Proakatemialla on nyt kaksi viikkoa vieraillut 25 chileläistä liiketalouden opiskelijaa. Näistä viikoista ensimmäinen oli Hurmassa haastava: tiimiläisemme Kirill piti meille tiivistetyn version European Innovation Academyssa oppimistaan start upin perustamiseen liittyvistä työkaluista. Päivien aikana käsiteltävät aiheet olivat jo itsessään ajatusta vaativia, ja kun tähän lisäsi vielä sen, että kaikki tehtiin viikon aikana englanniksi, oli hermostuneisuus tiimissämme käsin kosketeltavaa.

                          Tiimissämme on muutamankin kerran esiintynyt sellainen ilmiö, että suunnitellaan koko tiimille jokin haaste tai kunnianhimoinen projekti, mutta ennen kuin on ehditty edes aloittaa, kyllästyminen vie voiton. Tästä meille on selkeästi tullut luovuttamisen asenne. Tai no, pikemminkin ajatus siitä, että Hurma on täynnä luovuttajia. Kärjistän tietysti nyt kiinnostavan tekstin toivossa hieman. Mutta kyllä, usko itseemme on horjunut parin viime vuoden aikana monesti, kun tilanteisiin ja haasteisiin ei ole osattu tarttua tarpeeksi innostuneella tatsilla.

                          Vaikka chileläisten kanssa työskentely kirvoittikin etukäteen pelonsekaisia tuntemuksia, oli heidän läsnäolonsa loppujen lopuksi vain plussaa kiihdyttämössä. On aina virkistävää ja kehittävää saada ulkopuolista näkemystä omaan projektiin, ja on tarpeellista, että omia ajatuksia kyseenalaistetaan. Täytyykin sanoa, että kyseenalaistusta olisin toivonut enemmänkin. Käsittelimme ja kehitimme kiihdyttämössä Dope Designia, ja luonnollisesti olemme omalla porukalla ihastuneet omiin ideoihimme. Chileläiset eivät juuri kyselleet tarkentavia kysymyksiä tai haastaneet ajatuksiamme, vaan lähinnä nostivat esiin ulkomaalaista perspektiiviä ja vaihtoehtoisia ideoita. Ja tämä heille suotakoon – on ihan normaalia, ettei viikossa pääse täysin kärryille jo olemassa oleviin projekteihin, eikä näin ollen uskalla niitä myöskään kritisoida.

                          Ensimmäisen kiihdyttämöviikon loppupuolella alkoi tunnelma selkeästi kiristyä: päivittäiset tehtävät tuntuivat tahmeilta, ja oli kova hinku päästä viemään projekteja käytännössä eteenpäin. Vaikka itse kiihdyttämön tehtävissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, muistan itsekin ajatelleeni, että ”tässä menee pari viikkoa hyvää myyntiaikaa hukkaan”. Tämän fiiliksen pystyi aistimaan muistakin projektitiimeistä, ja torstaipäivän check out -palaverissa päätimmekin lopettaa kiihdyttämön jo ensimmäisen viikon jälkeen sen sijaan, että olisimme jatkaneet vielä toisen viikon. Päätöstä ei ollut helppo tehdä, koska kuten sanottu, Hurma on ”luovuttanut” aiemminkin. Tällä kertaa löysimme kuitenkin tilanteesta paljon positiivista: tiedämme nyt suurin piirtein, mitä European Innovation Academyssa tapahtuu, millaisia työkaluja siellä opetetaan, ja miten olemassa olevia projektejamme kannattaisi lähteä kehittämään ja työstämään normiarjen ohella. Totesimme myös yhteen ääneen, että on super hienoa, että – toisin kuin usein aiemmin -, tällä kertaa me oikeasti yritimme. Teimme ketterän päätöksen kokeilla kiihdyttämöä Hurman jo aikataulutetun arjen keskellä, totesimme, ettei se ehkä toimi, ja lopetimme sen myös ketterästi ja yhteisymmärryksessä.

                          Tällä hetkellä kiihdyttämisen lopettamisessa harmittaa vain se, etteivät chileläiset koskaan päässeet kunnolla projekteihimme käsiksi. Kävimme tänään kuitenkin heidän kanssaan motorolan kahdesta viime viikosta, ja he sanoivat, että olisi ollut mukavaa nähdä myös sitä ihan meidän oikeaa arkea, pajoja, palavereita ja projektisparrauksia. Kiihdyttämö imaisi heidät hieman liian hätäisesti mukaan, eivätkä he päässeet rauhassa tutustumaan meihin ja projekteihimme.

                          Kaiken kaikkiaan olen tosi iloinen, että toteutimme kiihdyttämöä yhden viikon verran! Se oli nopea ja tiivis muistutus siitä, että projektien eri vaiheet tulee suunnitella perusteellisesti, mutta myös siitä, että kaiken aikaa kannattaa tehdä, myydä ja toteuttaa!