Tampere
24 May, Friday
18° C

Proakatemian esseepankki

Esseet – Pakollinen paha?



Kirjoittanut: Aleksi Röyhkiö - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Alustus

 

On tullut taas se aika vuodesta, kun itse alan kyseenalaistamaan omia aikataulutuksiani ja valintojani. En ole varmasti ainoa, jolla tämä kyseinen 8.12 päivämäärä tarkoittaa esseiden kannalta järjetöntä paniikkia. Yli puolten esseepisteiden tekeminen viimeisen vuorokauden aikana ei kuulosta kovinkaan opettavaiselta ja stressittömältä vaihtoehdolta, eikä se sitä olekaan. Olen itse niistä kriitikoista, jotka eivät juuri ymmärrä tätä 1000 euron esseesakko käytäntöä. Tässä pakotetaan ihmisiä tekemään esseet hirveällä kiireellä viimeisinä päivinä, joita on todella paljon. Ymmärrän kuitenkin sen, että osa opinnoistamme koostuu näistä esseepisteistä. Minunkin pitäisi opiskelijana aikatauluttaa esseet jo pitkälle aikavälille ennen deadlinea. Olen kuitenkin se ihminen, joka oppii parhaiten konkreettisten asioiden tekemisellä.

 

 

Mitä aion tehdä toisin?

 

Olen oppinut viimeisten vuosien varrella hurjasti erilaisia asioita etenkin itsestäni. En pidä haitallisena sitä, että kirjoitan esseet viime tipassa, koska olen mielestäni vahva kirjoittaja. Suoriudun pienessä paineessa yleensä paremmin ja uskon jälkeni olevan paikoin jopa parempaa.

 

Olisi kuitenkin keväällä mielenkiintoista kokeilla tehdä esseitä aikaisin. Tiedän olevani kiireinen opparini kanssa, mutta aion tulevan kevään esseilläni pohjustaa oppari-aihettani. Täten uskon oppivani parhaiten. Se on myös omille aivoilleni hyvä syy tehdä tarvittavat essee aiheeni ajoissa. Aion myös käsitellä tulevissa esseissäni yhä vähemmän henkilökohtaisia asioitani. Aion panostaa teorian opiskeluun, koska nyt sille olisi loistava mahdollisuus. Olen varma siitä, että tulevan vuoden esseeni ovat mahdollisesti elämäni viimeiset. Kuten sanoin, että olen se, joka oppii konkreettisten asioiden tekemisellä, eikä kirjoittamalla. Olisi kuitenkin tyhmää jättää tämän tyylinen opiskelumahdollisuus käyttämättä, kun siihen on mahdollisuus. Onhan meidän myös pakko kirjoittaa tietty määrä esseitä, joten miksi en panostaisi niihin kunnolla.

 

 

Mitä esseistä voisi oppia?

 

Moni ihminen oppii kirjoittamalla. Olen itse kritisoinnistani huolimatta oppinut esseitä kirjoittamalla paljon kaikenlaisista asioista. Olen aina esseissäni ollut raa’an rehellinen omista ongelmistani ja esseistäni voi löytää runsaasti itse pohdiskelua. Odotankin suuresti viimeistä vuottani akatemialla, kun pystyn lukemaan kaikki pohdiskelu esseeni uudestaan ja tarkkailemaan kehitystäni eri asioissa. Siinä vaiheessa uskon oppimiseni konkretisoituvan minulle huomattavalla tavalla.

 

Esseet ovat onneksi meille vapaa tila käsitellä lähes mitä vaan. Niissä on tilaa itse pohdiskelulle tai uusien asioiden käsittelylle. Tarkoituksena on myös ottaa selvää erilaisista asioista ja etsiä tietoa. Akatemialla on todella vähän perinteitä teoria pohjaista opiskelua. Esseet ovat kuitenkin loistava mahdollisuus tällaiselle oppimiselle. Voimme käytännössä vapaasti valita, mitä aihealuetta haluamme opiskella, jonka jälkeen tuotamme oppimamme aiheen vapaasti paperille.

En siis kadu sitä, että olen kaksi viimeistä vuotta tehnyt esseeni viime tipassa. Nämä hetket ovat olleet loistavia oman itsensä pohdiskelun paikkoja, sekä uskon esseeni olevan silti laadukkaita. Nyt on vain aika vaihtaa lähestymistapaa ja aloitettava erilainen oppimisen näkökulma.

 

Lähteet

Röyhkiö, A. 2022. Pajavihko

Artikkeli esseistä tähän ja lähteet

20-vuotias mies kotoisin Ylöjärveltä. Ylioppilas

Kommentoi