“Suljen silmät, kuvittelen et lennän.
Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä.
Vaikka en tiedä, haluatko sä enää,
mut jos sä tahdot, niin kauan tä elää.”

Minun matkani Proakatemiaa kohti alkoi keväällä 2015, kun matkasin valintakokeisiin, lievästi edelleen ylioppilasjuhlien jälkimainingeissa. Sisään pääsin heittämällä, mutta todellinen askel akatemiaa kohti koitti syksyllä 2016, kun karistin lopullisesti kotikaupunkini Kajaanin pölyt jaloistani ja muutin Tampereelle, ja aloitin opiskelut TAMKin liiketalouden linjalla, perusopinnoissa Proakatemiaa varten.

Aikaisemmin olin tutustunut yrittäjyyteen ja tiimitoimintaan medialukion luokkamme yrityksessä Avediassa, jonka perustimme alun perin NY Vuosi Yrittäjänä -ohjelmaan, mutta sittemmin jatkoimme koulun tarjoaman osuuskunnan kautta. Vuodet olivat ikimuistoisia, joten en nähnyt enää muita vaihtoehtoja oppia ja kehittyä, kuin yrittäminen ja tiimissä käytännön kautta oppiminen.

Perusopinnoissa tutustuin mahtaviin ihmisiin, joista osasta tuli tiimini jäseniä syksyllä 2017, kun unelmasta Proakatemiasta tuli vihdoin totta. Perustimme tiimiyrityksemme Value Creativen, joka on kokenut matkan varrella todella suuria syvänteitä ja juhlan hetkiä. Hieman reilu vuosi sitten kuukausittainen iikevaihtomme pyöri alle 2000 eurossa, kun nykyään se on vakiintunut noin 15 000 euroon, ja tällöinkin olemme tyytymättömiä ja vaadimme itseltämme lisää.

Alku akatemialla oli koko tiimiltä hakemista ja itsemme etsimistä. Tiimissä oli melko paljon itsenäiseen suorittamiseen tottuneita ihmisiä, jotka lähtivät määrätietoisesti toteuttamaan omaa osaamistaan, mutta yhteinen tekeminen ontui. Itse olin odottanut aikaisemman kokemukseni perusteella juurikin sitä, että löytäisin ihmisiä, joiden kanssa luoda kestävää liiketoimintaa ja suunnata kohti unelmia. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, joten turhauduin ja uppouduin joksikin aikaa omiin projekteihini, lähinnä luopuen koko tiimiajatuksesta.

Lopulta tiimi lähti kuitenkin toimimaan, rakensimme yhteistä toimintaa ja aloimme tehdä rahaakin! Olin innoissani! Toisen Proakatemia-vuoden aikana toiminta keskittyi ja sittemmin jakautui kahteen suuntaukseen: Videotuotantoon ja koulutusvientiin.

Tässä vaiheessa olin kuitenkin esimerkiksi solminut pitkiä asiakassuhteita, joiden päättäminen muodostui kinkkiseksi, sekä hakeutunut Proakatemian markkinointi- ja viestintäpäällikön tehtäviin.

Markkinointi muodostui itselleni kiinnostavimmaksi asiaksi oikeastaan melko alkuvaiheessa yritystoimintaa. Olen aina nauttinut tarinoiden kertomisesta, minkä lisäksi tunsin halua vaikuttaa ihmisiin, introverttiuteni vuoksi muin keinoin, kuin lörpöttelemällä ja puhelimella soittelemalla. Olin ensimmäisen vuoden Proakatemian markkinointi- ja viestintätiimissä, mikä oli erinomaista terapiaa tiimin omien vaikeuksien keskellä. Lisäksi pääsin tuottamaan markkinointia oikeasti isolle yleisölle, mikä oli koukuttavaa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin hakeutua seuraavan kauden mavi-päälliköksi.

Vuosi Proakatemian mavi-päällikkönä oli uskomattoman opettavainen. Opin itse markkinoinnista, sen johtamisesta ja suunnittelusta, myös yleisesti ihmisten johtamisesta ja hyvin erilaisten ihmisten kanssa toimimisesta. Rakensin uuden mavi-tiimin käytännössä tyhjästä, innokkaiden hakijoiden ympärille. Omien tuntemusteni ja palautteen perusteella väittäisin, että suoriuduimme hyvin.

Kevään 2019 lähestyessä loppuaan oli valintojen aika. Olimme rakentamassa kestävää liiketoimintaa videotuotannon ympärille, missä olin innolla mukana. Lisäksi Sport & Business Seminar -tapahtuman projektitiimiin kuuluminen oli ollut palkitsevaa, ja tapahtumajärjestämistä olisi luvassa myös ensi vuonna. Näin kuitenkin tarpeen ja tilaisuudenkin haastaa itseäni vielä kerran.

Tämä kuvaa mielestäni isoiten henkistä kasvuani Proakatemialla. Olen saanut kuulla valmentajaltamme, miten olen yksi isoimpia kasvutarinoitamme, mutta en ole oikein ymmärtänyt sitä itse. Nyt hahmotan kasvun selkeämmin. Ilmaisin syvän haluni toimia tiimiyrityksemme Value Creativen viimeisenä Business Leaderina syksyllä 2019. Tällainen ei olisi tullut mieleenkään tiimin alkuvaiheessa, minkä lisäksi tiimillä on ollut loistavia BL:iä. Silti itseluottamusta riitti. Tähän tehtävään minut myös tiimin puolesta valittiin. Uskomaton haaste, mutta nyt voin sanoa, että olen tiristänyt Proakatemiasta irti kaikki pisarat, mitä vain pystyn. Tämän takiahan minä yli 500 kilometriä Tampereelle muutin ja hylkäsin koko silloisen elämäni, jumalauta.

Akatemia-aikana olen myös kotiutunut Tampereelle, rakentanut kauniin kodin, löytänyt ihanan kumppanin. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni uskallan sanoa, että kaikki oikeasti rullaa, jopa sen kuuluisan junan vessan lailla.

Olen miettinyt johtamista paljon. Pajassa suunnittelimme hyvät tavoitteet, joita en tässä lähde isommin avaamaan. Kysykää. Oma ultimaattinen great big goalini on kuitenkin, että Value on valmistuessa huipputiimi. Uskomatonta, minä, joka olin muka niin äärimmäisen introvertti, olen löytänyt itsestäni ihmisjohtajan. Suurena fiilistelijänä ja musiikin ystävänä kuuntelin eräs kaunis kevätilta musiikkia iltakävelylläni ja ajatukset lähtivät hyrräämään. Pystyin tiivistämään johamisfilosofiani muutamaan musiikkikappaleeseen. Kuunnelkaa sanoituksia, niissä se pointti piilee.

Poju – Juhlin kuin Jukka Tammi: “Mut kun on ystävii ja pitää niistä kii, niin saadaan porukalla paljon aikaan. Yhteisii unelmii, kilsoja mittariin...” Me ei kukaan pystytä tähän yksin. Me tarvitaan toisiamme. Me ollaan tiimi. Me ollaan VALUE.

Vesterinen yhtyeineen – Tummilla teillä: “Meidät on tehty toisia varten, toistemme surujen siruja varten” Pitäkää huolta läheisistänne. Tiimi on tärkeä, mutta se ei saa olla kaikki kaikessa. Teillä kaikilla on rakkaita, menkää välillä heidän luokse, kertokaa asioistanne ja ennen kaikkea kuunnelkaa, mitä heillä on sanottavaa. Ja ottakaa samalla happea.

Cheek – Äärirajoille: Nyt on aika puristaa meidän tiimistä kaikki, mitä meillä on. Meidän potentiaali ei ole vielä saavuttanut huippuaan, se on vielä tulossa. Me ollaan saavutettu itse kaikki, mitä tähän asti on tullut, siitä voi olla ylpeä. Mä luotan silti, että meidän tiimi haluaa, että me mennään päätyyn asti, yhdessä.

Levi-Äijä – Suksen jäljeen: “Suckseen jälkeen on määränpää” Vanha klassikko POIKAIN RUKAN REISSUILTA, mutta onnistumisia pitää oikeasti juhlia! Kunnolla. Ei sitä muuten tiedä onnistuneensa. Sitten vasta katse seuraavaa steppiä kohti. Suksee!

Stereo – Vuosien päästä: Edelleen, vaikka 10 vuoden päästä me voidaan kokoontua yhdessä mökkipajaan. Halata, tervehtiä, kattoa toisiamme silmiin. Jos me ollaan huipputiimi, me ollaan sitä aina. Tämä juttu kestää. Se on mun tavoite.

Proakatemia-taival lähestyy vääjäämätöntä loppuaan. Älyttömiä juttuja on päässyt kokemaan ja löytämään itsestään puolia, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Tämä ei kuitenkaan ole vielä tässä. Me pystytään vieläkin parempaan. Meistä tulee huipputiimi, ainakin jos se musta riippuu.

“Vien tän äärirajoille, sua varten“