Johdanto 

Kun etsin aineistoa ja kirjoitan esseitä, yritän usein paneutua sellaiseen asiaan, joka on merkityksellistä sen hetkisessä elämässäni – Tai jos ei juuri sillä hetkellä, niin ainakin jossakin kokemassani tapauksessa. Tämän esseen kohdalla tein aivan päinvastaisen; Luin kirjan, jonka aihe tuntui muuten vain mielenkiintoiselta, mutta yllättävästi aihe olikin ajankohtainen elämässäni. Kirja, jonka luin on Gary John Bishopin Älä jauha p*skaa, lopeta itsesi sabotointi ja tule oman elämäsi herraksi. 

Ei siitä mitään tule 

Aikaisemmassa esseessäni kerroin ja pohdin ihmisten muuttumattomuutta ja tässä esseessä jatkan samalla linjalla. Kerroin jo siitä, että aihe on itselleni ajankohtainen, koska olen pystynyt siirtymään omalta mukavuusalueeltani epämukavuuden pohjamutiin. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon tämän syksyn myyntipäivät, joita jännitin jo elokuusta saakka. Viimeisenä iltana ennen myyntipäiviä päätin, etten enää jännitä, vaan ylitän itseni, ja niin tein. Miten sitten tein tämän? Vastaus on puhtaasti se, etten enää ennakoinut. 

Jos mietitään sitä, kuinka ihminen lajina on selviytynyt kaikki nämä vuodet maapallolla, niin yksi suurimmista syistä on ollut kykymme ennakoida tulevaa. Ennakoiminen on tärkeä selviytymisen kannalta, koska silloin pystymme tekemään tarvittavat toimenpiteet ja varautumaan tulevaan. Selviytymisen kannalta hyvä asia, mutta ennakoiminen myös estää meitä saavuttamasta monia asioita. Ennakointi on yksi suurimmista syistä sille miksi me emme tee mitään uutta tai emme poistu mukavuusalueeltamme. Kuinka montaa selitystä olet itse käyttänyt seuraavista: Liian vaikeaa. En osaa. En ole tarpeeksi perehtynyt tähän asiaan. Ei se kuitenkaan mitään muuta. Ei siitä mitään tule. Rehellisesti sanottuna olen käyttänyt näitä kaikkia. 

Valtava potentiaali 

Meissä kaikissa on valtava potentiaali ja varmasti kaikki myös haluavat olla parhaita versioita itsestään. Sen saavuttamiseksi on vaan tehtävä töitä. Turha siis istua ja odottaa potentiaalin heräämistä, saa meinaan odottaa aika kauan. “Sitähän elämä on. Haikaillaan uutta, vaikka ollaan koukussa tuttuun ja turvalliseen. Vaikka tuttu vaihtoehto olisi tylsää ja tiskiveden harmaata. Tosipaikan tullen sinäkin vaihdat mielihyvin pois sen, mitä haluat, jos saat vaihdossa jotain, minkä jo ennalta tunnet”. (Bishop 2019, 55.) 

Valitettavasti fakta on se, että riskitöntä uudistumista ei ole olemassakaan. Jos kuitenkin henkilö päättä kasvaa ja uudistua, niin siihenkään ei jakseta nähdä vaivaa, vaan pitäisi olla pöytä katettuna. Oma vinkkini on, että kannattaa tehdä erilaisia asioita ja niiden kautta löytää omat vastauksesi.  

Olet alitajuntasi sätkynukke 

Ihmisten tietoisuutta on tutkittu psykologiassa jo vuosikymmeniä. Nykyään tiedämme, että elämästämme hyvin pieni osa tapahtuu tietoisten ajatusten ohjauksessa. Tutkimustulokset näyttävät hyvin pitkälti samaa; arviolta 95-99 prosenttia päivittäisistä teoistamme perustuu tiedostamattomiin tai alitajuisiin motiiveihin, (2019, 90.) Mm. Behavioral and Brain Sciences-nimisen julkaisun artikkelissa kerrotaan kuinka tietoisuus on lähestulkoon olematonta. Luulemme, että tietoisesti elämme sellaista elämää, jota haluamme elää, vaikka todellisuudessa toimimme suurimman osan ajastamme automaattiohjauksella. 

Alitajuntamme on mukavuudenhaluinen. Vaikka tietoinen minä kaipaakin välillä uutta ja erilaista tai haluaisi yrittää jotain erilaista, niin meihin syvään juurtuneet ennustettavat toimintatavat aktivoituvat. Alitajuntaamme tallentuu kaikki. 

“Niin kauan kuin tiedostumaton jää tiedostamatta, se ohjaa elämää ja sitä kutsutaan kohtaloksi.” – C. G. Jung. 

Lähteet:  

Bishop, G. 2019. Älä jauha p*skaa, lopeta itsesi sabotointi ja tule oman elämäsi herraksi. Suom. Nurmi, A. Helsinki: WSOY. 2021.