Kirjoittajat: Tommi Riikonen ja Sofia Putkonen

Aivojen hyvinvointia vai multitaskausta? 

Jatkuvaa keskeytystä 

Sellaista on työntekeminen niin avokonttorimaisessa työympäristössä työskentelevälle työntekijälle, kuin Proakatemian tiimitilassa pöhisevälle tiimiyrittäjälle. Kohteliaasti tervehtiviä työtovereita kulkee jatkuvasti ohi ja välillä joku kilauttelee katossa roikkuvaa kirkonkelloa jostain käsittämättömästä syystä. Puhelin ja tietokone piippailevat jatkuvasti ja joku tulee muistuttamaan tärkeän ilmoittautumisen deadlinesta. Loputtoman multitaskaamisen jälkeen olo on väsynyt, mutta työtehtävät eivät ole oikeastaan edenneet mihinkään. Joku voisi kuvitella tilanteen helpottavan kotiin lähdettäessä, mutta puhelimen Teams-ilmoitukset muistuttavat seuraavan päivän kiireisestä ohjelmasta. Kotona päivällisen keskeyttää työkaverin pikainen soitto ja juuri ennen nukkumaanmenoa mieleen muistuu lähettämätön sähköpostiviesti. Unikaan ei meinaa tulla, vaikka sähköpostiviesti lähti viimein matkaan. Eikö missään saa olla rauhassa? 

Edellä kuvatun kaltaiset tilanteet ovat huomattavan yleisiä monille nykypäivänä. Vaikka päivätyöhön ei paperilla kuuluisikaan jatkuvat keskeytykset, kuten esimerkiksi asiakaspalvelutyössä, nykyihmisen toimintaa keskeyttävät älylaitteet ja niiden ilmoitukset. Helposti voisi kuvitella ilmoitusten hiljentämisen olevan yksinkertaisin ulospääsy tilanteesta, mutta ongelma ei ole näin yksiselitteinen. Pitkään jatkuvassa keskeytyksessä elänyt ihminen osaa keskeyttää myös itse itsensä. Tässä esseessä käsittelemme erityisesti älylaitteiden aikaansaamia lieveilmiöitä ihmisten aivotoiminnassa ja selvitämme, millaisia vaikutuksia niillä on ihmisen terveydelle. Tervetuloa mukaan! 

ADT 

Amerikkalainen lääkäri E. M. Hallowell alkoi jo 1900-luvulla puhua termistä attention deficit trait eli ADT. Virallista suomennosta tälle termille ei ole olemassa, mutta siitä voisi käyttää nimeä tarkkaavaisuushäiriötä muistuttava käytösmalli. ADT:sta kärsivillä ihmisillä keskittyminen herpaantuu samaan tapaan kuin esimerkiksi ADHD:ta (attention deficit hyperactivity disorder) sairastavilla ihmisillä, mutta he eivät koe samanlaisia neurologisia häiriötiloja. Siitä huolimatta käyttäytyminen muistuttaa tarkkaavaisuushäiriöisen käyttäytymistä. ADT:n tarkkaa syntymekanismia ei tiedetä, mutta tiedetään kuitenkin, ettei se synny hetkessä. (Huotilainen & Moisala 2019, 8) 

Hallowellin mukaan tämä käytösmalli johtuu siitä, että hänen vastaanotolleen tulleet henkilöt ovat eläneet liian kauan liian kiireellistä elämää. He ovat tehneet monta asiaa samanaikaisesti, jättäneet taukoja pitämättä ja hyppineet tehtävistä toiseen, jolloin heidän aivonsa eivät enää toimi normaalisti. Tuolloin nämä henkilöt olivat harvinaisia, mutta nykyään tuntuu, että yhteiskuntamme on näitä täynnä. (Huotilainen & Moisala 2019, 8) 

Vaikka mekanismia ei täysin tunneta, sen epäillään olevan yhteydessä uhkaan reagoimiseen ja pakenemiseen liittyviin primitiivisiin reaktioihin elimistössä. ADT-tilan kerrotaan kuitenkin olevan pitkäkestoisempi kuin nopea uhka – kuin palohälytys, jota ei saada pois päältä. Kun olemme tällaisessa kuormitetussa tilassa, reagoimme keskeyttäviin impulsseihin tavallista herkemmin. Elimistö on varuillaan ja jatkuvasti valmiina hätätehtäviin. (Huotilainen & Moisala 2019, 9) 

ADT:n tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen. Jos ADT:sta kärsivä ihminen saa rauhallisen työtilan, hän keskeyttää itse itsensä. Kun hän yrittää keskittyä, mielessä alkaa hyvin nopeasti pyörimään muita asioita, jotka eivät liity työn alla olevaan asiaan. Miten ihminen voi menestyä, jos ympäristö pyrkii estämään keskittymiskyvyn ylläpitämistä ja tavoitteiden saavuttamista? Hyvä keskittyminen mahdollistaa kognitiivisen kapasiteetin käyttöönoton: muistimme, luovuutemme, kekseliäisyytemme ja sosiaaliset taitomme. (Huotilainen & Moisala 2019, 9) 

Multitaskaus 

Multitaskaus tarkoittaa monen eri asian samanaikaista tekemistä ja tehtävästä toiseen hyppimistä. Nyky-yhteiskunnassamme se kuitenkin ajoittain tuntuu olevan jonkinlainen statussymboli, jolloin ihminen olisi kiireinen ja tehokas. Multitaskaus on kuitenkin tehotonta ja raskasta. (Ijas 2022) 

Tutkimuksissa puhutaan tehtävänvaihtokustannuksista. Se tarkoittaa, että tehtävästä toiseen hyppinen maksaa aivoille. Aivojen maksama hinta on toisaalta tehtävien tekemisen hidastuminen ja virheiden määrän kasvu ja myös kuormittuminen. (Huotilainen & Moisala 2019, 62) Tutkimusten mukaan ihmisellä kestää tehtävän monimutkaisuudesta riippuen sekunneista jopa kymmeniin minuutteihin aikaa syventyä uudelleen tehtävään, joka keskeytyi joko multitaskaamisen tai muun häiriön vuoksi. Aivojen pitää muistella, mihin tehtävässä olikaan jääty ja miten sitä tulisi jatkaa.  (Ijas 2022) 

Arjen multitaskaamista ei voi tietenkään kokonaan välttää. Esimerkiksi lapsiperheen arjen tiimellyksessä tai lähestyvän deadlinen paineessa saattaa tuntua siltä, että on pakko multitaskata. Keskittymisen kohteen poukkoilu asiasta toiseen vaatii aivoilta pinnistelyä ja voi pitkällä aikavälillä rasittaa ja väsyttää aivoja. Itseään voi kuitenkin auttaa kiinnittämällä huomiota siihen, milloin ajatukset poukkoilee asiasta toiseen. Oppia tunnistamaan, milloin mieli käy ylikierroksilla. Jo se on mainio oivallus, että tunnistaa mielen olevan ylikuormittunut. Seuraava tavoite voisi olla pyrkiä pysähtymään silloin, kun huomaat keskittymisen olevan erityisen hajaantunut. Mieti tarkasti mitä olitkaan tekemässä ja mikä oli toiminnan pääasiallinen tavoite. Yksi hyvä vinkki on myös kirjoittaa muistettavia asioita paperille muistiin, jolloin ne ovat jossain nähtävillä ja luot heti mieleen enemmän tilaa jolloin keskittymään sen hetkiseen toimintaan paremmin. (Huotilainen & Moisala 2019, 64) 

Toiminnanohjaus ja rutiinit 

Toiminnanohjauksen avulla ohjaamme keskittymiskykyämme. Toiminnanohjaukseen sisältyvät tarkkaavaisuuden lisäksi esimerkiksi työmuisti sekä toiminnan, tunteiden ja ajatusten säätely. Kaikki nämä kuitenkin vaativat tietoista ponnistelua ja ajattelua. Koska ihmisen arki koostuu enemmän tai vähemmän rutiineista, emme välttämättä hyödynnä jatkuvasti toiminnanohjausta vaan toimimme ikään kuin autopilotilla. Esimerkiksi kun saapuu töistä kotiin, jättää avaimet pöydälle, laittaa takin naulakkoon ja silittää aloissa häärivää koiraa. Koska nämä samat toimintatavat ovat toistuneet jo monta kertaa, ei ihminen tietoisesti ajattele tekevän näitä niitä vaan aivot toimivat automaattisten toimintamallien pohjalta. (Huotilainen & Moisala 2019, 17) 

Mutta mitä tapahtuu seuraavana aamuna, pitäisi lähteä töihin ja avaimet eivät olekaan tutulla paikalla eteisen pöydällä? Aivot alkavat välittömästi raksuttamaan ja miettimään minne ne ovat laskettu kotiin tultua. Onko esimerkiksi puhelu keskeyttänyt ajatukset juuri sisään astuttua, ja sai sekaisin tutut toimintamallit? Avainten metsästys saa aivot täysille kierroksille, kun miettii, minne ihmeeseen avaimet on laitettu. (Huotilainen & Moisala 2019, 17) 

Rutiinit ja toimintatavat ovat siis tärkeä osa arkeamme, sillä toistaessamme niitä päivittäin toimimme automaatiolla eikä se vie meiltä ylimääräistä energiaa. Esimerkiksi jos itsellä tapana pyöräillä töihin läpi vuoden, ei pyörän ottaminen aamulla tunnu kuormittavalta, vaan se on tavallista. Jos on kuitenkin tottunut menemään päivittäin autolla työpaikalle, voi pyörän ottaminen aamulla tuntua erityisen raskaalta ja se vaatii ponnistelua. (Huotilainen & Moisala 2019, 19) 

Niin kuin ei rutiinit, ei myöskään toiminnanohjaus ole pysyvää. Voimme rakentaa uusia toimintamalleja toistamalla tiettyjä toimintoja päivittäin. Tutkimusten mukaan automaattiohjaus on oikeastaan käytössä pitkiä aikoja päivittäin, vaikka voisi äkkiseltään luulla, että suurin osa päivästä kuluisi tarkkaavaisena ja omaa toiminnanohjausta älykkäästi käyttäen. Rutiinit ja tavat ovat erittäin tärkeä osa arkeamme, sillä ne ohjaavat isoa osaa käyttäytymistämme.  (Huotilainen & Moisala 2019, 18) 

Etuotsalohkot aivojen toimitusjohtaja 

Tarkkaavaisuus ja toiminnanohjaus vaativat aivojen etuotsalohkojen käyttöönottoa. Etuotsalohkot ovat aivojemme kehittynein osa, ja ne ovat tärkeitä kaikelle vaativalle ajattelutyölle. Pohdinta, kova keskittyminen ja ongelmanratkaisu ovat kaikki toimintoja, jotka saavat etuotsalohkon liekkeihin. Ihminen, jolla on etuotsalohkovaurio, saattaa olla hyvinkin lyhytpinnainen ja räjähtävä, eikä pitkäkestoinen keskittyminen onnistu. (Huotilainen & Moisala 2019, 19) 

Etuotsalohkolla on yhteysverkostot muihin aivoihin, joten ne voivat koordinoida tehtäviä eri alueiden välillä. Huotilainen kertoo toiminnanohjauksen olevan ikään kuin yrityksen toimitusjohtaja: se asettaa tavoitteita, delegoi tehtäviä ja valvoo niiden toteutumista. Kun aivojen toimitusjohtaja ei ole enää paikalla, sen hetkisen toiminnan organisointi hajoaa ja tekemisestä katoaa punainen lanka. (Huotilainen & Moisala 2019, 19) 

Flow-tila 

Flow-tila on tieteellisesti määriteltynä optimaalinen tietoisuuden tila. Flow-tilassa oleva ihminen pystyy uppoutumaan täysillä tekemäänsä asiaan huomaamatta ajan kulumista. (Flow Akatemia n. d.) Psykologi Mihály Csíkszentmihályin mukaan flow on tila, jossa minän tavoitteet ovat tasapainossa tietoisuuteen saapuvan informaation kanssa (Wikipedia n. d.). Flow´n aikana ihminen pystyy paneutumaan tavoitteelliseen toimintaan koko kapasiteetillaan, sulkien tietoisuudestaan kaiken muun. Csíkszentmihályin tutkimusten mukaan ihmiset ovat flow´ta kokiessaan onnellisimmillaan (Wikipedia n. d.). 

Flow Akatemian artikkelin mukaan flow:lle on neljä edellytystä: 

1. Haasteen ja osaamisen suhde 

1. Kirkas tavoite 

1. Välitön palaute 

1. Keskittynyt huomio 

(Flow Akatemia n. d.). 

Flow-tilasta puhutaan paljon työn järjestelyitä mietittäessä. Työntekijän flow´n synnyttäminen vaatii oikeanlaisen keskittymisympäristön ja työntekijän voimavarojen-, sekä taitojen mittaisen haasteen. Flow´ta on vaikeampi saavuttaa itseään toistavassa, yksinkertaisessa työtehtävässä (Wikipedia n. d.). Flow ei synny hetkessä, eikä sen syntymistä voi pakottaa. Flow vaatii häiriöttömän ympäristön ja tila voi katketa työn keskeytyessä esimerkiksi työtoverin tullessa huoneeseen tai puhelimen soidessa. (Wikipedia n. d.) Ihminen ei voi olla koko ajan flow´ssa, mutta flow´n tavoittelu on silti arvokasta. Tutkimusten mukaan eniten flow´ta kokevat ihmiset ovat myös onnellisimpia. (Flow Akatemia n. d.) 

Keskeytykset työpaikalla 

Keskeyttävät työtoverit, puhelimen jatkuva piippailu ja tietokoneen toisessa välilehdessä kummitteleva sosiaalinen media ilmoituksineen. Moneen työhön kuuluu olennaisena osana jatkuvat keskeytykset. Esimerkiksi uutistoimituksessa tai asiakaspalvelutyössä keskeytykset ovat se, mistä työntekijälle itse asiassa maksetaan palkkaa. Toisissa työpaikoissa työkulttuuri on taas muovannut ympäristöstä keskeytyksellisen. Millaisilla keinoilla flow-tilaan pääsemistä voidaan helpottaa ja keskittymiskykyä tehostaa? 

Työntekijää voisi verrata kotonaan läksyjen kanssa ahertavaan lapseen. Jos lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa ja avun olevan lähellä, hän tekee mielellään läksyt keittiössä samalla, kun vanhempi tekee ruokaa. Toinen lapsi taas haluaa välttää kaikki mahdolliset keskeytykset ja työskentelee suljettujen ovien takana huoneessaan. Tällaiset toiveet osataan ottaa kotona hyvin huomioon, joten miksei työpaikallakin. Erilaisille työskentelijöille ja työtehtäville erilaiset työympäristöt. Ennen kaikkea pitää mahdollistaa soveltaminen. Jos työnkuva muuttuu kesken päivän, voi olla tarpeellista vaihtaa myös työskentelyolosuhteita. (Huotilainen & Moisala 2019, 81) 

Rytmitys ja tauot 

Jotta työntekijän olisi helpompi sukeltaa flow-tilan vietäväksi, ei vastuulla voi olla liian monta tehtävää samanaikaisesti. Mitä isomman työtehtävän parissa ollaan, sitä enemmän työntekijöitä saman työtehtävän parissa yleensä työskentelee. Se tarkoittaa myös enemmän mahdollisuuksia jakaa tehtäviä parhaan mahdollisen keskittymisen takaamiseksi. Jos tiimillä on vastuu esimerkiksi asiakaspalvelusta tai muusta ulkoisesta viestinnästä, on tärkeää sopia tehtävät niin, että asiakkaan ottaessa yhteyttä vain yksi tiimin jäsenistä keskeyttää toimintansa ja ottaa asian hoitaakseen (Huotilainen & Moisala 2019, 80). Jotta ainoastaan yksi tiimin jäsen ei joudu olemaan jatkuvan keskeytyksen alla, asiakaspalvelusta vastuussa olevaa henkilöä tulee kierrättää. Näin taataan kaikille mahdollisimman paljon keskeytyksetöntä aikaa.  

Työnkuva voi parhaasta mahdollisesta suunnittelusta huolimatta altistaa ADT:lle. Silloin on erityisen tärkeää oppia rauhoittumisen keinoja niin työpaikalla, kuin vapaa-ajallakin. Rauhoittumisen taito on osa ammattitaitoa ja auttaa jaksamaan työssä. Aina pelkkä kahvihuoneessa istuminen ei ole paras mahdollinen keino. Joillekin saattaa toimia kymmenen minuutin torkut tai happihyppely ulkona. Joskus pelkkä työympäristöstä poistuminen saattaa rauhoittaa. Esimerkiksi lounaan syöminen työympäristön ulkopuolella voi olla elvyttävää. (Huotilainen & Moisala 2019, 83) 

Työaikalaki vaihtoon? 

Työaikalaki luo raamit työantajan ja työntekijän sopimalle työajalle. Se on laadittu, jotta työpaikalla olisi turvallista työskennellä. Työnantaja ei saa teettää mahdottomia määriä ylitöitä, sillä työntekijällä on oikeus myös vapaa aikaan. (Huotilainen & Moisala 2019, 90) Useissa töissä työaika on työaikaa ja työ on helppo unohtaa kotiin lähtiessä. Esimerkiksi tehtaan linjastolta lähtiessä, työt harvoin seuraavat kotiin. Toisaalta taas esimerkiksi myynnin parissa työskentelevän voi olla välillä vaikea erottaa työ- ja vapaa-aika toisistaan. Asiakkaalta saattaa tulla tarjouspyyntö hiukan yli neljä ja asialla voi olla kiire. Lähettämätön sähköposti voi antaa etulyöntiaseman kilpailijalle, joka kerkeää vastata tarjouspyyntöön ajoissa. Myös viestintävastaavana työskentelevä saattaa seurata yrityksen viestintäkanavia lähes 20 tuntia vuorokaudessa, sillä myös asiakkaat ovat liikkeellä kellon ympäri. Onko nykyinen työaikalaki toimiva? 

Huotilaisen ja Moisalan (2019, 92) kirjassa kyseenalaistetaan työaikalain kyky suojata työntekijöitä nyky-yhteiskunnassa. Kaikki tietävät, ettei lakia voi noudattaa kuin paperilla ja pahimmassa tapauksessa se saattaa jopa kannustaa työntekijää ylitöihin (Huotilainen & Moisala 2019, 92). Vaikka vapaa-aikaa kuluu työtekoon, on työpaikalla silti näyttäydyttävä työsopimuksen edellyttämään aikaan. Samaan aikaan kysytään, mikä edes on työaikaa. Esimerkkinä yksi työntekijä käyttää vapaa-aikaansa työasioiden pohtimiseen ja yrittää lauantaisaunan lauteilla pähkäillä ensi viikon työvuorokuvioita. Toinen työntekijä taas keksii unessaan ratkaisun yrityksen kassakriisiin ja herää keskellä yötä kirjoittamaan sen ylös. Kolmas työntekijä taas tappaa aikaa työpaikan kahvihuoneessa odottaessaan kotiinlähtöä, sillä työpäivän tavoitteisiin on jo päästy. Mikä näistä esimerkeistä on eniten työaikaa? 

Kirjan mukaan työaikalaki perustuu liikaa työpaikalla vietettyyn aikaan. Työn tilaajan näkökulmasta tällä ajalla ei välttämättä ole niin suurta merkitystä. Työntekijä saattaa ratkaista asiakkaan, potilaan, oppilaan tai kansalaisen ongelmia, vaikka ei olisi fyysisesti läsnä työpaikallaan. Jos kaikkea työhön kulutettua aikaa ei oikeasti mitata, työntekijän suojelu esimerkiksi työuupumukselta voi olla vaikeaa. (Huotilainen & Moisala 2019, 93) Ratkaisuksi ongelmaan, kirja (Huotilainen & Moisala 2019, 93) tarjoaa kokonaisvaltaiseen elämänhallintaan liittyvän mallin, jota kutsutaan nimellä ”uusi työaikalaki”. 

LÄHDELUETTELO

Nousiainen & Moisala. 2019. Keskittymiskyvyn elvytysopas. Helsinki. Tuuma Kustannus.

Jani Ijas. 2022. Onko multitaskaus todella tehokasta? Opiskelukoulu.fi

Saari, O. 2015. Aki Hintsa – Voittamisen anatoimia. Helsinki. Werner Söderström Osakeyhtiö.