Törmäsin eräässä Facebook-ryhmässä keskusteluun liittyen Iltalehden uutiseen. Uutinen liittyy vastasyntyneiden surmaamiseen. Vaikka uutinen olikin jo hieman vanhempi, aihe oli erittäin mielenkiintoinen. Uutinen kertoo artikkelista, jossa puhuu kaksi Oxfordin yliopistoon kytköksissä olevaa etiikan asiantuntijaa Alberto Giublini ja Francesca Minerva. Giublini ja Minerva ovat sitä mieltä, että vastasyntyneen saa surmata. He perustelevat kantaansa sillä, että vastasyntyneet eivät ole vielä ”oikeita ihmisiä”, eikä heidän mielestään vastasyntyneen surmaaminen eroa mitenkään abortista. Tutkijat ajattelevat, että vanhemmilla tulisi olla oikeus antaa lapsensa surmattavaksi, mikäli lapsi syntyy yllättäen vammaisena. Esimerkkinä he käyttävät Downin syndroomaa, mikä ei aina näy sikiöseulannassa. Uutisessa kerrotaan, että tutkijat ovat saaneet tappouhkauksia artikkelin julkaisun jälkeen.

Uutisessa nousee esille useita eettisiä ongelmia. Yksi puhutuimmista jatkuvasti pinnalla olevista eettisistä ongelmista on abortti. Uutinen ei kuitenkaan keskity siihen, vaan vastasyntyneiden surmaamiseen. En ole itse aikaisemmin törmännyt kyseiseen aiheeseen. Lisäksi uutisessa puhutaan ihmisten lähettämistä tappouhkauksista asiantuntijoille. Vaikka heidän kantansa onkin todella tiukka aihetta kohtaan, onko se silti syy lähettää tappouhkauksia? Asiantuntijat ovat kertoneet mielipiteensä asiasta, jota on sitten uutisissa mitä luultavimmin vielä suurenneltu ja liioiteltu. Myös tappouhkausten lähettäminen on eettisesti väärin.

Itselläni nousi karvat pystyyn, kun luin uutisen. Mielestäni vastasyntyneiden surmaaminen eroaa suuresti abortista ja asiantuntijoille on väärä lähestymistapa aiheeseen. Suhtaudun itse aborttiin neutraalisti, enkä pidä sitä murhana. Vastasyntyneen surmaaminen on mielestäni kuitenkin täysin eri asia. Mikäli lapsi yllättäen syntyisi vammaisena, niin tilannetta täytyisi mielestäni lähestyä eri tavalla. Miksi kaikki vaikeudet ja haasteet pitäisi aina poistaa? Eikö haasteeseen pitäisi vastata sen vaatimalla tavalla? Mielestäni tällaisessa tilanteessa vanhempia pitäisi tsempata syntyneen lapsen kasvattamisessa ja heitä tulisi neuvoa ja tukea. Vaikka jollain tasolla myös ymmärrän asiantuntijoiden pointin siinä, että vammainen lapsi saattaa tuntua taakalta sekä vanhemmille että yhteiskunnalle, ei vastasyntyneen surmaaminen ole mielestäni silti vaihtoehto. Mikäli lapsi on ollut toivottu, uskon vanhempien rakastavan ja arvostavan lasta tilanteesta riippumatta. Alun shokin jälkeen tilanne varmasti tasaantuu, kun vanhemmille tarjotaan tukea ja apua lapsen kasvatukseen.

Vaikka asiantuntijoiden teksti on suorasanaista ja jopa rajua, niin silti mielestäni tappouhkausten lähettäminen on väärin. Jokainen ihmiselämä on arvokas, eikä sitä pitäisi riistää keneltäkään pois. Asiantuntijat luultavasti pyrkivät artikkelillaan muutokseen, mitä eivät onneksi saaneet aikaan. Oli mielenkiintoista lukea ihmisten eriäviä mielipiteitä asiasta Facebookin ryhmässä. Siellä keskustelu oli onneksi suurimmaksi osaksi reilua ja muita kunnioittavaa, vaikka mielipiteitä oli erilaisia. Tähän vaikuttaa varmasti se, että Facebookissa kaikki esiintyvät omalla nimellä ja kuvalla.

Linkki Iltalehden artikkeliin:

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2012030215275735