Apua, muutoksia

Yhtäkkiä tuntuu kuin verenpaine nousisi ja hengitys kiihtyy, en pysty pitämään itseäni kurissa. Mikroilmeet ja äänensävy kertovat varmasti, että en ole valmis muutoksiin. Pieni stressipiikki iskee. Bussi on myöhässä, aikataulu muuttuu, jotain ilmaantuu sille ajalle, kun pitäisi olla treeneissä, ei syödäkään vielä, tehdään toisin kun on sovittu, voisinko tulla töihin huomenna, en tiedä mitä tapahtuu ja koska, rutiinit rikkoutuvat, ja niin edelleen.

Voiko liiankin vahvasta reagoinnista muutoksiin, päästä eroon?

Tätä miettiessäni tutustuin erilaisiin artikkeleihin ja juttuihin, ja varsinkin yksi niistä puhutteli erittäin paljon. Pieni palanen siitä alla.

Meidän tulee kysyä itseltämme – millä asenteella käymme läpi elämän?

Tämän kysymyksen pohtiminen ja sen toteaminen, tekeekö asenteemme meille hyvää vai ei, auttavat meitä olemaan paljon tietoisempia siitä, miksi hyvin vähän tai mikään ei mene niin hyvin kuin haluaisimme? Voimme valita kuinka hoidamme eri tilanteet, sillä se meillä on hallinnassamme. Asenne on tehokkain voima, joka meillä on, koska sen avulla me voimme muuttaa sen mitä meille tapahtuu – tai ainakin kuinka kohtaamme sen. Hyväksymmekö vai hylkäämmekö sen? Valitammeko vai siirrymmekö eteenpäin? On hyödytöntä valittaa, huutaa kuinka epäreilua kaikki on, olla uhreja ja istua tekemättä mitään asialle. On hyödytöntä etsiä syyllistä, kun sellaista ei ole ja kieltäytyä hyväksymästä sitä mikä tulee eteemme juuri sellaisena kuin on tullakseen. Meidän ei tarvitse pelätä muutosta. Muutokset ovat periaatteessa mahdollisuuksia, uusia alkuja, uusia suuntia. (Mielen ihmeet, 2018).

Asenne on tehokkain muutos artikkelissa (Mielen ihmeet, 2018) käytetään Dennis ja Wenty Manneringin lainausta – ”Asenteet ovat tarttuvia. Ovatko sinun asenteesi tarttumisen arvoisia?”

Jo tämä lainauskin puhuttelee paljon. Olen aina ollut erittäin herkkä reagoimaan muutoksiin, niin negatiivisiin kuin positiivisiinkin. Proakatemia suorastaan pakotti tottumaan siihen, että kaikkea ei voi tietää etukäteen ja muutoksia tulee melkein päivittäin. Kehitystä on tapahtunut varmaan enemmän kuin koskaan tämän asian saralla (mistä olen nimenomaan kiitollinen), mutta ei ehkä silti tarpeeksi. Haluaisin voida olla neutraali, tai jopa vaan oma positiivinen ja rauhallinen itseni, kun kohtaan muutoksia. Silti ne salakavalasti vaikuttavat minuun edelleen, yllättävän vahvasti.

Filosofi Esa Saarinen vieraili Proakatemialla joulukuussa 2018 ja hänen puheistaan löysin paljon oppeja ja ajatuksia, joita pyrin nytkin hyödyntämään. Ajatus siitä, että älä juutu pintapuutteisiin ja arvonanto asemaan katsomatta on jäänyt mieleeni, varmaan iäksi. Minulle nämä lauseet olivat äärimmäisen voimakkaita, ja niitä käytänkin mielessäni, kun kohtaan muuttuvia tai epämiellyttäviä tilanteita – asenne on tehokkain voima mitä meillä on ja sen voin valita. Voin valita, etten juutu pintapuutteisiin, valitanko vai siirrynkö eteenpäin. Voin antaa arvoa jokaiselle ihmiselle asemaan katsomatta, voin valita minkä asenteen otan toisia ihmisiä kohtaan.

Menen aamupalalle paikalliselle pysähdyspaikalle ja päätän nauttia rauhallisesta ja seesteisestä aamusta, asetun nurkkapöytään ja huomaan viereisessä pöydässä likaisia astioita ja tarjottimen, joku ei ole korjannut jälkiään. Viereisessä pöydässä istuu joukko työmiehiä, jotka nauravat ja juttelevat kovaan ääneen. Kuplani säröilee. Voin kuitenkin valita – juutunko näihin pintapuutteisiin? Vai pääsenkö tästä yli ja menen eteenpäin? Voin valita, että nautin aamupalastani silti. Tällä kertaa minun asenteeni oli tarttumisen arvoinen.

Saavumme Lontooseen. On nälkä, asunnon avaimia emme saakaan vielä, emme tiedä mihin suuntaan mennä ja eksyimme jo kerran. Kiukuttaa. Enää voimakkaat lauseet päässä eivät pelasta. Menemme lähimpään pikaruokalaan, mutta se on aivan täynnä, todella kallis ja kova puheensorina täyttää koko tilan, tiuskimme toisillemme ja olemme vihaisia. Koitan sinnitellä ja olla päästämättä sammakoita suustani, kun stressitasot kohoavat muutoksista ja tietämättömyydestä. Voiko tällaista tilannetta pelastaa enää asenne? Vai onko nälkä jotain asennetta voimakkaampaa? En tiedä itsekään vastausta.

Tiimin johtaja ehdottaa hypoteettisen tilanteen, jossa tulisimme sovittua aiemmin töihin lisätäksemme yhteisöllisyyttä, motivaatiota ja tiedon jakamista. Näkiköhän joku mikroilmeistäni jo kuinka sisälläni yhtäkkiä kuohui? Aikataulumuutos, mikä ei välttämättä ole edes negatiivinen asia, aiheuttaa minussa vahvan tunteen, vahvan, hetkittäisen stressireaktion, jokin muuttuu. Se ei kestä edes kauaa, mutta se nostaa vireystilani hetkellisesti täysille. Tällä kertaa se laskee hyvin nopeasti normaaliin tilaan, on taas hyvä olla, mutta kuormitus on kova – stressitasojen heittelyt ja erilaisten tunteiden läpikäynnit sekunneissa kuormittavat mieltä ja kehoa.

Tätä esseetä aloittaessa pohdin nimenomaan suhtautumistani muutoksiin, mutta kirjoittaessani tätä eteenpäin, ajatukseni lähtivät lennolle. Voisin lopulta todeta, että en reagoi pelkkiin muutoksiin vahvasti, vaan ihan kaikkeen ja kaikkiin tilanteisiin. Miksi? En tiedä, ehkä se on niin vahvasti minussa, minun persoonassani. Tajuan, että se väsyttää minua välillä aivan luokattoman paljon. Olen introvertti, joka kuormittuu sosiaalisista tilanteista ja tarvitsee aikaa palautua. Siihen kun lyödään päälle muutoksien aiheuttamat stressireaktiot, niin ei ihme, jos tarve palautumisella, hiljaisuudelle ja rauhoittumiselle on kova. Se tuntuu kuitenkin ehkä vähän epäreilulta. Tekisi mieli etsiä syyllistä. Mutta nyt onkin taas se tilanne, voinkin päättää – jäänkö miettimään sitä, että miksi minä? Vai otanko kasvun asenteen, en juutu tähän puutteeseen, hyväksyn tilanteen ja pyrin kehittymään? Kallistun jälkimmäiseen, totta kai.

Omien heikkouksien ja vahvuuksien tunnistaminen on erittäin tärkeää, ja jo pelkästään asiaa pohtimalla ja siitä kirjoittamalla itsetuntemus kasvaa, melkein ihan vahingossa.

Voin myös antaa taputuksen itselleni, sillä tajusin myös, että en anna näiden piirteiden, vahvojen reagointien estää minua tekemästä mitään. Lähinnä ne ovat hidasteita ja esteitä ylitettäväksi, kuinka kliseiseltä se sitten kuulostaakin. Reissaan ystävien kanssa, opiskelen, harrastan, liikun, olen mukana yhdistystoiminnassa, järjestän tapahtumia, hakeudun uusiin haasteisiin, olen Tampereella, olen maalla… Teen vaikka mitä, jolloin riski muutoksiin ja epämiellyttäviin tilanteisiin on suuri. Sen lisäksi, että vahva reagointi muutoksiin on minussa sisäänasennettu, niin onneksi näyttäisi olevan myös sinnikkyys ja jokin pieni rohkeus, joka tietää että omista hidasteista huolimatta lähdetään elämään ja kokemaan.

Niin, voiko siis liiankin vahvasta reagoinnista muutoksiin, päästä eroon? Ei varmasti kokonaan, olemme yksilöitä ja kaikki erilaisia, meillä on oma persoonamme, joka on melko pysyvä. Voimme kuitenkin valita millä asenteella käymme läpi elämän suhteessa muutoksiin ja tietysti mihin tahansa, tilanteisiin ja ihmisiin. Ilmiselvästi päätän valita kehittyä lisää.

Ja nyt vasta, kirjoituksen lopussa ymmärrän, että olen päässyt pitkälle jo siitä, mitä olen ollut. Toivoa siis on, haha! Tästäkin oppina – täytyy muistaa tarkastella enemmän ja useammin omaa kehitystä ja omia onnistumisia. Koen, että liian usein asenteenamme on keskittyä valittamiseen tai syyllisten etsimiseen, epäreiluudessa mässäilyyn ja paikalleen jäämiseen, uhriutumiseen. Tässäkin voimme tehdä valinnan.

Valitse oma asenteesi, se on tehokkain voima.

LÄHTEET

https://yle.fi/uutiset/3-7605938

Yle Uutiset. 2014. Vihastujat, vetäytyjät ja innostujat – muutokset työpaikalla tuovat esiin ihmisten eroja.

https://mielenihmeet.fi/asenne-on-tehokkain-voima-muutokseen/

Mielenihmeet. 2018. Asenne on tehokkain voima muutokseen.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/10/persoonallisuus-ja-mielenterveys

Yle. 2013. Persoonallisuus ja mielenterveys.

http://www.yths.fi/terveystieto_ja_tutkimus/terveystietopankki/112/stressi

YTHS. 2014. Stressi.

https://www.terve.fi/artikkelit/kaanna-stressi-voimaksesi

Terve.fi. 2012. Käännä stressi voimaksesi.