Elämän tarkoitus 

Olemme kaikki oman elämämme käsikirjoittajia ja todella sitoutuneita elämäämme. Toisinaan saatamme silti havahtua siihen mahdollisuuteen, että universumin näkökulmasta elämämme on satunnainen, eikä sillä ole suurta painoarvoa. “Kun tuntee, että elämä on hyvin arvokasta, mutta tietää ettei välttämättä pysty perustelemaan tunnettaan, syntyy kokemus elämän absurdiudesta.” (Martela 2020, 18.) Mikä sitten on elämän tarkoitus tässä loputtomassa universumissa? Kysymys on melko tuore, vaikka se tuntuu ajattomalta. Vasta tiede 1800- luvulla romutti käsityksemme elämän tarkoituksesta. Ennen tieteellistä vallankumousta kaikella oli tarkoitus. Uskonnot määrittivät kaiken kuten: kuoleman, katastrofit ja syntymän. Frank Martela kutsuu tätä vaihetta teoksessa Elämän tarkoitus (2020) kosmiseksi lumoukseksi. Kosminen lumous ei saanut ihmisiä kyseenalaistamaan oman elämän tarkoitusta, kun kaikki oli luotu uskonnollista tarkoitusta varten.  

Vaikka tiede romutti käsityksen elämän tarkoituksesta, ongelma syveni romantiikan astuttua kirjallisuuteen, taiteeseen, musiikkiin ja ajatteluun 1700- luvun lopulla. Romantiikka kirjaimellisesti romantisoi, eli kuvaa elämää kauniimpana ja arvokkaampana kuin se onkaan. Romanttinen ajattelu saa kyseenalaistamaan käsityksemme omasta elämästämme. Onko elämäni yhtä arvokasta, kuin sen pitäisi olla? Kysymys elämän tarkoituksesta nousee siis pintaan, kun vertaamme elämäämme sidottuun kulttuuriin. Kyseenalaistaminen tapahtuu vasta hetkessä, kun koemme, ettei elämä täytä tarkoituksellisen elämän kriteerejä. Mutta kuka kriteerit sitten asettaa?  

Huolimatta elämän absurdiudesta ja siitä, että elämä on mitätöntä, väliaikaista ja mielivaltaista, suurin osa meistä kokee elämänsä merkitykselliseksi. Onko suurin osa meistä siis väärässä? Onko velvollisuutemme paljastaa synkät eksistentiaaliset tosiasiat? (Martela 2020, 41) Tämä vastakkainasettelu on tienhaara, jossa filosofien ja psykologien tiet eroavat. Osa filosofeista on sitä mieltä, että ihmiset ovat väärässä väittäessään elämänsä olevan merkityksellistä. Psykologit sen sijaan uskovat ihmistä. Jos joku väittää elämänsä olevan merkityksellistä, niin sitten se on. (Martela 2020, 41-42.) Martelan (2020) mukaan sekoitamme kaksi eri kysymystä: Mikä on elämän tarkoitus ja onko elämä merkityksellistä? Elämä voi olla merkityksellistä subjektiivisesti, vaikka sillä ei ole objektiivista tarkoitusta. Kuulen usein, että elämällä selkeä tarkoitus: elämän jatkuminen. Tämä on valitettavan naiivi ajatus, sillä mitä sitten, jos elämä päättyisi? 

Mikä elämästä tekee merkityksellistä? 

Elämän merkitys on subjektiivinen kokemus, toisinkuin elämän tarkoitus, joka on universaali ja objektiivinen. “Oikein silmin katsottuna vähäpätöisinkään esine ei ole merkityksetön: kaikki esineet ovat kuin ikkunoita, joiden läpi filosofin silmä katsoo suoraan äärettömyyteen” Thomas Carlylen lainaus Martelan teoksessa Elämän tarkoitus (2020). Oman elämän merkityksellisyyttä tulee siis etsiä sisältä ei ulkoa päin. Jokainen saa siis päättää itse merkityksellisen elämän kriteerit ja elää niiden mukaisesti. Merkitykselliseen elämään ei löydy vastausta mistään ulkopuolelta, vaan jokaisen täytyy päättää, mikä itselleen elämässä on merkityksellistä. 

Martela (2020) esittää 4 psykologista perustarvetta, jotka ovat autonomia, yhteenkuuluvuus, pätevyys sekä hyvän tekeminen. Nämä neljä perustarvetta ovat keskiössä luodessa merkityksellisempää elämää. Kolme ensimmäistä ovat lainaus itseohjautuvuusteoriasta, mutta Martela on lisännyt neljännen kohdan: hyvän tekeminen. Martelan mukaan hyvän tekeminen aiheuttaa myös tekijässään hyvänolon tunteen. Hyvän olon lisäksi toisten auttaminen saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi, mikä luonnollisesti tekee elämästä merkityksellistä tai ainakin merkityksellisempää 

Itseohjautuvuusteoria 

Itseohjautuvuusteoria (Self-Determination Theory, SDT) on psykologinen teoria, joka keskittyy ihmisen motivaation, persoonallisuuden kehityksen ja hyvinvoinnin tutkimiseen. Teorian pääajatuksena on, että ihmisillä on perustavanlaatuinen tarve olla itseohjautuvia omassa toiminnassaan ja valinnoissaan. 

SDT:n keskeiset käsitteet ovat: 

Itseohjautuvuus: Itseohjautuvuus viittaa ihmisen tarpeeseen kokea itsenäisyyttä, valinnanvapautta ja kontrollia omassa elämässään. Kun yksilö tuntee, että hänellä on valtaa ja vapaus tehdä omia päätöksiään, hänen motivaationsa ja hyvinvointinsa lisääntyvät. 

Yhteenkuuluvuus: Yhteenkuuluvuus viittaa ihmisen tarpeeseen kokea yhteyttä ja läheisyyttä muihin ihmisiin. Sosiaaliset suhteet, välittäminen ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä tekijöitä ihmisen hyvinvoinnille ja motivaatiolle. 

Pätevyys: Pätevyys viittaa ihmisen tarpeeseen kokea pätevyyttä ja tehokkuutta omassa toiminnassaan. Kun yksilö kokee olevansa kykeneväinen ja osaava jossain asiassa, hänen itsetuntonsa ja motivaationsa lisääntyvät. 

SDT:n mukaan näiden kolmen perustarpeen tyydyttäminen on olennaista ihmisen hyvinvoinnille ja sisäiselle motivaatiolle. Kun ihminen kokee, että hänen perustarpeensa ovat tyydyttyneet, hän tuntee olevansa onnellisempi, motivoituneempi ja tyytyväisempi elämäänsä. 

Lopuksi 

Tarkoitusta elämälle ei löydä mistään tai jos löytääkin, se on mahdoton perustella. Jos elämästä sen sijaan haluaa tehdä merkityksellisempää, olisi syytä tarkastella itseohjautuvuusteoriaa ja lisäksi Martelan esittämää neljättä kohtaa eli hyvän tekemistä. Jos nämä neljä kohtaa toteutuvat täysin, ei elämän merkityksellisyys tule mieleenkään, mutta jos yksikin osa-alue on hiekoilla kantimilla, alkaa kysymys elämän merkityksellisyydestä hiertämään. Lähtökohtaisesti jos et mieti elämäntarkoitusta, kaikki on hyvin. 

Vaikka elämä onkin mitätöntä, väliaikaista ja mielivaltaista, se on myös lohdullista. Elämän merkitystä pohtiessa mieleen juolahtaa väkisinkin kuolema ja sen tuoma elämän rajallisuus. Elämästä ikään kuin pitää tehdä merkityksellistä, koska kaikki päättyy ja aika on “vähissä”. Tuntuu kuin merkityksellisyys olisi velvollisuutemme kuoleman edessä. Kuolema on kuitenkin lahja eikä rangaistus. Ilman kuolemaa loputon elämä antaisi meille mahdollisuuden olla tekemättä mitään. Mitä järkeä missään olisi, jos elämä ei päättyisi. Elämän väliaikaisuus ei tee elämästä merkityksetöntä, vaan päinvastoin. Se on yksi tärkein tekijä, joka tekee elämästä merkityksellistä.  

 Kuva: Your Life in Weeks”,waitbutwhy.com teoksessa Martela (2020, 90) Elämän tarkoitus.

Miten sinä käytät viikkosi? Mitä teit viime viikolla tai toissa viikolla? Muistatko?

Lähteet: Martela, F. 2020. Elämän tarkoitus, suuntana merkityksellinen elämä. Gummerus Kustannus Oy. Helsinki. Viitattu 11.4.2024.