattaa toivottaa tervetulleeksi sellaisena.

Lähteet:

Hyppönen, H. 2019. Pelon Hinta.