Johdanto

Luin Aki Hintsan elämäntyöstä kertovan kirjan Voittamisen anatomia. Kirjassa käsitellään laajasti Hintsan yhteistyötä maailman huippu urheilijoiden kanssa. Erityisen kiinnostavaa oli lukea Hintsan yhteistyöstä kestävyys juoksija Haile Gebrselassien kanssa. On mielenkiintoinen ajatus, että ihminen luulee maailman huipulle pääsyn olevan välineurheilua. En väitä, etteikö hyvillä harjoitus olosuhteilla olisi roolinsa, mutta Gebrselassien tarina näyttää, ettei olosuhteet ole ratkaiseva tekijä, vaan urheilijan sitoutuminen ja työnteko. Olen itsekin tähdännyt huippu urheilijaksi, jolloin suurin tavoitteeni oli tehdä jääkiekonpelaamisesta itselleni ammatti.

Kirjaa lukiessani tunnistin puutteita, jotka selvästi ovat omalla urheilu urallani estäneet tavoitteen toteutumista. Onkin ristiriitaista tavoitella maailman huipulle, mutta yhtä aikaa ei olla valmiita tekemään kaikkea sen eteen. Kun Hintsa sanoo kirjassaan kaikkea, se myös tarkoittaa sitä. Huippu urheilija ei voi elää kaksoiselämää. On jopa klisee sanoa, että urheilijan täytyy olla urheilija kellon ympäri, mutta näin se todella on. Elämän täytyy olla tasapainossa jokaiselta elämän osa-alueelta, joita Hintsa käy läpi menestyksen ympyrä mallillaan. Menestyksen ympyrän osa-alueet ovat: Yleinen terveys, biomekaniikka, fyysinen aktiivisuus, ravinto, lepo, henkinen energia ja kaiken keskiössä core.

En kuitenkaan kirjoita esseetäni siitä, mitä huippu urheilu vaatii. Oma kokemukseni on se, että oli kyse huippu urheilusta, tai halusta kasvattaa yrityksensä alansa huipulle, on Hintsan laatima menestyksen ympyrä toimiva molempien tavoitteluun. Tietenkään fyysiset ominaisuudet ei yritysmaailmassa tarvitse olla samalla tasolla kuin urheilussa, mutta tarkoitan nyt elämän tasapainoa.

Kirjan luettuani rupesin pohtimaan omaa toimintaani ja huomasin nopeasti, ettei omassa menestyksen ympyrässäni ole kaikki palaset kohdallaan. Kaikista eniten huolta minussa herätti kaiken keskiössä oleva core, joka tuntui olevan omassa ympyrässäni totaalisen hukassa. Oli aika tehdä asialle jotain ja otinkin pitkän keskustelun itseni kanssa Hintsan esittämien apukysymysten avullla. Kuka olen? Mitä haluan? Ja hallitsenko elämää. Yhteenvetona totesin tuntevani itseni kohtuullisen hyvin ja tiesin myös sen, mitä todella haluan, mutta huomasin arvojeni olevan aikaansa jäljessä. Tästä syystä toiminnassa herää ajoittain ristiriitoja, joka taas hämärtää merkityksellisyyden tunnetta itse tekemisestä. Arvojen päivittämisen lisäksi omassa elämän hallinnassa minulla on vielä paljon opittavaa, mutta tajusin senkin käytännössä tämän itsekeskustelun kautta. Pitkän alustuksen päätteeksi päästään itse esseen aiheeseen. Kerron esseessäni omia pohdintojani arvoistani ja kuinka päädyin niitä muokkaamaan siten, että ne koskettavat paremmin omaa toimintaani päivittäisessä tekemisessä.

Arvojen kirkastaminen

Kuten varmasti useilla, myös minulla arvomaailmani pohjautuvat kotona opittuun. Ongelmana tässä olikin se, että en ollut ajatellut, että arvot voi muuttua matkalla tulevien kokemuksien ja opin myötä. En sano, että arvot olisivat täysin toimimattomat, mutta en voinut myöskään sanoa niiden näkyvän päivittäin tekemisessäni. Arvoni ennen itsekeskustelua olivat: rehellisyys, avoimuus, huolenpito ja auttaminen. Ongelmana tässä on se, että nämä asiat ovat olleet vain sanoja. Koin, ettei ne olleet tarpeeksi kattavat tietääkseni toiminko oikeasti arvojeni mukaisesti. Huomasin myös itsessäni pohdiskelua siitä, että nämä kaikki ovat asioita, joita arvostan suuresti, mutta arvostaminen on eri asia kuin käytäntö. Kyllä minä arvostan myös terveellistä ruokaa ja tiedän sen olevan minulle parasta, mutta en silti syö aina niin. Sama pätee arvoissani oleviin asioihin, kuten avoimuus. Arvostan avoimuutta, mutta huomaan etten ole toiminut pitkään aikaan täysin avoimesti, erityisesti itseäni kohtaan. Huomaan, kuinka jatkuvasti kiellän itseltäni asioita ja tunteita ilman minkäänlaista järkiselitystä. Samanlaisia huomioita tein myös muista arvoistani. Suurin ongelma olikin arvojani pohtiessa se, että kyllä minä pyrin rehellisyyteen, avoimuuteen, huolenpitoon ja auttamiseen muita kohtaan, mutta itseäni tämä sama toiminta ei koskenut. Olin siis laiminlyönyt itseäni arvomaailmaan pelaten. Mieleeni hiipi ajatus siitä, kuina voin toimia arvojen pohjalta ulospäin, jos sisäistä toimintaa arvoni ei ohjaa?

Mikä sitten ohjaa minun toimintaani

Käänsin ajatuksen edellisen kappaleen lopussa esitetyn kysymyksen suuntaan ja aloin pohtimaan arvoja oman toimintani ja tunteiden mukaisesti. Mietin seuraavia asioita: mikä saa minut motivoituneeksi, mitä arvostan, mitä haluan saavuttaa, miksi arvostan, miksi haluan saavuttaa, kuinka haluan saavuttaa, mitä se vaatii ja niin edelleen. Kirjasin ylös asioita, jotka tuntuivat minusta siltä, että niillä oli minun toiminnassani suuri merkitys ja halusin syystä tai toisesta vaalia näitä asioita. Huomasin, että asiat, jotka paperille ilmestyivät, liittyivät vahvasti kolmeen kategoriaan: Omaa toimintaani koskevat asiat, ympärilläni olevat ihmiset ja asiat, jotka tekevät onnelliseksi. Olin iloinen tässä vaiheessa, sillä paperia katsoessani, tunsin näillä asioilla olevan todella merkitystä minulle. Tunsin ja tiesin, että näiden pohjalle voin rakentaa arvoni, jotka koskettavat omaa toimintaani ja sen pitäisi näkyä myös ulospäin. Nyt olin vaiheessa, jossa sekalainen paperi täytyi vielä muuttaa selkeiksi arvoiksi. Tärkeintä tässä kohtaa minulle oli se, että en halunnut astua samaan miinaan, jonka olin tunnistanut vanhojen arvojen kohdalla. Arvon tulisi olla selkeästi avattu, jotta voin tunnistaa toiminko sen mukaisesti.

Itseni ylittäminen ja jatkuva kehitys

Ensimmäisen arvoni tulee ohjata selkeästi minun toimintaani. Olen aina vaatinut itseltäni paljon ja halunnut saavuttaa jotain, joka merkitsee minulle paljon. Nyt akatemialla ollessani, olen löytänyt kipinän, joka oli muutaman vuoden kadoksissa. Haluan oppia jatkuvasti uutta, kehittyä ihmisenä ja kehittyä toiminnassani mitä se sitten ikinä onkaan. Haluan sivistää itseäni, johon kirjallisuus on ollut lyömätön työkalu. Haluan vaikuttaa, erityisesti itseeni, mutta myös muihin. Haluan sitoutua sataprosenttisesti siihen mihin ryhdyn. Haluan toimia esimerkillisesti. Haluan uskoa ja luottaa itseeni, että kovalla työllä voin saavuttaa sen mitä haluan.

Muille antaminen

Minulle tuo suurta iloa se, että saan olla apuna silloin, kun apua tarvitaan. Nuoruudestani nousee mieleen laulu, jossa Mc Nikke T sanoo kertosäkeessään ”Jos haluut saada on pakko antaa”. Lause on todella osuva, mutta saamisella en tarkoita konkreettista palkkiota, tai mitään muutakaan fyysistä. Saaminen on ilon tunne, jonka saan siitä, että voin auttaa ihmisiä, jotka merkitsevät minulle paljon. Haluan antaa enemmän kuin ottaa. Tähän arvoon sisältyy myös vanhoista arvoista tuttu huolenpito. Haluan huolehtia läheisistäni ja ystävistäni. Haluan olla vilpitön ja haluan osoittaa aidon halun olla avuksi. En halua kerätä kiitollisuuden velkaa.

Kunnioitus

Huomasin, että mikä kaikkia vanhoja arvojani yhdisti, oli niiden kunnioitus. Kunnioitus on painava sana, joka merkitsee minulle paljon. Haluan kunnioittaa ja näyttää kunnioitukseni läheisilleni, ystävilleni ja kaikille kenen kanssa työskentelen. Tämän lisäksi minun on toimittava myös sen mukaisesti, että voin kunnioittaa itseäni. Uskon sen olevan avain vahvaan itsetuntoon ja luottamukseen. Kunnioituksen lisäksi, haluan pysyä nöyränä. Haluan pysyä nöyränä muita ihmisiä kohtaan, mutta sen lisäksi tekemistäni kohtaan. Mielestäni kukaan ei ole koskaan niin hyväksi, että olisi vara ylpistyä.

Nauttiminen itsensä toteuttamisesta

On aika kaivaa ilo mukaan tekemiseen. Onko mitään järkeä tehdä yhtään mitään, jos asiat täytyy tehdä naama sillä kuuluisalla norsun alapäällä. Minulle on tärkeää saada toteuttaa itseäni ja siksi haluankin tehdä sellaisia asioita, jotka merkitsevät minulle paljon. Haluan nähdä ja kokea. Haluan asennoitua siten, että jokainen päivä on uusi seikkailu, mukaan lukien myös työpäivät. Uskon ihan oikeasti, että tämä on asenne kysymys. Haluan hymyillä ja pysyä positiivisena. Haluan kuunnella omaa sydäntäni ja määrittää tekemistäni sen mukaan. Haluan myös pyhittää aikaa omille tarpeilleni. Haluan täyttää yhden suurimmista tarpeistani, tehdä asiat omalla tavallani.

Yhteenveto

Siinä olivat minun päivitetyt arvoni. Koen nyt niiden merkityksen eri tavalla kuin aikaisemmat arvoni. Palatakseni Aki Hintsan Voittamisenanatomia kirjaan. Olen nyt työstänyt omaa corea ja väitän, että alan pikkuhiljaa ymmärtää sitä paremmin. En silti ole vielä valmis. Hintsa sanookin, että kukaan ei tule koskaan valmiiksi, vain paremmaksi. Nyt minulla on seuraavana vuorossa menestyksen ympyrän muut kuusi eri osa-aluetta, jotka täytyy ottaa tarkempaan tutkimukseen. Erityisesti nukkuminen on alue, joka täytyy laittaa kuntoon. Kirja antoi minulle todella paljon työkaluja elämänmittaiselle matkalleni. On sääli, että Aki Hintsa ei toiminut itse, kuten opetti. Olisi aivan uskomattoman hienoa ollut päästä kuuntelemaan joskus hänen ajatuksiaan. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Hintsan tarinat ja opit löytyvät kansien välistä. Iso kiitos siis hänelle. Levätköön hän rauhassa. Lopetan esseen Hintsalta lainattuun lauseeseen, joka kätkee sisäänsä hienon ja syvän sanoman. ”Kiireinen elämä vie mennessään, jos ei tiedä kuka on ja mitä haluaa.” – Aki Hintsa