On taas se aika vuodesta, kun esseepisteiden kasaan saamisen määräpäivä alkaa lähestymään ja esseepankki käy kuumana. Itsellänikin viime hetken paniikkia alkaa näkymään, enkä varmasti ole ainoa. Luulen että monelle Proakatemian opiskelijalle juuri nämä viimeiset viikot ennen essee-deadlinea on kaikista stressaavinta aikaa lukukaudesta. Yhtäkkiä tajuaa kuinka vähän onkaan aikaa ja kuinka paljon on työtä jäljellä. Yhtäkkiä pitää olla todella tehokas ja saada melkeinpä yksi esseepiste päivässä. Noh… kai se jotenkin suttaantuu. Mutta miksi esseiden tekeminen on taas kerran jäänyt viime tippaan? Ja onko yksilö vastuussa vain omasta suorituksestaan vai onko esseiden valmistumisen vastuu koko tiimin asia.

Omalla tiimiyritykselläni, Empiria Osk:lla tulee kohta täyteen kaksi lukukautta yhteistä taivalta. Tämä tarkoittaa, että reilu viikon kuluttua koittava esseiden deadlinepäivä on tiimillemme toinen kerta tällaisessa tilanteessa. Tiimissämme on tällä hetkellä 20 henkilöä, ja matkamme aikana olemme huomanneet kuinka eritasoisia kirjoittajia tiimistämme löytyy. Osalle tiimiläisistämme esseet ovat mieluisa oppimistapa, osalla jopa oli esseepisteet kasassa jo viime kuun puolella. Saman aikaisesti tiimissämme on henkilöitä, jotka ovat ilmaisseet esseiden tekemisen vaikeuden tiimillemme. Ja se on täysin ymmärrettävää. Taidot eivät ole samanlaisia kaikilla. Joku on todella hyvä asiassa X, mutta vastaavasti todella huono asiassa Y. Ja jollain toisella on nämä vahvuudet ja heikkoudet täysin päinvastoin. Ja tähän väliin mahtuu mieletön määrä eri variaatioita taitotason suhteen. Itse koen olevani tiimissäni keskivertoa esseiden tekemisessä. En koe tätä kovin mieluisaksi tehtäväksi, mutta osaan suoltaa paperille hyvin paljon tekstiä, kun niin tarvitsee. Jokainen voi itse tehdä arvion laadusta.

Kuten sanottua, kohta koittava esseiden deadlinepäivä on tiimillemme toinen, ja kahden lukukauden aikana olemme tiiminä kokeilleet kahta eri lähestymistapaa esseisiin. Tiimiyrityksemme ensimmäisenä keväänä laadimme tiimillemme väli-deadlinet, jotta saamme pidettyä tiimimme samassa tahdissa esseiden kanssa. Idea oli loistava, toteutus taas heikohko. Väli-dedikset olivat asetettu tasaisesti pitkin kevättä ja kaikilla tiimissä oli tiedossa milloin pitää olla mikäkin määrä pisteitä. Mutta emme asettaneet minkäänlaisia sanktioita tiimiläisille, jos he eivät pääsisi vaadittaviin pistemääriin väli-dediksinä. Ensimmäisestä väli-dediksestä myöhästyi noin kolmasosa tiimiläisistämme, toisesta taas jo lähemmäs puolet. Tärkeintä kuitenkin oli että jokainen tiimiläinen pääsi viimeiseen, Proakatemian asettamaan deadlineen. Tämä oli tärkeä onnistuminen ensimmäiselle keväälle, varsinkin kun vielä muutama viikko ennen kevään päätöstä tilanne oli suoraan sanottuna huolestuttavaa. Mutta pääsimme kuin pääsimmekin deadlineen.

Keväättä läpikäydessämme tulimme siihen tulokseen syksyn alkajaisiksi, että on turha luoda väli-dediksiä, kun niihin tuskin edes päästään. Päätimme että esseet ovat jokaisen yksilön omalla vastuulla, ja jokaisen on itse pidettävä huoli, että saa esseet valmiiksi. Jos ei onnistu keräämään syksyn esseepisteitä kasaan ennen määräpäivää, tiimille koituva sakko koituu deadlinesta myöhästyneen tai myöhästyneiden maksettavaksi. Ei kovin kestävä ratkaisu tämäkään. Kukaan ei voi tehdä puolestasi esseitäsi, vaan jokaisen on itse kirjoitettava esseensä. Mutta tässä mallissa huomasimme syksyn kuluessa, ettei se oli tiimiajattelun kannalta kovin nerokas malli. Nyt täytyy vain jännittää ja toivoa että jokainen tiimistämme saa hoidettua pisteet kasaan viimeisen kahden viikon aikana.

Tiimimme on kokeillut kahta eri toimintatapaa esseiden suhteen, ja molemmat ovat jokseenkin ääripäissä toisistaan. Vaihtoehtoja toimintatapaan on useampi kuin nämä kaksi, joista kerroin. Mutta karkeasti jaettuna esseisiin voidaan suhtautua tiimissä tiimin yhteisenä asiana tai yksilön omana vastuualueena. Kumpi on sitten parempi? Onko järkeä suunnata koko tiimin energiaa asiaan, jonka jokainen hoitaa itse joka tapauksessa? Ja vastaavasti, onko oikein tiimiajattelun kannalta jättää vastuu täysin yksilölle?

Vaikka syksyn alkaessa seisoin tiimin päätöksen takana siinä, että esseet ovat yksilön vastuulla ja sitä myöden myös mahdollinen myöhästymissakko jää myöhästyneiden kontolle, olen syksyn aikana oppinut, ettei tämä taktiikka ole paras, kun pyritään rakentamaan yhtenäistä ja kestävää tiimiä. Jos tiimi ei tue yksilöitä edes esseissä, miten tiimi voisi tukea yksilöitä missään muussakaan. Oma näkemykseni on, että yksilöiden rooli on tukea tiimiä parhaalla mahdollisella tavalla, jotta tiimi voi kehittyä ja olla joku päivä paljon puhuttu huipputiimi. Ja tiimin rooli samanaikaisesti on tukea yksilöitä, jotta he voivat kasvaa ja kehittyä. Kyse on vahvasti vastavuoroisuudesta. Tähän pohjautuen, tiimin on tuettava yksilöiden esseiden tekoa ja myös esseiden on tuettava tiimin kasvua. Tiedostan ettei viime kevään toimintamalli ollut paras ja motivoivin tiimillemme, mutta uskon että kehittämällä sitä saamme tiimissämme esseiden teon tuottoisaksi ja motivoivaksi. Joka lukukausi kokeillaan asioita, kunnes ne saadaan hiottua timanttisiksi. Sama pätee esseisiin. Emme välttämättä löydä Empiriassa vielä ensi keväänäkään täydellistä ratkaisua tähän asiaan, mutta uskon että silti menemme koko ajan eteenpäin kohti huippua. Aika näyttää mihin päädytään.

Mutta mitä mieltä sinä olet, kenen vastuulla esseet ovat?