Voitte nyt kutsua minua profesora Iirikseksi.

Tiimiläiseni ja ystäväni kertoi lähtevänsä Chileen vaihtoon ja paljastui, että kaikki koulun pajat ovat espanjaksi. Hän ei osannut sanaakaan espanjaa ja minä olen käynyt lukiossa kuitenkin kuusi tai seitsemän kurssia, joten idea espanjan tunneista syntyi. Halusin tarjota mahdollisuuden oppia kieltä muillekin ja itse samalla opetella opettamista ja asioiden selkeää esiintuontia, samalla tietty saaden lisää esiintymiskokemusta. Olen kipuillut sen kanssa, miten selittää muille eri asioita ja halusinkin tähän myös kehitystä. Tiimiläiseni lisäksi tunneille liittyi myös yksi Flipistä, joka lähti myös Chileen.

Halusin tunneilleni kuitenkin lisää oppilaita, jotta voin jakaa espanjan kielen ilosanomaa ja saada monipuolisempaa palautetta. Kipinäläiset eivät aluksi innostuneet, mutta sain parilta ihanalta kipinäläiseltä apua tähän, ideoita kurssin kehittämisestä ja siitä, että nyt minun täytyy myydä tämä kurssi muille. Pidinkin seuraavana päivänä tiimille Canva esityksen siitä, miksi kurssilleni kannattaa osallistua. Luvassa oli monenlaisien oppimistapojen testaamista, erilaisia herkkuja, minun taitojeni kehittämistä ynnä muuta. Tein kurssista maksullisen (5€/kurssi/hlö), jotta saan siitä projektitunteja, mutta voittoa en tehnyt koska ostin niillä rahoilla herkkuja oppilaille.

Kyseinen esitys innosti muutamaa tiimiläistä ja niin sainkin kolme uutta opiskelijaa ja kaksi valmentajaakin hyppäsi matkaan mukaan parin tunnin jälkeen, toinen kuuntelemaan ja auttamaan, toinen oppimaan.

Ensimmäisen tunnin valmisteluun meni ainakin 10 tuntia. Innostuin niin kovasti aiheesta ja kyllä sitä taustatyötä tarvitsikin vähän tehdä, sillä siitä oli jo aikaa, kun viimeksi opiskelin espanjaa. Selvitin eri nettisivustoilta LÄHTEET, miten lähteä rakentamaan oppituntia ja kurssia, sillä minulla ei ollut mitään tietoa tästä. Pohdin paljon, mitkä asiat kannattaa opettaa ensin, missä järjestyksessä ja millä tahdilla. Onneksi apunani oli vanha espanjan kirjani Dime1 LÄHDE. Otin kirjasta jonkun verran apua, lähinnä kielioppia ja tehtävämalleja. Kävin myös läpi valtavan määrän Youtube ja Tiktok videoita.

Lähdin rakentamaan kurssin Canva pohjaa ja siihen rakennetta. Ensimmäisellä sivulla näkyy, monesko tunti on menossa, toisella tunnin sisältö ja tavoitteet ja sitten mennään itse tunnin sisältöön. Useimmiten laitoin heti alkuun keskusteluharjoituksia joko uudesta aiheesta, tai edellistuntiin liittyen. Loput slideista oli tunnin sisältöön liittyvää. Yksi tekniikka, jota käytin, oli se, että laitoin ensin näkyviin lauseita tai keskusteluita vain espanjaksi. Annoin oppilaiden ensin itse pohtia löytyykö sieltä tuttuja sanoja ja, että mitä nämä uudet sanat voisivat tarkoittaa. Koen, että tämä aktivoi heitä ajattelemaan itse enemmän, kuin se, että annan heti vastaukset. Seuraavalla slidellä olikin sitten suomennokset ja kävimme lauseet uudestaan lävitse. Useimmiten oppilaat kirjoittivat vihkoihinsa näitä, mikä oli minusta ihana näky.

Toisen tunnin valmisteluun meni puolet siitä ajasta, mitä ensimmäiseen meni, eli noin viisi tuntia. Viimeiseen menikin sitten enää vain pari tuntia.

Miten kurssi rakentui?

Kurssiin sisältyi viisi tuntia, alun perin piti olla enemmän, mutta tyttöjen lähtö aikaistuikin, joten lopetettiin viidenteen tuntiin. Kyselin lähinnä Chileen lähtijöiltä, että onko jotain erityistä mitä he haluaisivat oppia, jotta he pärjäävät aluksi. Kysyin myös sitä, mitkä ovat oppilaille mieluisia tapoja oppia ja vastauksena tuli muun muassa tehtävät, pelit ja musiikki.

Missä kehitettävää?

Olisin voinut jättää hienosäädöt alussa pois. Tarkoitan nyt Canvan tekoa, vaikka käytin valmista mallipohjaa, niin silti vaihtelin kuvia ja värejä ja pieniä yksityiskohtia, joilla ei ole merkitystä. Toisaalta se oli ihan hauskaakin, mutta osasyy siihen myös miksi alkuun tuntien teko kesti turhan kauan.

Raha

Pyysin koko kurssista 5€, koska en oikein tiennyt mitä tuleman pitää, enkä kehdannut pyytää enempää. Tällaiselle harjoituskurssille se oli ihan ok, mutta jos pidän jatkossa vastaavanlaista kurssia, niin tulee minun osata hinnoitella työtäni. Tämä meni nyt vähän hyväntekeväisyytenä ja kivana ajanvietteenä eikä siinä mitään, mutta ressuunkin pitää saada rahaa. Pidin tästä projektista todella paljon, joten mielelläni tekisin vastaavaa uudestaan, mutta vain kalliimmalla, sillä muuten aika on pois maksullisista projektitunneista. Tämä tapahtuu minulle todella usein, haluan tehdä kaikkea kivaa ja auttaa muita, enkä kehtaa pyytää siitä rahaa tai ainakaan paljoa ja lopuksi kärvistelen sen kanssa, että mistä saan ressuun rahaa. Pahin tilanne oli toisessa projektissa, jossa menetin monta sataa euroa, lähes tuhat, koska en kehdannut pyytää asiakasta maksamaan laskuaan. Yritän ottaa asenteen siihen, että työni, aikani ja panokseni on arvokasta ja se, että hinnoittelen työni oikein, kertoo myös muille, että voin antaa jotain lisäarvoa. Täytyy siis itse arvostaa itseä ensin ja laittaa omia rajoja, jotta muutkin voivat nähdä arvon, sillä kuka nyt kieltäytyisi halvasta tai ilmaisesta työstä, hölmöhän siinä pitäisi olla.

Selkeys ja kiire

Kurssin tuntimäärät eivät olleet alussa selkeänä edes minulle ja sählinkiä oli jonkun verran. Olisi pitänyt ennen kurssin alkamista sopia jatkuva ajankohta oppilaiden kanssa, niin se olisi selkeyttänyt paljon asioita heille. Lopulliseksi ajankohdaksi päättyi perjantai aamu. Aika kului hurjan nopeaa ja yhtäkkiä olikin viimeinen tunti, kun aluksi ajattelin, että kyllä se ajan kanssa selkeytyy, milloin viimeinen tunti pidetään. Tässä mokasin.  Jatkossa suunnittelen tarkemmin aikataulun pidemmällekin asti, varsinkin kun on muiden ihmisten aikataulut huomioon otettavana. Myös loppuhuipennuksen järjestely venyi, mutta pidämme sen ilman Chilen tyttöjä. Menemme todennäköisesti syömään esimerkiksi tapaksia, leivomme tai pidämme espanjankielisen elokuvaillan.

Koska kurssi oli niin lyhyt, niin jouduimme opettelemaan paljon asioita lyhyeen aikaan tiivistettynä. Joka tunti oli kahden tunnin pituinen ja edettiin vauhdilla. Jatkossa ei onneksi ole kiirettä, joten jos kurssi toistuu tai jatkuu, niin voidaan edetä hitaammin.

en pitänyt loppukoetta ja lopputapahtuman järjestys venyi

Mikä onnistui?

Sain kurssin pidettyä ja mielestäni hyvin, se on suurin saavutukseni tämän projektin osalta. Täytyy vielä pyytää kunnon palautetta oppilailta. Olen iloinen siitä, että osasin opettaa ja selittää asioita, koska olen aina ajatellut olevani huono siinä. Menin siis kauas mukavuusalueeltani ja ylitin itseni. Ensimmäisellä tunnilla ja vielä toisellakin jännitti jonkun verran, mutta sitten siitä tuli rennompaa ja hauskaa. Jokaisella tunnilla naurettiin, vaikka olisikin väsyttänyt, mikä on minusta tärkeää, oppimista edesauttaa hauskuus. Ilmapiiri oli hyvä ja oloni oli turvallinen, se ei tuntunut enää esiintymiseltä. Oli ihanaa, kun sai opettaa muita ja olla siinä opettajan roolissa. Tutustuin ihmisiin paremmin, joiden kanssa en ollut hirveästi ennen viettänyt aikaa, mikä oli todella mukavaa. Suurimmalla osalla tunneista oli myös chileläinen valmentaja Cristian auttamassa ja kuuntelemassa. Se, että hän ei joutunut korjaamaan minua, oli minulle suuri sanaton kehu, vaikka sain myös sanallisia kehuja. Myös se, että kaikki saivat yli puolet oikein sanakokeessa, kertoi siitä, että tein edes jotain oikein.

Jos jatkossa pidän kurssin uudestaan, niin uskallan tarjota kurssia muillekin, kuin Kipinäläisille ja niille, jotka kurssista kuuli puskaradion kautta. Täytyy vain keksiä järkevä hinta ja aikataulu.

LÄHTEET:

Javier González García, Mervi Hakoniemi, Kirsi-Marja Kokkonen-Lozano, Vaula Kyyhkynen, María Savilaakso, Tuija Turkki. Dime! 1. 2013. Otava