14.11. aamu

Istun Surigaon lentokentällä. Odotamme paluulentoa Manilaan, jossa tulemme viettämään vielä yhden yön. Katson ympärilleni ja näen hymyileviä kasvoja ja kuulen iloista puheensorinaa. Tunnelmassa on aistittavissa myös pientä haikeutta, samalla kuitenkin huojentuneisuutta siitä, että päästään kotiin. Itse odotan viimeistä yhteistä illallista Manilassa.

14.11. ilta

Viimeisen yön majoituspaikkamme on aika mieletön, air bnb asunto pilvenpiirtäjässä. Huimaa, kun katsoo ikkunasta ulos. Kaikki ovat laittautumassa iltaa varten. Tämä on ensimmäinen kerta 10 päivään, kun laittaudutaan. Tunnelma on pirskahteleva, kun astumme pilvenpiirtäjien ovista ulos. Taksia on vaikea saada, sillä on ruuhka aika. Osa lähtee kauemmas etsimään. Hieman myöhässä saavumme varattuun ravintolaan. Ravintola on hotellin ylimmässä kerroksessa, josta on upea kaupunkinäkymä. Otamme alkudrinkit ja fiilistelemme takana olevaa matkaa. Muutama saawalainen pitää puheen, tunnelma on todella juhlallinen. Syömme hyvin pääruoan ja jälkkärit. Ravintolan tarjoilija yllättyy, kun maksamme laskun yhdeltä kortilta. Tänään syötiin firman piikkiin.

Jatkamme iltaa yhdessä vielä pieneen kuppilaan yksille drinkeille. Oikeastaan pysähdyimme jo kerran aikaisemmin eräässä yökerhossa, mitä meille suositeltiin, mutta se oli liian eksoottinen kokemus. Lähdimme sieltä jatkamaan matkaa 10 minuutin pohdinnan jälkeen. Tästä voi kysyä lisätietoja saawalaisilta. Myöhemmin lähdimme vielä muutaman tiimiläisen kesken etsimään menoa muualta. Tavoitteenamme oli löytää tanssilattia, mutta opimme, että Manilan klubit eivät sisällä sellaista. Päädyimme sitten kuppilaan, jossa oli keikka ja viihtyisää.

15.11. aamu

Odotamme paluulentoa Istanbuliin Manilan kentällä. Vielä on pitkä matkustaminen edessä, mutta Final Campin loppu häämöttää. Olo on samaan aikaan huojentunut, onnellinen, ylpeä ja haikea. Tätä reissua odotettiin kovasti puolivuotta ja nyt se on ohi. Samalla Saawan yhteisen matkan loppu häämöttää tai ei oikeastaan loppu vaan uuden matkan alku.