Tampere
20 May, Monday
13° C

Proakatemian esseepankki

Ensimmäiset kuukaudet Roimassa



Kirjoittanut: Joona Merviö - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Alku hurmos

Kun tiimi jako tuli, fiilis oli katossa. Ensimmäiset tuntemukset olivat, että meillä on jo nyt huipputiimi. Ensimmäiset päivät menivät niin sanotussa ”haipissa”. Tuli sellainen fiilis, että nyt tehdään miljoonia! Kävimme heti läpi tiiminä mitä projekti ideoita kullakin on. Ideoita nousi esiin ja hyvä fiilis vain nousi nousemistaan. Kävimme myös läpi mitäkin tiimirooleja kellekkin tuli. Päässäni rupesin heti miettimään, että mikä on paikkani tässä tiimissä. Resource Investigator oli yleisin rooli ja se oli minullakin toiseksi näkyvin rooli. Päässäni ei heti muodostunut selkeätä paikkaa, mutta tässä kohtaa en antanut sen vaivata päätäni. Mielessä oli vain miljoonan liikevaihto ja huipputiimi.

Kaamos

Alun ”haippi” rupes laskemaan noin kahden viikon jälkeen ja ihmettely alkoi. Mitäs seuraavaksi? Mitä tämä arki nyt sitten on? Kalenteriin rupesi ilmestymään viikkopalavereita ja muita tapahtumia, mistä minulla ei ollut mitään hajua mitä ne tarkoittavat. Epätietoisuus alkoi rassaamaan minua. Mitä minä osaan? Mitkä ovat vahvuuteni? Mihin rooliin sopisin? Jaa a, hyviä kysymyksiä. Minulle henkilökohtaisesti iski paniikki ja tyhjä olo. Rupesin miettimään sitä, että onko Proakatemia minulle oikea paikka. En heti hypännyt mihinkään rooliin, koska mikään meidän keksimistämme rooleista ei silloin tuntunut omalta. Vuosien kokemus tiimissä toimineena ajattelin, että parempi antaa muille se vastuu, koska heillä on jo kokemus ja taito. Koin olevani hyvä tiimipelaaja tällöin, koska annoin muille tilaa onnistua, enkä itselleni tilaa oppia. Tässä kohtaa suurimpia tunteita oli sekavuus ja epävarmuus. Toin kumminkin asian esiin, että on sekalaiset fiilikset. Se auttoi, kun sain tukea muilta tiimiläisiltä. Pikkuhiljaa rupesi ajatukset selkenemään ja se, että täällä ollaan oppimassa ja kaikki täällä ovat kesken.

”Huomisen mestarit, ovat tänään vielä tulokkaita.” – Niina Piirainen.

Niinan ”Alussa oli suo, kuokka ja jääkarhukerho” essee loppui tähän lauseeseen ja mielestäni se on lauseena aivan huippu kuvaamaan sitä, miten nyt ajattelen. Ei tarvitse olla valmis. Viikoittain olen törmännyt siihen, että mietin mitäs ihmettä tämä tai tuo tarkoittaa. Niin sanotussa kaamos vaiheessa häpesin sitä, että olen ulkona enkä ymmärrä joitain juttuja liittyen esimerkiksi yrityksen talouteen. Nyt olen tajunnut kuitenkin sen, että mistään ei tarvitse ymmärtää valmiiksi, kunhan on valmis ja motivoitunut oppimaan uutta.

 

Mitkä fiilikset ovat tänään?

Hyvät, tänään oli myynninharjoittelu päivä ja se meni meidän tiimiltämme aivan loistavasti. Taas viime perjantaina tiimidiili meni aivan vihkoon. On vaikeaa kuvitella, että kuinka lyhyeen aikaan on mahtunut niin paljon eri fiiliksiä ja tunteita. Tuntuu, että tämä matka Roiman kanssa olisi kestänyt paljon kauemmin kuin neljä kuukautta. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki tiimistämme rupeaa löytämään omaa paikkaansa ja tiiminä eläminen ja oleminen alkaa olemaan vaivatonta, myös minun kohdallani. Huonoja ja hyviä päiviä on aina, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta pääsääntöisesti arki Roimassa alkaa tuntua hyvältä ja turvalliselta paikalta oppia uutta. Me olemme vasta alussa, mutta me haluamme kasvaa yhdessä huipputiimiksi ja saavuttaa miljoonan euron tiimihengen. Mitä se sitten tarkoittaa, niin sen jätän lukijalle mysteeriksi. Meillä on siihen kuitenkin tarvittavat työkalut, joten ei muuta kuin puita uuniin ja mennään eteenpäin.

 

 

 

 

Kommentoi