Olin lukion ensimmäisellä luokalla, kun isäni tarjosi minulle mahdollisuutta lähteä 2. vuonna vaihtoon ulkomaille. Jos muistan oikein, pohdimme potentiaalisina kohteina USA:ta tai Kanadaa. Olin nöyrä, kapeakatseinen pienen kaupungin lappilainen, jolle kaverit oli koko elämä, ja olin kaiken kruunuksi ihastunut. En tarttunut tarjoukseen. Sanomattakin selvää, että myöhemmällä iällä harmitti – Elämä sai mittasuhteet, kaveriporukka hajosi omille teilleen, 50 000 ihmisen kaupunki jäi todella pieneksi ja ihastuskin oli lopulta ihan vikatikki.

Olin haaveillut vaihto-opinnoista lähes 10 vuotta, kunnes Proakatemialle minulle tarjottiin uutta mahdollisuutta lähteä väliaikaisesti ulkomaille. Tiesin heti, että elämäntilanteesta, työtilanteesta tai ihmissuhdetilanteesta huolimatta minun oli pakko lähteä – Nyt, tai ei koskaan. Uutta samanlaista mahdollisuutta ei tulisi välttämättä enää ikinä. Kauhean kauan en tilaisuutta harkinnut, vaan päätin lähettää dokumentit eteenpäin. Vasta sen jälkeen aloin miettimään käytännön järjestelyjä ja sitä, miten vaihto tulisi vaikuttamaan silloisen 27-vuotiaan itseni elämään. Päätin asennoitua siihen, että kaikki kyllä järjestyisi, sillä tämä unelma oli toteutettava, tai harmittelisin elämätöntä elämääni koko loppu ikäni. Alun säädön ja ongelmien jälkeen unelmani toteutuu vihdoin, ja 25.päivä lentoni lähtee kohti Alankomaita.

Vaikka olen haaveillut vaihto-opinnoista pitkään, en osaa löytää yksittäistä juurisyytä sille, miksi haluan asua ja opiskella ulkomailla. Olen reissannut paljon elämäni aikana ympäri maailmaa: Lähdin ekalle ulkomaanmatkalle kuukaudeksi Kiinaan (tiedän) ja vietin ensimmäiset 2 päivää paniikissa hotellissa. Reppureissasin kuukauden ystäväni kanssa Euroopassa sohvasurffaten paikallisten luona, ravistellen kaikki rujon lappilaisen sosiaaliset estot tiehensä. Kovasti olen tykännyt matkustella yksin, esimerkiksi Brittien saarella (vaikka sairastikin vatsatautia motellissa lähes koko reissun, heh) Rovaniemellä minulla oli valtava ystäväporukka, joka muodostui eri puolilta maailmaa tulleista vaihto-oppilaista ja lapin sesonkityöntekijöistä. Kulttuurin ja eri maiden tuntemuksen kasvattamisesta en usko siis intoni kumpuavan. Kaipa minua innostaa ajatus siitä, että voin hetken aikaa katsoa suomalaista elämääni ulkopuolelta, täysin eri kontekstista ja ympäristöstä käsin, miljoonien täysin tuntemattomien ihmisten ympäröimänä. Vaikka sain nähdä vain pienen raapaisun näiden ystävieni elämästä Rovaniemellä, uskon, että itsenäistymisen ja vieraan maan kokemus kasvatti heitä valtavasti. Kaipa odotan samaa myös omalta vaihto-opintojaksoltani: Olla vain pieni kirppu avomerellä, avoimin mielin, vain vastuussa yksin itsestäni. Kukaan ei tiedä minusta mitään, ja se on kutkuttavalla tavalla jännittävää ja innostavaa. Kuka minä olen, jos kukaan ei minua tunne?

Odotan vaihto-opinnoilta ennen kaikkea kokemuksia ja henkistä kasvua. Olen struktuuria ja tasaista tahtia arvostava ihminen, jolle rutiinit ovat tärkeitä. Arkeni rakentuu myös pitkälti kumppanin ja Haruna-koiran rytmien mukaan. Siksipä onkin hyvä rikkoa kaikki kerralla, ja hypätä suoraan syvään päätyyn opettelemaan uusia rutiineja yksin ulkomailla. Odotan myös innolla uusien ihmisten tapaamista. Vaikka suomen kieli ja keskustelun kulttuuri on ihanan harvasanaista, suoraviivaista ja rehellistä, on small talk englanniksi huomattavasti rennompaa ja keskustelussa syventyminen luontevampaa. Opintojakso jolle olen ilmoittautunut, Artful Business Creations, vaikuttaa myös hyvin mielenkiintoiselta sekä suoraan työhön/käytäntöön vietävältä, joten odotan myös sen alkamista innoissani. Vaikka kurssi pohjautuu ryhmätyöhön jotka eivät aina ole jippii-puuhaa, on mukavaa, että heti opintojen alkaessa on tarjolla uusia ihmiskontakteja, joilla on (ainakin toivottavasti) erilaiset näkemykset, kuin minulla.

Vaikka oma elämä jää hetkeksi omassa kotimaassa ’tauolle’, koen että vaihto-opinnot ovat iso investointi omaan henkiseen pääomaan. Vaihtoon lähtö ei (ainakaan vielä) pelota minua, mutta olen varma, että jännityksensekaisia tunteita ja yllättäviä kommervenkkejä tulee vastaan matkan varrella. Olenkin varma, että vaihto sekä sen aikana tapahtuvat kokemukset ja uudet ihmissuhteet kasvattavat itsevarmuuttani ja rohkeuttani. Ennen kaikkea olen varma, että saan uutta perspektiiviä ja maustetta henkilökohtaiseen elämääni sekä yrittäjyyteen. Ja onhan se mukavaa, että ”unelmat”-check-listaan saa taas yhden uuden raksin ruutuun. 😉

Pallaillaampa siis uudemman kerran lähenpänä joulua!