Hieman vajaa kolme kuukautta sitten lähdin Pirkkalan lentoasemalta kohti Amsterdamia, suuntanani Haag – Kaupunki, jossa tulisin elämään yksin seuraavat kuukaudet vaihto-opintoja suorittaen. Ennen vaihtoon lähtöä kirjoitin esseepankkiin seuraavasti:

”Uskon, että vaihdon aikana tapahtuvat kokemukset ja uudet ihmissuhteet kasvattavat minua ihmisenä. Ennen kaikkea olen varma, että saan uutta perspektiiviä ja maustetta henkilökohtaiseen elämääni sekä yrittäjyyteen. Minua innostaa ajatus siitä, että voin hetken aikaa katsoa suomalaista elämääni ulkopuolelta, täysin eri kontekstista ja ympäristöstä käsin. Kuka minä olen, jos kukaan ei minua tunne?”

3kk kuukautta on sekä lyhyt, että pitkä aika. Se on lyhyt aika yksittäisen ihmisen elämässä ja koin, että se on juuri sopivan mittainen ajanjakso sijoitettavaksi omaan henkilökohtaiseen kasvutarinaan ilman että elämässä tarvitsee tehdä muutoin valtavia muutoksia. 3 kuukautta on toisaalta myös pitkä aika – Sen aikana voi tapahtua vaikka mitä ihmissuhderintamalla, omassa pääkopassa, tiimissä Proakatemialla. Kun astut lentokoneeseen elokuussa ja tajuat näkeväsi Suomen seuraavan kerran, kun lumi on maassa, on tunne pysäyttävä.

Lentokone lähti liitoon Pirkkalan lentoasemalta ja sitten, kuin itsestään, ajanjakso Haagissa hujahti ohi älyttömän nopeasti. Nyt oudolla tavalla tuntuu, etten olisi koskaan lähtenytkään ja koko vaihto tuntuu hassulta unelta, josta muistona on vain kasa valokuvia täynnä mukavia muistoja. Sisäinen muutos, joka vaihdon aikana minussa tapahtui, on kuitenkin tullut toivottavasti jäädäkseen. Nyt onki hyvä pohtia muutaman oivalluksen verran, mitä vaihto-opinnoista jäi konkreettisesti käteen ja miten odotukseni täyttyivät. Oliko vaihto-opinnot käytetyn ajan arvoiset? Toteutuivatko tavoitteeni, joita ennen lähtöä pohdiskelin? Mitä havaitsin, mitä opin?

1. Omassa kuplassa on vaikea tajuta, miten hel-vetin etuoikeutettuja olemme

Ymmärrän hyvin kurssimuotoisen ammattikorkeakoulun hyödyt ja opiskelutapa toden teolla sopii todennäköisesti valtaosalle ihmisistä paremmin. Haagissa ollessani en voinut kuitenkaan olla tajuamatta, miten älyttömän etuoikeutetussa asemassa Roima on muihin eurooppalaisiin yrittäjyys-teemaisiin koulutuksiin verrattuna. Muistan kertoneeni muutamalle kurssikaverilleni asioita, joita Roimassa teemme ja osa ei voinut uskoa korviaan. Mielestäni ei ole enää todellakaan itsestään selvää, että yrittäjyyttä voi opiskella yli 3 vuotta kokeneen ja ammattitaitoisen mentorin alaisuudessa, aitoja asiakasprojekteja tehden ja elantoa tienaten. Tälle tulee todella helposti akatemia-kuplassa sokeaksi, koska muutkin ihmiset lähellä elävät samankaltaista todellisuutta. Vaihdon jälkeen voin vilpittömästi todeta olevani onnekas, että olen saanut ympärilleni yrittäjähenkisiä ihmisiä, jotka unelmoivat isosti ja kaiken lisäksi tekevät tekoja unelmiensa eteen. Asian sisäistäminen antoi valtavasti potkua viimeiselle vuodelle Proakatemialla.

2. Yksin oleminen opettaa ihmiselle yhtä sun toista

Yksi vaihdon isoimpia tavoitteita itselleni oli oppia olemaan yksin. Kun asian näin kirjoittaa paperille, kuulostaa tavoite jokseenkin hölmöltä ja joillekin hyvin itsestään selvältä asialta. Mutta usko pois, itselleni tämä seikka on ollut kuitenkin taakka pitkään – Minun on ollut vaikea nauttia yksin vietetystä ajasta ja olen paikannut yksinolon tuomaa epämukavuutta jos jonkinmoisella vippaskonstilla, jotka ovat tuoneet haasteita arkeen sitten myöhemmin. Kalenteri tupaten täynnä, kiireen tuntu, koko ajan pakko tehdä jotain. Vaihtoon lähtö oli kuin hyppy syvään päätyyn, koska jouduin toden teolla viettämään aikaa itseni kanssa ja tutut menot kalenteristakin tyhjenisivät. Enää ei voisi pitää itseään kiireisenä tutuilla verukkeilla vaan pitäisi keksiä jotain uutta.

Psykologi Anna Collanderin mukaan (2018) ihmisen on elintärkeää osata olla yksin. Yksinolo kehittää ihmisen suhdetta itseensä ja vahvistaa tuntemuksia siitä, mitä elämältään haluaa ja mitä ei halua. Yksinolo on sitä, että osaa kohdata ja käsitellä omia tunteitaan, myös ikäviä sellaisia. Kun suhde tärkeimpään ystävään, itsemme, on vahva, osaamme luoda samanlaisia ihmissuhteita myös ympärillemme. (Laukkanen, E., 2018) Juuri näitä kokemuksia lähdin hakemaan.

Näin kolmen kuukauden jälkeen olen älyttömän iloinen juuri yksinoloon liittyvästä muutoksesta, jonka vaihto sai aikaan. Pian Haagiin saapumisen jälkeen aloitin treenaamisen ja kehitin mukavat mutta aktiiviset ja terveellistä elämäntapaa tukevat rutiinit uuden arjen ympärille. Kuuntelin äänikirjoja, pyöräilin, piirsin, kävin yksin kahvilla ja kaupungilla. Vaikka yksinolon sietäminen oli toisinaan haasteellista, opin lopulta nauttimaan hiljaisuudesta, oman sisäisen maailman tutkiskelusta ja ihan vain olemisen ihmettelystä. Jos olisin lähtenyt 20-vuotiaana vaihtoon muutos tuskin olisi ollut näin onnistunut, mutta näin aikuisemmalla iällä olen todella tyytyväinen itseeni ja tapahtuneeseen muutokseen. Tiedän, että juuri tämä muutos tulee hyödyttämään minua ihan valtavasti niin ihmisenä, ystävänä kuin yrittäjänä.

3. Jotta voi löytää, on etsittävä

Kolmas oppi liittyy kurssiin, jota opiskelin koko vaihdon ajan, Artful Business Creations. Kurssilla opiskeltiin teorian ja käytännön avulla sitä, miten luovuden avulla ratkaistaan liiketoimintaan liittyviä ongelmia. Kurssilla käytiin läpi paljon sitä, miten innovaatiot syntyvät ja miten luovuutta edistetään yritystoiminnassa, ja vahvinten itselleni jäi mieleen opit inspiraation synnystä: Jotta voi inspiroitua, on inspiraatiota haettava aktiivisesti ympäriltä. Keräsimme koko kurssin ajan inspiraatiota eri lähteistä: Ympäristöstä, äänistä, tuoksuista, taiteesta. Kurssilla opittu ajatus haastoi aikaisemman käsitykseni siitä, että inspiraatio vain syntyy satunnaisilla hetkillä ja on vain hetken aikaa hyödynnettävissä. Inspiraatio-oivallus auttoi minua ymmärtämään, että löytääkseni kadonneen innostuksen mitä tahansa kohtaan, sen sijaan että odottaisin, minun olisi aktiivisesti etsittävä. Pätee nimittäin niin kirjoittamiseen, kuin liiketoimintaankin.

4. Maailma on suuri ja kenelläkään ei kiinnosta, joten anna palaa

Tampere on lopulta todella pieni kaupunki ja Suomi hyvin, hyvin pieni maa. Euroopan, saati koko maailman ihmismäärän unohtaa helposti, kun viettää aikaa Tampereen ammattikorkeakoulussa ja Kalevan Prismassa. Pienessä kaupungissa, pienissä piireissä omat esteet saattavat tuntua suurilta sekä ylitsepääsemättömiltä, ja elämän valintojen vaikeudet Mt. Everestin kokoisilta vuorilta. Vaihto muistutti minua siitä, että olemme kaikki pieniä kirppuja ja kaikilla on omat ilot, murheet ja unelmat. Asioiden vatvomiseen ja välttelyyn voi epäonnistumisen pelossa käyttää tolkuttoman määrän aikaa, jopa yhden ihmiselämän verran. Kuitenkin, kun seisoo kymmentuhatpäisen vilisevän lentokentän keskellä ja pohtii omia pieniä Tamperelaisia murheitaan ja esteitään, alkaa maailma aueta ihan eri tavalla. Kukaan ei tiedä omista epäonnistumisistamme, paitsi me itse. Kirjaimellisesti kukaan ei kelaile sinun tekemiä virheitä, kömpelöitä sanoja tai huonoja valintoja. Tosi harva oikeasti edes miettii sinua arkisella tasolla, koska totuus on se, että harvaa ihmistä kiinnostaa muu kuin oma napa. Vaihdon aikana tajusin, voitko siis oikeasti aidosti ja lopullisesti epäonnistua, jos se ei hetkauta ketään? Tuntemattomien ihmisten joukossa tajusin, että on aika päästää irti omista itse rakennetuista estoista, astua pois oman pään sisältä ja pistää töpinäksi.

+ Tiimi, yritys ja ennen kaikkea ystävät

Muistan, miten kiireisen kesän jälkeen en malttanut odottaa vaihtoon lähtöä, sillä kaipasin vaihtelua normaaliin arkeen. Odotin jo kovasti itsenäistä sekä irrallista elämää ulkomailla. Muistan vitsailleeni Roimalle (ja sain lauseesta myös veetuilua) että en aijo katsoa Teamsia, enkä puhua kenellekään kuin Jasmille vaihdon aikana. Muistan tuolloin, että tarve irtautua tiimiyrityksestä oli jostain syystä suuri ja kaipasin ihan vaan tovin aikaa itsekseni. Vaihdon aikana kuitenkin toisin kävi.

Vaihto oli mukavaa aikaa ja sain paljon uusia tuttavuuksia, mutta en voinut olla miettimättä Roimassa olevia ihmisiä ja sitä, mitä jokaiselle kuuluu. Teamsia tuli lueskeltua ja kyseltyä ihmisten kuulumisia ja loppua kohden en malttanut odottaa koko tiimin näkemistä. Vaihdon aikana tajusin, että siinä missä oli ennen sattumalta yhteen jakautunut porukka tiimiyrittäjiä, oli nyt joukko ihmisiä, joista oli tullut minulle tärkeitä ystäviä. Ja eihän nyt ystävistä malta olla erossa.

Pohdinta

Nyt kun vaihto on takana päin, olen todella kiitollinen itselleni päätöksestä lähteä. Mielestäni vaihdosta on monella kliseinen kuva – Kulttuurikokemuksia, bileitä & juhlimista. Vaihto on toki myös näitä, mutta ennen kaikkea se on tutkimusmatka itseen ja omaan elämään. Itselläni oivalluksia, oppeja, vinkkejä ja muita kommervenkkejä olisi vielä toisen esseen verran, mutta halusin jättää pohdinnat lyhyemmän esseen tasolle.

Joka tapauksessa suosittelen vilpittömästi vaihtoon lähtemistä korkeakoulun aikana – Vastaavaa kokemusta ja rikkautta ei saa mistään muualta.

Lähteet:

Laukkanen. E. 2018. Kodin kuvalehti. “Psykologi: Yksinolo on elintärkeää, vaikka se ei aina tuntuisi hyvältä. ” Haastattelu verkkolehdessä. Julkaistu 21.4.2018. Luettu 21.11.2023.