Tampere
22 May, Wednesday
7° C

Proakatemian esseepankki

Alkumetrit Proakatemialla



Kirjoittanut: Marjut Palonen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Oman matkan pohtiminen on reflektointia eli mitä on tullut opittua ja miksi. Reflektointi on tärkeä ellei tärkein osa ihmisen kasvussa. Sitä tulisi tehdä säännöllisesti, ja tietoisesti. Tärkeää on pohtia tehdyn työn lisäksi myös tunteita, joita matka on herättänyt. Kokonaisvaltainen pohdinta edesauttaa oppimista. Kun pohtii mennyttä, on helpompi tulevaisuudessa ymmärtää itseään ja toimintaansa syvällisemmin.

 

Hain Proakatemialle tammikuussa 2018, tai silloin päätin, että haen. Työskentelin tuolloin varastolla, ja olin telonut sormeni pakettiin kahden viikon sairasloman tasoisesti. Käteni ollessa paketissa, tylsistyin vain istumaan ja tuijottamaan ruutua. Ajattelin, että voisin tehdä myös jotain hyödyllistä, ja päädyin selaamaan keväällä haettavia koulupaikkoja. En ollut tässä vaiheessa edes miettinyt kouluttautumista, olin vain ajatellut, että loppuelämääni en tuossa työpaikassa tahdo välttämättä olla, vaikka hyvä työpaikka se olikin. Löysin Proakatemian haun, klikkasin. Tajusin, että hei tämähän on sama oppimismalli mitä kaksi kaveriani toteuttaa Jyväskylän Tiimiakatemialla. En vaan ollut tietoinen siitä, että Tampereellakin on oma akatemiansa – Proakatemia. Ellen olisi kuulut poikien juttuja heidän huikeasta opiskelustaan, en varmasti olisi hakenut, niin erilaiselta se kuulosti kirjallisissa esitteissä. Päätin lähettää hakemuksen, eihän siinä mitään menetä.

 

Kutsu tuli pääsykokeisiin, pääsykoepäivä jännitti kovasti. En tiennyt etukäteen missä Proakatemia on, joten kävin edellisenä päivänä katsomassa sisäänkäynnin, jotta aamulla en myöhästyisi ainakaan eksymisen takia. Pääsykokeisiin kuului kirjallinen osuus ja ryhmähaastattelu. Mielestäni päivä oli hauska ja mielenkiintoinen. Etenkin Proakatemian tilat aiheuttivat minussa innostusta ja saivat minut haluaan valituksi tulemista entisestään. Tilat olivat ensinäkemältä täysin erilaiset opiskeluun tarkoitetut tilat mitä olin ennen nähnyt. Värejä ja pehmeä matto, mukavia tuoleja ja kahvia. Mielestäni tila huokui jo sellaista …. tilaa, jossa saa ajatella, ja jakaa ajatuksiaan. Näin reilun kolmen vuoden jälkeen, vaikka tila on tullut varsin tutuksi, koen edelleen tilan huokuvan samaa tunnelmaa.

 

Olin töissä ruokatunnilla, kun ajattelin tarkistaa joko tulos olisi tullut, että olinko päässyt sisään. Tieto oli tullut, ja minut oli hyväksytty opiskelmaan Proakatemialle! Olin niin onnellinen, etten osannut muuta kuin lähettää viestiä tiedosta kaikille mahdollisille läheisille. Se oli hieno hetki, joka oli ensimmäinen askel Proakatemian opiskelijana.

 

Kun opinnot alkoivat syksyllä 2018, päätin osallistua muutamiin ensimmäisiin opiskelijatapahtumaan, jotta tutustuisin ihmisiin. Se osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä niissä tapahtumissa sain ensimmäiset kaverit, joista muodostui ystäviä opintojen varrella. Olin saavuttanut ensimmäiset tavoitteeni, tutustua muutamaan henkilöön, jotta opintojen alku olisi helpompaa. On huomattavasti helpompaa kokea uusia asioita, kun on joku kenen kanssa jakaa jännitystä. Syksyn myötä opiskelijatapahtumia oli paljon tarjolla, mutta en osallistunut niihin, sillä en kokenut, enkä koe vieläkään, niitä minua kiinnostaviksi tapahtumiksi.

 

Syksy meni neljä päivää TAMKn pääkampuksella perusopintojen parissa, ja yksi päivä viikosta oltiin Proakatemialla opettelemassa niin sanotusti talon tavoille, ja opettelemassa dialogin ensiaskelia. Oli helppo huomata, että kaikkia kiinnosti tuo yksi päivä eli keskiviikko huomattavasti enemmän kuin perinteisessä luokkahuoneessa istuminen. Jälkeen päin olen miettinyt, että olisi pitänyt palata perusopintojen aikana opittuihin asioihin kertausmielessä jo ensimmäisenä keväänä. On selvää, että kurssit, jotka on valittu ensimmäiseen syksyyn eivät ole valittu sattumalta.

 

Syksy meni nopeasti, ja uutta oppia tuli paljon ja nopeasti. Viimeisellä viikolla ennen joululomaa, katsoimme lukujärjestystä, näkyisikö jo joitain tammikuulle. Tiesimme, että tammikuussa saamme tietää meidän tiimimme, ja pääsemme Proakatemialle. Lukujärjestyksistä kävi yllätykseksemme ilmi, että joku oli ilmeisesti vahingossa merkannut niihin tiimit A ja B. Supina alkoi, ja lukujärjestysten vertailu. Emme tietenkään voineet tietää, olivatko nämä oikeat tiimit, mutta emme keksineet muutakaan selitystä A&B -merkinnöille.

 

Tammikuussa saavuimme Proakatemialle, ja saimme tietää, että lukujärjestyksen merkinnät olivat tiimijaot. Ne olivat vahingossa paljastettu meille etukäteen. Jännitysnäytelmä, jossa tiimit jaettaisiin stagella, jäi meiltä siis paitsi. Mutta siirtyessämme oman uuden tiimin kanssa pieneen huoneeseen pohtimaan, että tässä sitä nyt ollaan, oli jännitystä aivan riittävästi. Tästä alkoi matka Evisionin kyydissä.

 

Olen kiitollinen tiimilleni tästä yhteisestä matkasta. Se on sisältänyt mutkia ja kuoppia, vuoristoja ja aurinkoa, niin kun tiimin matkan kuuluukin sisältää. Olen saanut tällä matkalla kavereita, ystäviä, ja tehnyt myös itsestäni itseni ystävän. Aikamoinen matka. Kiitos.

 

 

 

Hyvä johtaminen: Reflektointi

Kommentoi