Tampere
30 May, Thursday
21° C

Proakatemian esseepankki

Ei minulla ole tavoitteita, minulla on unelmia



Kirjoittanut: Iidaliina Manninen - tiimistä Samoa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina
Ulla-Maija Paavilainen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Kun minä olin lapsi, haaveammattini oli alkaa kukkakauppiaaksi. Rakastin kukkia ja kesäisin poimin usein kukkia kotimme lähistöltä ja tein niistä kimppuja. Eräänä kesäpäivänä päätimme kaverini kanssa laittaa pystyyn kukkakaupan. Mielestämme yksi naapurimme asui loistavalla paikalla, ja kävimme kysymässä, saammeko tulla myymään kukkia heidän pihalleen. Poimimme kukkia ja teimme niistä erilaisia kimppuja, jotka laitoimme lasipurkkeihin myyntiä varten. Myyntipisteenä meillä toimi pikkuveljeni polkutraktori ja sen peräkärry. Ja tietysti, että näyttäisimme kukkakauppiailta, puimme päällemme kukkamekot ja -hatut. Muutamia ohikulkevia naapureita ja molempien äidit taisivat käydä ostoksilla, mutta koska emme olleet ymmärtäneet markkinoida, ihmiset eivät tietenkään osanneet tulla kauppaamme. Emme kuitenkaan luovuttaneet, vaan lähdimme myymään kimppujamme naapurustossa ovelta ovelle ja saimme kukat myytyä.

 

Kirsti Paakkasen elämästä kertovassa Suurin niistä on rakkaus kirjassa, Kirstin kerrottiin myyneen ohukaiskääröjä hänen ollessaan viisivuotias. Kirstin vanhemmat joutuivat lähtemään heinätöihin ja Kirsti piti jättää yksin kotiin. Jotta Kirsti viihtyisi muutaman tunnin yksin kotona, hänen äitinsä paistaa pinon ohukaisia hemmotellakseen yksin kotiin jäävää Kirstiä. Kirsti rakastaa ohukaisia, mutta hän ei syökään niitä itse. Kirsti leikkaa voipaperista arkkeja ja koristelee ne reikäkuvioilla pitsisiksi. Hän levittää jokaiselle ohukaiselle hilloa ja käärii jokaisen ohukaisen omaan pitsiseen voipaperiinsa. Kirsti ottaa ohukaiskääröt kainaloonsa ja kiertää talosta taloon, kunnes on saanut kaikki kääröt kaupaksi. Yksi käärö maksoi viisi penniä. Kotona Kirsti helisteli kolikoita käsissään ajatellen, että nämä rahat hän on tienannut itse omalla työllään ja kekseliäisyydellään. Siitä päivästä lähtien Kirsti oli varma, että hänellä on lahjoja suurempiinkin kauppoihin. (Paavilainen 2020, 29-31.)

 

”Ellet sinä onnistu, niin ei kukaan muukaan” sanoi Kirsti Paakkasen äiti, Kirstin kysyessä neuvoa äidiltään, jos hän perustaisi vain naisille tarkoitetun mainostoimiston, jossa työskentelisi ainoastaan naisia. Kirsti perusti mainostoimisto Womenan vuonna 1969, juuri ennen kuin täytti 40 vuotta. Womenan ensimmäinen kampanja asiakashankintaa varten käynnistettiin sloganilla ”Nyt omena – huomenna Womena” ja 600 omenaa pakattiin postin kuljetettavaksi. Seuraavana päivänä omenoiden postituksesta asiakkaat saivat kirjeet, joissa luki, että jo Eeva osoitti naisen myyntitaidon myytyään Aatamille omenan. (Paavilainen 2020, 76-77.)

 

Vaikka töitä on paiskittu vuorotta, Paakkasen yritys elää kädestä suuhun. Jostain hän kuitenkin ammentaa voimaa ja uskoo, että kaikesta selvitään. Womenan perustamisesta on kulunut viitisen vuotta. Kirsti alkaa käyttämään rahaa ulkoasuunsa ja pukeutumaan tyylikkäästi. Hän pukeutuu arkkitehtien suosimaan väriin mustaan ja käyttää kultakoruja. Kirsti on taitava luomaan mielikuvia, kun asiakas astuu Womenan ylelliseen toimistoon ja näkee tyylikkäästi mustiin pukeutuneen Kirstin, joka ottaa asiakkaan vastaan kuin tämä olisi maailman ainutkertaisin olento. Kirsti pystyy kietomaan kenet tahansa pikkusormensa ympäri niin halutessaan. Asiakas näkee Kirstissä naisen, joka tuntee ja hallitsee markkinoinnin maailman ja on siinä täydellisen kotonaan. Ilmassa ei ole merkkiäkään siitä, että yritys olisi hukassa ilman asiakkaan rahoja, eikä elettäkään, että Kirsti tuntisi pelkoa tai epävarmuutta. Asiakas ei pysty edes aavistamaan, että hänen edessään onki ujo pikkutyttö, joka kulkee unikkojen reunustamaa tietä ohukaiskääröjä kainalossaan puristaen. Kuitenkin samalla uskolla ja rohkeudella kuin 40 vuotta sitten Kirsti ojentaa kätensä hymyillen ja sanoo: ”Viisikymmentätuhatta markkaa.” (Paavilainen 2020, 83-85.)

 

Kirstin työskentelytavat olivat erityislaatuisia. Hän saapui työpaikalle yhdentoista aikoihin aamupäivällä ja paras työskentelyvire heräsi vasta illalla. Joskus kampanjaa tehtiin jopa koko yö. Kirsti osasi käsitellä ihmisiä ja esittää asiat uskottavasti. Työntekijöilleen Kirsti neuvoi, että ”ei tuotetta voi esitellä, että tää nyt vaan on tällainen… vaan että tämä on näin upea tuote. Me ollaan oltu niin iloisia, kun ollaan saatu tehdä tämä!” Kirsti osaa myyntitaktiikat ja tietää miten kampanjat lanseerataan, kaiken pitää olla kokonaisvaltaista. Kirstin sanoin ”Pitää olla kuin tykillä ammuttaisiin, kun jonkin asian lanseeraa!” Hän osasi tehdä pienestä suurta, valaa uskoa tuotteisiin ja ihmisiin. (Paavilainen 2020, 89-90.)

 

Kun Haka-Auton johtaja Mikko Långström etsi mainostoimistoa, hänen vaihtoehtonsa olivat tekninen mainostoimisto tai Womena. Kirsti sai sopimuksen, koska hän oli rehellinen. Långströmin kysyessä Kirstiltä puolustusta ennen valintaa, Kirsti vastasi: ”Jos minulta kysyt, niin en edes tiedä, missä on auton moottori. Mutta jos etsit luovuutta, niin se olen minä, koska minä olen markkinointi-ihminen.” Ja näin Womena sai kampanjan, jonka mainosbudjetti on 25 miljoonaa. (Paavilainen 2020, 93.)

 

Vuonna 1975 Womena on kasvanut 16 hengen yritykseksi ja sen liikevaihto on neljä miljoonaa markkaa vuodessa (Paavilainen 2020, 104). Kirsti arvelee omaavansa yhden tärkeän valtin, henkisen voiman. ”Minkä taidoissa menetän, sen voimassa voitan. Mitä tekee luovuudella, loistavilla ideoilla, ellei niitä osaa viedä eteenpäin. Täytyy olla niin ammattitaitoinen, että löytää lukuisista ideoista juuri sen, jonka puolesta kannattaa taistella.” (Paavilainen 2020, 108.)

 

Kaksikymmentä vuotta Womenan perustamisesta Kirsti myy Womenan amerikkalaiselle mainosalan suuryritykselle. Kirsti jää toistaiseksi itse toimitusjohtajaksi. Womenassa oli tuolloin parikymmentä työntekijää ja sen liikevaihto 40 miljoonaa markkaa. Palkkajohtajaksi jääminen ei tyydyttänyt Kirstiä, se tuntui kahleelta. Kirsti haluaa olla vapaa, ja tehdä töitä yötä päivää, niin kuin oli tottunut. Toisen palveluksessa se ei tuntunut onnistuvan. Tunteet ja tarinallistaminen ovat bisnesälyn lisäksi Kirstin vahvuuksia. Kirsti on vaativa. Kun töitä tehdään, niin tehdään kunnolla. ”Kun vaatii itseltään paljon, voi vaatia myös muilta.” (Paavilainen 2020, 122-126.)

 

Vuodet 1990 ja 1991 Kirsti toimi Womenan toimitusjohtajana, sitten hallituksen puheenjohtajana. Viimeinen vuosi oli Kirstille kamala, hän ei vastannut itse enää mistään. Hän oli ulkopuolinen perustamansa yrityksen sisällä. Vuonna 1997 Womenaa ei enää ole, kultainen omena on pudonnut puusta. (Paavilainen 2020, 137-138.)

 

Voimakas tahtonainen haluaa uskoa Suomeen ja suomalaisuuteen ja pelastaa Marimekon ostamalla sen itselleen vuonna 1991 (Paavilainen 2020, 142). Kirsti oli tuolloin 60-vuotias. Kirsti astelee Marimekon työntekijöiden eteen korkeissa koroissa mustiin pukeutuneena. Kirsti ilmoittaa työntekijöilleen ”Olen yrityksen vastuuhenkilö ja vetäjä, mutta en selviä ilman teitä. Pyydän teitä auttamaan tässä urakassa. Tehdään tämä juttu yhdessä. ” Kirstin mielestä Marimekon perustajan Armi Ratian liikeidea oli nerokas: ”Marimekko on suunnittelu- ja muotoilutalo, jonka tuotevalikoima on laaja. Jokaisella tuotteella on designarvo, mutta sen täytyy olla myös toimiva käyttöhyödyke.” (Paavilainen 2020, 155-156.)

 

Yrityskauppaa tehdessään Kirsti on luottanut intuitioon ja tunteisiin. Marimekko on hyvin suomalainen yritys, sen kohderyhmä on ennen kaikkea suomalaiset naiset, juuri sen takia Kirsti tuntee voivansa vetää Marimekkoa. Jo ensimmäisten kuukausien jälkeen Kirsti näkee intuitionsa olleen oikea, mielenkiintoisempaa työtä ei voisi olla. ”Yrittäminen ja onnistuminen lähtevät kannustamisesta, uskon luomisesta ja innostuksen tartuttamisesta henkilökuntaan.” (Paavilainen 2020, 161.)

 

Vuonna 1999 Marimekko listautuu takaisin pörssiyhtiöksi. Muutamaa vuotta aiemmin yritys on päässyt veloistaan ja sillä on 28 omaa myymälää. (Paavilainen 2020, 237.) Marimekon historia Kirstin käsissä jakautuu kolmeen ajanjaksoon: ensin on hapuilua, sitten löytyi Kirstin pillin mukainen juoni, tämän jälkeen tulee pitkä aika ja tehdään kovasti rahaa (Paavilainen 2020, 263). Vuonna 2007 Kirsti myy pääosan Marimekon osakkeista ja siirtyy syrjään. Kirsti antoi 16 vuoden ajan Marimekolle kaikkensa yötä päivää. Se on ollut hänen lapsensa. (Paavilainen 2020, 277.)

 

Kirsti Paakkasen tarina inspiroi ja motivoi minua kovasti. Hän on vahvasti uskonut tekemiseensä ja omaan visioonsa. Vaikka yrityksellä olisi ollut heikompi kausi, hän ei ole luovuttanut. Kovalla työllä ja omilla unelmillaan hän sai kaksi yritystä menestymään. Paakkasen sanoin: ”Ei minulla ole tavoitteita, minulla on unelmia”. Hän antoi mennä, kun tuntui hyvältä. Paakkasella oli hyvin omanlaisensa tyyli johtaa henkilöstöään, ja hän myös teki töitä henkilöstönsä kanssa, ei ainoastaan johtanut. Paakkanen omistautui yrityksilleen täysillä. Ehkä vielä jonain päivänä minäkin olen menestynyt yrittäjä. Ainakin vahvaa tahtoa, rohkeutta ja omistautumiskykyä minulta löytyy. Olen valmis tekemään töitä vaikka yötä päivää.

 

 

Lähde

Paavilainen U-M. 2020. Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Kommentoi