Eilen vietettiin Proakatemiapäivää. Päivän agendassa oli käydä noin kymmenen hengen ryhmissä läpi lauantain 20-vuotissynttäreillä julkistettua visiota, ja miettiä sitä arvojen kautta.

                          Tiimini vetäjänä oli Juho Hurmasta, ja muuten meitä oli kaikista muista tiimeistä paitsi Evisionista ja Promisiasta. Oli kiva tehdä päivän verran hommia tiiviisti ihan uusien ihmisten kanssa.

                          Lähdimme käsittelemään päivän aihetta dialogilla siitä, millaisia tuntemuksia lauantaisista synttäreistä oli jäänyt mieleen. Kävimme myös läpi Proakatemian arvot, luottamuksen, rohkeuden, teot, oppimisen ja menestyksen, ja mietimme niiden merkitystä päivittäisessä arjessamme Proakatemialla. Juho ohjasi keskustelua mallikkaasti aina eteenpäin, ja onnistui pienillä kommenteilla muuttamaan keskustelun suuntaa.

                          Seuraavana tehtävänä oli miettiä arvoja hieman tarkemmin: miten haluaisimme, että kukin näistä arvoista näkyisi päivittäisessä elämässä Akatemialla, nyt ja tulevaisuudessa, silloinkin, kun olemme jo valmistuneet? Aluksi mietimme asiaa muutaman minuutin ajan yksinämme, sitten pienissä ryhmissä ja lopulta koko porukalla. Tehtävä oli virkistävä ja pisti ajattelemaan paljon. Oikeastaan tuli ihan sellainen olo, että hitsi kun nykyään tulee pajoissa käytettyä niin vähän vanhoja kunnon pajatyökaluja – kuten juuri tätä me, we, us -tekniikkaa! Erilaiset työkalut tuovat pajoihin niin paljon lisää mielenkiintoa ja vivahteikkuutta, ja pitävät mielen ja kehon virkeinä.

                          Kun olimme käyneet läpi arvot ja sen, miten haluaisimme niiden näkyvän Proakatemialla, siirryimme tarkemmin visioon. Proakatemiaan uuteen visioon kuuluu muutamakin osa-alue, mutta yksi niistä nousi keskustelussamme pinnalle: verkostoitumisen taito. Tartuimme tähän ja aloimme miettiä, millä tavoin voisimme käyttää arvoja verkostoitumisen kehittämisessä Akatemialla niin, että tulevaisuudessa tuntuisimme entistä vahvemmalta yhteisöltä. Pohdimme, että esimerkiksi tiimien väliset rajat ovat edelleen aivan liian selkeät, ja pajoissa ristipölyttäminen on – kehotuksista huolimatta – vieläkin aivan liian harvinaista. Paja-aikoja on muutenkin alettu käyttämään ehkä liikaakin oman tiimin asioiden selvittelyyn, eikä niinkään substanssiosaamisen kartuttamiseen, johon pajat ovat alun perin tarkoitettu.

                          Päivän päätehtävä oli synnyttää jotakin, joka liittyy Proakatemian uuteen visioon, arvoihin pohjaten. Tartuimme ongelmaan siitä, että proakatemialaisten opiskelijoiden substanssiosaaminen on vaarassa jäädä liian vähäiseksi, koska pajat käytetään mähmimiseen oman tiimin kesken, eikä ristipölyttämistä tapahdu tarpeeksi. Miten voisimme kehittää pajoista laadukkaampia ja sellaisia, että niihin voisi kuka vain tulla vierailemaan ihan aina?

                          Päätimme luoda ehdotuksen radikaalista kokeilujaksosta ensi vuoden alkuun. Tammi- ja helmikuun ajan haluaisimme muuttaa Proakatemian tiimitilassa olevan pajataulun muotoa niin, että tiimien nimien sijaan se jaettaisiin viikonpäiville maanantaista perjantaihin. Nykyään pajataululla on tarkoitus ilmaista, milloin mikäkin tiimi pitää pajan ja mistä aiheesta, jotta muut voivat halutessaan ristipölyttää kiinnostavissa pajoissa. Me tulimme siihen tulokseen, että olisi paljon parempi, kun pajataululla kerrottaisiin vain, mitä pajoja tapahtuu Akatemialla ja millä ajalla. Sen lisäksi pajan aiheen alla voisi lukea vain pajan vetäjän nimi, eikä tiimiä ollenkaan. Näin poistettaisiin entistä enemmän tiimien välisiä rajoja. Uskomme, että näin olisi kenen tahansa helpompi ottaa osaa mihin vain pajaan ilman, että tarvitsee miettiä, että onkohan paja nyt kuitenkin ihan vain tietylle tiimille suunnattu.

                          Ristipölytyksen lisäksi avoin pajataulu parantaisi uskoaksemme myös pajojen laatua. Pajojen avoimuus ja ristipölytyksen lisääminen nostaisivat hyvällä tapaa myös painetta siitä, että pajojen laadun tulee olla priimaa. On helppoa suunnitella paja edellisenä iltana, koska ”ollaan kumminkin ihan omalla porukalla ja keskustelu kuitenkin elää niin, että suunnitelmat menevät uusiksi”. Kun pajan suunnittelija tietäisi, että pajaan saattaa tulla milloin vain montakin vierailijaa, kokisi hän ehkä tärkeämmäksi pajan perusteellisen suunnittelun. Uskomme, että myös ulkopuolisten vierailijoiden lisääminen kasvattaisi pajoista saatavaa substanssiosaamista, ja ristipölytyspajoihin vierailijoita tulisi useammin.

Synnytyksestä tuli tehdä visuaalinen kuvaus, joka olisi tulostettavissa A3-kokoisena. Päätimme tehdä visuaalisen esimerkin siitä, miltä pajataulu voisi tulevaisuudessa näyttää. 

Päivän lopuksi jokainen tiimi esitti tuotoksensa koko koululle. Koska Proakatemialla vierailee vielä tämän viikon ajan chileläisiä opiskelijoita, oli esitykset pidettävä englanniksi. Minusta tuntuu, että tämä supisti hieman synnytyksen tuotosten sisältöä. On paljon vaikeampaa selittää tuore innovaatio selkeästi ja ymmärrettävästi vieraalla kielellä, ja siksi halusinkin avata ajatuksiamme tarkemmin vielä tässä esseessä.

                          Mielestäni uudenlaisen pajataulun kokeileminen olisi ehdottomasti vaivan arvoista. Mitäänhän siinä ei menettäisi, ja ehkä tulevaisuudessa Proakatemialla vallitsisi vieläkin avoimempi kulttuuri, joissa tiimien rajat eivät olisi yhtä selkeät kuin tänä päivänä.