Miten suomalaiset eroavat brasilialaisista? Miten britit erottuvat amerikkalaisista? Mikä erottaa egyptiläisen ja kiinalaisen?

Helppo vastaus on kulttuuri. ”Hauska” vastaus on varmaan jonkinlainen rasistinen vitsi. On kuitenkin ehdottoman totta, että kulttuurit ympäri maailmaa eroavat toisistaan useille, joskus jättiläismäisen suurilla, joskus melkein havaitsemattoman pienillä eroilla. Nämä erot erottavat meidät, mutta yhdistävät meidät. Kulttuurien erot tarjoavat meille yhteiskuntana ja globaalina yhteisönä lukemattoman määrän erilaisia toimintatapoja ja erilaisia näkökulmia ongelman ratkaisuun.

Kansainvälisessä toiminnassa, ja varsinkin kansainvälisen tiimin johtamisessa useat konfliktit saavat alkunsa kulttuurillisista eroista. Myöhästyminen on hyvä esimerkki: pohjoismaissa ja Saksassa myöhästyminen on hyvin epäkohteliasta. Hyvät tavat vaativat, että kokouksessa ollaan sovitussa ajassa, mielellään jopa viisi minuuttia ennen kokouksen alkua! Välimeren maissa, kuten Espanjassa ja Italiassa taas, myöhästyminen tai ajoissa oleminen ei ole mitenkään iso juttu. Jos kokous on sovittu alkavaksi yhdeksältä, paikalla voi olla vartin tai jopa puoli tuntia sovitun jälkeen!

Kansainvälistä tiimiä johtaessa on tärkeää pyrkiä ymmärtämään eri kulttuureita ja niiden eroja. Kommunikaatio-ongelmia ja erilaiset odotukset haittaavat tiimin toimintaa ja aiheuttavat johtajalle harmaita hiuksia. Näitä ongelmia voi kuitenkin ratkaista pyrkimällä ymmärtämään millä tavoin tiimin jäsenten erilaiset kulttuurit ajattelevat. Johtajia voi auttaa esimerkiksi Geert Hofsteden, alankomaisen sosiaalipsykologin, kuusi kulttuurin ulottuvuutta.

Jokainen Hoefsteden kuudesta ulottuvuudesta on binäärinen valinta kahden eri ääripään välillä. Ne kuvaavat erilaisia ajattelutapoja ja odotuksia, joita kulttuureilla on. Ne huomioimalla, ja ymmärtämällä miten muut kulttuurit asettuvat eri ulottuvuuksiin, voimme ainakin pyrkiä vähentämään samassa tilassa työskentelevien henkilöiden välisiä väärinkäsityksiä ja konflikteja. Hofsteden teorian kuusi ulottuvuutta ovat:

Collectivism – Invidualism; suomeksi kollektivismi – invidualismi. Tämä ulottuvuus mittaa asettaako kulttuuri arvon yksilölle (USA, UK, Pohjoismaat) vai suuremmalle joukolle (Japani, Kiina). Se viittaa minä vs me ajattelutapaan ja yhteisöllisyyteen kulttuurin sisäisissä yhteisöissä (esim koulussa).

Power Distance Index; suomeksi valtaetäisyys. Kuinka kulttuuri suhtautuu sen jäsenten eriarvoisuuteen. Salliiko kulttuuri ihmisten erilaiset ja eriarvoiset asemat? Suuret valtaetäisyydet sallivat kulttuurit ovat hierarkkisempia ja jäykempi, kun taas pienempien valtaetäisyyksien kulttuurit uskovat tasa-arvoisempaan kulttuuriin.

Masculinity  – Femininity; miehisyys – naisellisyys. Hofstede kompastuu tässä omiin eurooppalaisiin lähtökohtiinsa ja turhaan sukupuolittaa piirteet, jotka kuvaavat määrätietoisuutta ja nöyryyttä minkään fyysisen miehuuteen tai naiseuteen liittyvän piirteen sijaan. Maskuliinisuus määrittää myös enemmän halua menestyä ja olla paras, kun taas naisellisuus kertoo halusta tuntea olonsa mukavaksi.

Uncertainty Avoidance; epävarmuuden välttely tai hyväksyminen. Se, miten kulttuurit kokevat epävarmuuden kertoo kulttuurista paljon. Epävarmuutta välttelevä kulttuuri tekee kaikkensa vähentääkseen epävarmuuden määrää: työpaikoilla ja sosiaalisissa tilanteissa säännöt ovat selvät ja tärkeät. Aika koetaan tärkeänä. Epävarmuutta hyväksyvät kulttuurit taas ovat avoimempia ja sallivampia sääntöjen rikkojia kohtaan. Erilaisuus ja epävarmuus koetaan kiehtovina osina elämää

Long-term Orientation – Short-term Orientation; aikaorientaatio. Asettaako kulttuuri tavoitteet viiden vuoden päähän, vai kenties sukupolvien päähän? Aikaorientaatio kertoo miten kauaskatsoinen kultuuri on. Pitkällä aikavälillä ajattelevat kulttuurit painottavat säästäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Vapaa-aika nähdään turhana, töitä painotetaan. Lyhyen aikaorientaation kulttuurit taas uskovat, että ponnistelulla pitäisi olla nopeasti havaittavia seurauksia. Kasvojen menettämisellä ja epäonnistumisella on vakavia seurauksia.

Indulgence – Restraint; hemmottelu – pidättyväisyys. Viimeinen ulottuvuus on yksinkertainen. Kuinka taipuvainen kulttuuri on hemmotteluun tai pidättäytyväisyyteen?  Hemmotteluun taipuvaiset kulttuurit ovat sallivampia ja uskovat enemmän jokaisen henkilön itsemääräämisoikeuteen, kun taas pidättyväisemmät kulttuurit kokevat suurempaa epätoivoa omasta kohtalostaan. Ne kokevat, etteivät voi hallita omaa kohtaloaan.

Lyhykäisyydessään nämä kuvaukset ovat vain pintaraapaisuja. Hofsteden teoria on mielenkiintoinen apu eri kulttuurien ymmärtämiseen ja kulttuurien väliseen kommunikaatioon. Suosittelen siihen syvempää perehtymistä kaikille, jotka työskentelevät, tai työskentelevät tulevaisuudessa kansainvälisesti.