Alkukevät on kulunut vauhdikkaasti ja juhannus jo kolkuttelee ovella. Onkin siis hyvä aika pitää pientä mietintätuokiota kuluneista kuukausista ja tarkastella toimintaa. Pidimme tänään Annin kanssa motorola-tuokion kuluneen kevään yhteisestä työajastamme ja siitä inspiroituneena päätin reflektoida vielä lisäksi omaa toimintaani, oppeja ja koppeja kuluneelta keväältä ja alkukesältä.

MOTOROLA

Huhtikuu – kesäkuu

Mitä hyvää? 

Uskallus alkaa tekemään

Oman projektin myötä olemme Annin kanssa uskaltaneet ottaa askeleen ulospäin akatemialta ja suunnata katsetta kaikenlaisiin yritysasiakkaisiin. Ajatus ja järki on saattanut seurata hieman tekemisen perässä, mutta olen ylpeä siitä, että olemme ennen kaikkea uskaltaneet lähteä tekemään. Tekojen perässä on seurannut myös raha, joka on mahdollistanut sen, että pystymme tekemään omaa projektia myös kesäaikana. Paremmat tulot olisi varmaan saanut menemällä töihin, mutta se taas ei olisi vienyt pitkällä tähtäimellä eteenpäin. Päätös ei siis ole kaduttanut!

Oma kehittyminen on ollut huomattavaa

Nyt kun olemme päässeet tosissaan käsiksi sisällöntuotantoon ja toteuttamaan sitä käytännössä, huomaan oppineeni todella paljon sellaisia asioita, joita en olisi voinut oppia lukemalla. Pää pitää lyödä seinään, jotta oppii, ettei se tunnu kivalta! Tämä pätee myös sisällöntuotantoon: Olen monen monta kertaa lukenut, että lyhytvideoiden salaisuus on nopea tempo, nopeat leikkaukset ja nopeat tekstitykset. Olen tämän sisäistänyt jo kauan sitten, mutta silti en ole tajunnut, kuinka todella lyhyitä niiden videoiden tulee olla, jotta ne tehoavat yleisöön. Aiemmin luulin, että lyhyt klippi kestää 3-5 sekuntia, nykyään taas  sekuntikin tuntuu pitkältä! Tämän tyylinen ymmärtäminen on tapahtunut viimeisten kuukausien työn tuloksena, käytännön harjoittelun kautta, erilaisten asioiden kokeilun avulla sekä toistoilla. Sama pätee myös muihin sisällöntuotannon osa-alueisiin: Olen oppinut, mitä elementtejä tekstissä pitäisi olla, että se herättäisi nopean kiinnostuksen tai miten ihminen kiinnittää huomion kuvaan. Olen oppinut monia pieniä asioita, joilla on kuitenkin ratkaiseva merkitys!

Kun tekee mistä tykkää, miten tykkää, elämänlaatukin paranee

Toistuvia kertoja tänä kesänä olen sanonut, kuinka onnellinen olen tämän hetkisestä tilanteesta. Teen työtä josta nautin, minulla on projektissa kaveri, kenen kanssa jaan saman mielenkiinnon ja intohimon luovaan työhön ja teemme töitä rennosti hyvässä ilmapiirissä, jolloin kesästäkin saa nauttia. Olen tehnyt aina elämässäni enemmän ja vähemmän töitä, mutta en vielä juurikaan tällaista työtä joka aidosti olisi se oma juttu. Kun arki inspiroi, se motivoi elämään sitä varten. Myöskin yrittäjänä vapaus on niin hienoa. Sisällöntuottajana töitä on myös helppoa tehdä mistä vain, joten vaihtelevuus arjessa tuntuu kivalta. Kun projektia tekee yhdessä, ei myöskään tunnu yksinäiseltä. Vastuu on jaettu, ystävyys syventynyt ja intoilu hauskaa.

Mitä kehitettävää?

Keskeneräisyyden sietäminen ja toiseen täysi luottaminen

Etenkin työn tehokkuuden kannalta on oleellista päästä irti mallista, jossa Annin kanssa aina näytämme jokaisen työn toisillemme ja kysymme mielipidettä. Nyt alkuun se on ollut hyvä, sillä itse olen välillä vähän huithapeli ja haluan tehdä työt vain nopeasti, jolloin laatu ei ehkä ole niin hyvä. Tässä minulla on kehitettävää siinä, että suhtaudun työhöni kriittisemmin sekä ajattelen pidemmälle siinä mielessä, että jos en vaadi itseltäni aina sataprosenttista tulosta, voi työn laatu laskea. Kuitenkin myös on ok olla keskeneräinen ja työ saa myös näyttää siltä, että tässä vielä harjoitellaan. Yritämme siis jatkossa hoitaa hommia niin, ettei ne vaadi kahta ihmistä vaan voimme luottaa toistemme ammattitaitoon.

Työhön suhtautuminen työnä

Huomasin keväällä olevani aika väsynyt, sillä hoidin päiväsaikaan aina kaikkea muuta, jolloin asiakastyöt jäivät iltatöiksi. Pidemmän päälle tämä ei ollut hyvä, sillä tuntui, ettei minulla ollut aikaa tehdä mitään omaa, kun vapaa-aikaa ei ollut. Pidin töitä harrastuksenani, mikä toisaalta on ymmärrettävää, sillä työ on luovaa ja olen luova ihminen. Syksyllä on kuitenkin muistettava, kun akatemia-arki taas alkaa, että työn on mahduttava toimistoaikaan ja iltaisin keksittävä jotain aktiivista aivot narikkaan -hommaa. Täytyy myös priorisoida tärkeitä asioita ja hieman pohtia, mitä kannattaa tehdä ja voiko joitain töitä delegoida muille.

Palkkaan ja rahaan suhtautuminen tuntuu edelleen vaikealta

Tätä haluan kehittää. Olen kokenut raha-asiat aina tosi henkilökohtaisina, mutta nyt tiimiyrityksen myötä raha-asiat ovat kaikkien asioita monella mittarilla. Aikaisemmin olen ollut tosi kiintynyt akatemian ressumalliin, mutta enää oma ressu ei oikeastaan kiinnosta ja onkin kiva huomata kehittyneensä! Nyt homma on kääntynyt niin, että olen kiinni projektiressussa ja projektin suhde tiimin rahoihin on alkanut mietityttää. Olemme Annin kanssa mielestäni edistäneet rahasta puhumista tiimissämme etenkin nyt, kun se on tullut itsellekkin konkreettisemmaksi asiaksi pohtia. Rahapuheessa pitää kuitenkin kehittyä koko tiimin kanssa entisestään ja miettiä, miten se raha oikein tiimissä menee.

Mitä opin?

Olen oppinut hurjasti liiketoiminnan aloitusprosessista. Erityisesti olen kokenut keväällä oppineeni myynnistä, hinnoittelusta sekä palkanmaksusta. Mitä tulee projektiimme, olen oppinut paljon sisällöntuotannosta, valokuva- ja videotuotannosta sekä nettisivujen päivittämisestä WordPressillä. Annin kanssa tehdessä olemme oivaltaneet, että olemme työstämme vastuussa asiakkaidemme lisäksi toisillemme. Luotamme siihen, että kumpikin hoitaa tonttinsa. Olemme oppineet sitouttamaan asiakkaita itseemme ja tekemään pitkäaikaista liiketoimintaa. Olen oppinut myös palvelupolusta ja kaikista niistä välivaiheista, mitä se vaatii, kun tulee uusi asiakas kuvioihin. Olen oppinut myös asiakassuhteiden rakentamisesta ja siitä, miten ne eroavat nyt, kun kyseessä on monen hengen yritys vs. yksittäinen toimija. Olen myös oppinut, että sähköpostilla myynnin tekeminen ei ole niin toimivaa, kuin kasvokkain tapaaminen tai soitto! Opin myös, että lomaa saa itselleen tekemällä. Olemme tehneet viime viikolla töitä jemmaan sen verran, että lomailemme Annin kanssa keskiviikosta eteenpäin n. viikon. Yrittäjänä lomaa saa suunnittelemalla ja tekemällä sitä ennakkoon. Ihanaa päästä vähän lomalle! Viimeisimpänä opin, että vaikka onkin epävarmaa hypätä yrittäjyyteen, se on siisteimpiä juttuja mitä olen työurallani tehnyt!

Mitä käytäntöön?

Turhaan pohdiskeluun ja palloiluun menee edelleen yllättävän paljon aikaa ja sitä voisi kitkeä vähän pois. Myöskin talousosaamisessa olisi kiva kehittyä, että oikeasti ymmärtäisi mitä kaikkea sillä puolen tapahtuu. Kunnollinen budjetointi on kaiken a ja o. Kaikki on selkeämpää kun tietää, mistä rahaa on tulossa, minne sitä on menossa ja paljonko. Käytäntöön menee tämän alkuviikon jälkeen ansaittu nollaus loman merkeissä. Parasta!