Valmentajamme pyysi minua pitämään viimeisessä pajassamme monologin siitä, miten syksyni BL:nä oli mennyt. Vaikka sainkin tähän tehtävään huimat 10 minuuttia aikaa valmistautua, en osaa pitää puheita, joten teen nyt sen mitä osaan – eli kirjoitan. Tervetuloa siis lukemaan viimeisiä sanoja, joita syksyn 2020 BL on teille rustannut.

Ensinnäkin, kiitos joka ikiselle Revenan persereiälle tästä syksystä – teitte siitä hienomman, kuin olisin osannut ikinä kuvitella. Oli valtavan suuri ja yllättävä kunnia tulla valituksi BL:ksi ilman, että itse asetuin hommaan ehdolle. Vaikka olinkin ajatellut, että haluan kokeilla kyseistä pestiä jossain vaiheessa, en ollut todellakaan kuvitellut sen tapahtuvan vielä tässä vaiheessa. Kun Elina sitten eilen kysyi, että mikä minut sai motivoitumaan tästä tehtävästäni, vastaus on yksinkertaisesti TE. Se, että ihan oikeasti pidän teistä ja halusin osoittaa olevani luottamuksen arvoinen. Ei minun tarvinnut kaivaa motivaatiotani sen kauempaa, enkä myöskään tehnyt erityisempiä suunnitelmia tulevalle syksylle. Päätin vain yrittää tartuttaa oman innostukseni teihin ja katsoa, mitä tapahtuu.

Haluan, että minun BL-kaudellani kukaan ei huku töihinsä. Haluan olla johtaja, joka muistetaan siitä, että hän auttoi kaikkia ja kuunteli kaikkia.

Näin olen kirjoittanut oppimispäiväkirjaani alkusyksystä, kun minut oli vasta hetki sitten valittu BL:ksi. Koen saavuttaneeni tuon tavoitteen, vaikka helppoa se ei ollut. Välillä minun piti suoraan kieltää teitä ottamasta yhtään uutta työvuoroa tai projektia itselleen, sillä tiimissämme oli monta uupunutta tiimiläistä syksyn aikana. Älkää nyt jumalauta olko noin työorientoituneita! Kyllä meno oli aikamoista nuorallatanssia välillä, kun yhdellä kädellä koitti vetää ylirasittuneita ihmisiä irtaantumaan töistään ja toisella kädellä työntää muita ihmisiä auttamaan heitä. Samalla yritin näyttää esimerkkiä ja olla itse apuna niin hyvin kuin pystyin.

Brene Brown kirjoittaa Rohkaiseva Johtaja -kirjassaan, että rohkeiden johtajien on välitettävä johtamistaan ihmisistä ja oltava näihin yhteydessä. Ja kyllä, kuten jo aiemmin sanoin, minä välitän teistä. Yritin pitää yhteyttä mahdollisimman moneen tiimiläiseen myös pajojen ulkopuolella, mutta koska tämä saatanan korona estää meitä olemasta akatemialla, homma oli noin tuhat kertaa vaikeampaa. En saanut haluamiani spontaaneja kahvipöytäkeskusteluja, joissa olisin voinut kysellä, mitä teille kuuluu. Voihan sitä nyt jutella Teamsissa tai puhelimessakin, mutta se ei ole sama asia. Vahvuuteni ihmisläheisenä persoonana kärsi, ja kärsii edelleen suuresti koronan takia, enkä kokenut pystyväni olemaan niin hyvä johtaja kuin olisin halunnut, sillä en voinut olla fyysisesti läsnä. En tiedä, kokiko kukaan teistä tätä asiaa samalla tavalla, kuin minä.

Yhtenä suurena haasteena koin myös sen, että välillä oli vaikea tasapainotella luottamuksen ja epäluottamuksen välillä. Esimerkiksi Myyntipäivien projektitiimi piti paljon asioita itsellään, eikä kertonut suunnitelmistaan muille. Pitikö minun siis BL:nä luottaa tähän sokeasti vai onko minulla oikeus vaatia, että saan tietää, mitä projektitiimissä tapahtuu? Pidettäisiinkö sitä ärsyttävänä urkkimisena vai vastuullisen BL:n eleenä? Fakta on kuitenkin se, että jos homma olisi mennyt päin helvettiä, olisin takuuvarmasti syyttänyt itseäni siitä, että en ollut kartalla projektitiimin tekemisistä. Kun sitten kerran sorruin työntämään nenäni asiaan, joka oli annettu muiden henkilöiden hoidettavaksi, homma räjähti täysin käsiin. Siinä tilanteessa koin kuitenkin, että epävarmuus asian hoitamisesta oli niin suuri, että minun oli BL:nä pakko puuttua peliin. Lopulta hommassa oli kyse vain kahden erittäin kiireisen ihmisen erittäin huonosta viestinnästä, mikä eskaloitui pahasti, mutta olen silti tavallaan tyytyväinen, että hyppäsin mukaan häsläämään. Silloin sain nimittäin kokea kunnolla sen, miltä tuntuu tehdä johtajana päätös, jonka tietää jo etukäteen suututtavan joitain. Sain kokea, miltä tuntuu saada täyslaidallinen kuraa niskaan tiimiläiseltä, mutta sain myös kokea sen, että asiat puhuttiin kunnolla läpi ja niistä päästiin yli. Eli kiitos myös siulle tulisieluiselle tiimiläiselle, siun ansiosta sain erittäin tärkeää oppia.

Vaikka tuo edellä mainittu selkkaus sai minut melkein laskemaan päiviä BL-kauteni loppuun, suurin osa ajasta teidän kanssanne oli silti mahtavaa. Olen saanut teiltä kiitosta ja kannustusta, mikä on auttanut jaksamaan silloin, kun yö on taas mennyt miettiessä tekemättömiä töitä ja tiimin asioita ja takana on neljän tunnin unet. Jory on ollut korvaamaton apu ja tieto siitä, että voin koska tahansa soittaa viime kevään BL:lle, on vahvistanut tunnetta, että en tule olemaan pahimmissakaan paskamyrskyissä yksin. Olette olleet tukena, kun korona uhkaa viedä voimat ja painaa Pikku Myyn polvilleen. Olen pitkin syksyä yrittänyt auttaa ja tsempata muita, mutta te näytitte, että myös BL:llä on lupa romahtaa. Sitä en ollut tiennyt.

Se, että meillä menee tällä hetkellä paremmin kuin koskaan, on nimenomaan teidän ansiotanne. Muutos on lähtenyt teistä jokaisesta itsestänne, te olette päättäneet antaa persereikätiimille uuden mahdollisuuden. Ja katsokaa, missä olemme nyt! Jumalauta, ei olisi puoli vuotta sitten uskonut. Ainoa, mihin toivon parannusta tulevana lukukautena, on se, että oikeasti viettäisimme aikaa yhdessä myös akatemian ulkopuolella. Juu juu, on korona, on omat elämät ja perheet, mutta on myös niin pirun ihanaa tehdä teidän kanssanne jotain muuta, kuin kouluun liittyviä asioita! Ruoskin itseäni edelleen siitä, että en varannut meille Myyntipäivien voitonjulkistamispäivälle mitään ravintolaa, johon olisimme voineet välittömästi mennä juhlimaan saavutustamme. Minulle on tärkeää, että tiimi osaa myös iloita saavutuksistaan ja pitää hauskaa ja tiedoksenne vain, että ensi keväänä aion panostaa tähän asiaan täysillä. Olkaa siis varuillanne.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen siitä, että selvisin – me selvisimme – tästä syksystä kunnialla. Bossladyn pestistä luopuminen on haikeaa, mutta minulla on erittäin vahva luotto jatkajaani. Eräs vanhempi opiskelija sanoi minulle tänä syksynä, että tiimi on BL:nsä näköinen – toivon siis tartuttaneeni teihin hieman tätä innostunutta hulabaloo-meininkiä ja vittusaatana-asennetta. Sen sijaan en toivo teidän alkaneen käyttää liikaa kirosanoja, muuttuneen huolimattomiksi huithapeleiksi tai kärsimättömyyden perikuviksi. Oman kärsivällisyyden parantaminen taisikin muuten olla yksi tavoitteistani BL-kaudelle. No, kaikkea ei voi saada.

Rakkaudella Revenalle,

Hieno maalaisnainen, mummo, Pikku Myy