Tampere
03 May, Friday
6° C

Proakatemian esseepankki

Älä ota!



Kirjoittanut: Jan Sihvonen - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Anna ja ota
Adam Grant
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Johdanto

Anna ja ota –kirja on yhdysvaltalaisen organisaatiopsykologian professorin Adam Grantin teos siitä, kuinka epäitsekäs toimintaa voi johtaa menestykseen. Kirjassaan Grant roolittaa ihmiset kolmeen kategoriaan, kirjan nimen mukaisesti antajiin ja ottajiin, sekä niiden välimaastossa oleviin tasapainottelijoihin. Kaikissa rooleissa on mahdollista menestyä, mutta kirjassa on perehdytty eritoten antajien menestykseen ja sen vaikutuksiin laajemmin.

Ottaja, antaja ja tasapainoilija

Ottajiin ja antajiin luokittelu perustuu kirjassa ihmisten ajatuksiin vastavuoroisuudesta, eli ottamisen ja antamisen välisisiin mittasuhteisiin. Ottaja ja antaja esittää kahta vastavuoroisuuden ääripäätä ja niiden väliin sijoittuu tasapainoilija. (Grant 2013, 10,11.)

Ottajille on tyypillistä pyrkiä saamaan enemmän kuin he ovat valmiita antamaan. Heidän ajattelunsa on itsekästä, he panevat oman etunsa muiden ihmisten tarpeiden edelle ja arvottavat muita heistä saatavan hyödyn perusteella. Ottajilla on tarve nostaa itseään jalustalle ja pyrkiä todistelemaan muille paremmuuttaan. Ottajan toiminta saattaa kuulostaa melko radikaalilta, mutta tarkoituksena on vain suojella itseään, eikä se välttämättä näyttäydy näin räikeästi. (Grant 2013, 10,11.)

Antaja on ottajan vastakohta. Antajalle on tyypillistä miettiä, mitä hän voisi tarjota muille ja hän tekee sen pyyteettömästi. Suurin ero on antajan ja ottajan mielenmalleissa, esimerkiksi auttamisen halu. Sekä ottaja että antaja saattavat molemmat auttaa, mutta heillä on eri tarkoitusperät. Ottaja auttaa mielellään tarkoituksena hyötyä ja antaja tekee sen ilman taka-ajatuksia, vaikka omalla kustannuksellaan. Tästä syystä on olemassa riski, että antaja joutuu ottajan hyväksikäyttämäksi. (Grant 2013, 11)

Ottajaa ei ole helppo tunnistaa, mutta antajat nousevat nopeasti esiin. Suurin osa ihmisistä kuitenkin sijoittuu näiden kahden ääripään välille. He ovat tasapainoilijoita. He toimivat reiluuden pohjalta, he ovat valmiita auttamaan muita, kunhan saavat vastavuoroisesti jotain takaisin. Tasapainoilijat herkästi ajattelevat, että heille jäädään tai he jäävät velkaa, jolloin se tulee maksaa pois. Antaja ei odota palveluksistaan mitään vastinetta. (Grant 2013, 12.)

Antaminen yrittäjän ja johtajan näkövinkkelistä

Johtaessa on tärkeää luoda psykologista turvallissuutta, jotta johdettava uskaltaa ottaa riskejä pelkäämättä rangaistuksi tulemista. Psykologinen turvallisuus on usein antajien luomaa. Eräässä tutkimuksessa insinöörit jakoivat ideoita odottamatta niistä vastapalveluksia, koska tiedon jakamisesta oli tehty turvallista, johti se tutkimuksessa todennäköisemmin innovaatioihin. Virheiden ja tiedon jakamiseen linkittyy läheisesti anteeksi antaminen. Antajien tiimiin on helppo liittyä ja osallistua yhdessä tekemiseen. Antaja saa helposti myös alaisensa tai esimerkiksi oppilaat parhaiten loistamaan, antajien ollessa luottavaisia ja optimistisia oppilaiden suhteen. Antajat haluavat oppia tuntemaan ihmiset, tästä syystä he kysyvät paljon kysymyksiä ja näin he antavat muiden kokea oppimisen ilon samalla heidän oppiessa kertojasta. Näistä syistä antajien arvo korostuu tiimityössä. (Grant 2013, 103, 122, 163, 24.)

Lopuksi yrittäjän näkökulmasta tai miksi ei työntekijän, vaikka et työskentelisi tiimissä niin saatat työskennellä palvelusektorilla, jossa suurin osa länsimaalaisista työskentelee.
Yhä useampi henkilö valitsee mieluiten palveluntarjoajan, jolla on hyvät verkostot ja joka tunnetaan anteliaana. Todennäköisesti ostamme palvelut tai tavarat heiltä, joilta saamme parhaiten lisäarvoa, eikä sieltä kuka vain haluaa saada meidät ostamaan. (Grant 2013, 24.)

Pohdinta.
Kirja oli suhteellisen helppolukuista, mutta se antoi paljon ajateltavaa. Kirjaan pohjautuen minulle piirtyy selkeä kuva oman tiimini antajista ja se näyttäytyy niin, että heihin luotetaan ja heihin turvaudutaan, vaikka itse en pidä yleisesti ihmisten kategorioimisesta tai luokittelusta. Näen, että oma käyttäytyminen ja vastavuoroisuus on tilanneriippuvaista sen vaihdellessa eri ympäristöissä, näin ymmärsin Grantin myös tarkoittaneen. Mielenkiinnolla luen seuraavaksi Grantin toisen teoksen Orginals ­– Miten oman tien kulkijat muuttavat maailmaa.

Lähteet
Grant, A. 2013 Anna ja Ota. Viisas Elämä Oy, 2017.

Kommentoi