Tampere
19 May, Sunday
23° C

Proakatemian esseepankki

Luova järkevyys



Kirjoittanut: Aleksi Röyhkiö - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Luova järkevyys
Saku Tuominen
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Luin Saku Tuomisen kirjan Luova järkevyys. Tuominen kertoo miten hänelle rakkaasta luovuudesta on tullut nykymaailmassa vihattu ja hyljeksitty. Asenteet luovuutta kohtaan ovat laskussa ja ideointityö koetaan tuskaisena puurtamisena, jonka joku luova nero tekee kuitenkin vielä paremmin. Kirjailijan mukaan kaunis ja vivahteikas luovuus on nyt viety kontekstiin, jossa siitä on tehty vaikeaa. Perimmillään, kun kyse on vain kyvystä nähdä ja halusta tehdä.

Lähden liikkeelle siitä, kuinka ensin on avattava ajattelunsa oppimiselle. Tunnustettava itselleen, että kaikkea ei voi tietää, muututtava uteliaaksi tiedonhakijaksi. Koen oppineeni sen näiden vuosien aikana jälleen Proakatemialla. Koen, että teen asioita eritavoin kuin ennen ja pyrin aina parantamaan. Olen oppinut jo huomaamaan tilanteita, joissa toistan itseäni.

Ajatus siitä, että kehittyäkseen on aina tehtävä jotain eri tavoin kuin ennen, pitää virkeänä. Ajatus on kaunis, mutta ei toimiva, jos sitä ei johda lopulta käytäntöön. Halu tehdä on mielestäni oman itsensä tuntemista. Koska olemme loistavia keksimään tekosyitä, on oman kiinnostuksen ja tavoitteiden asettaminen tärkeää. Ne ovat aina muistuttamassa syitä miksi meidän tulisi kohdata pelkomme.

Jatkuva parantaminen oli kirjaa lukiessani valtava oivallus. Sitä ei pidä kokea taakkana, sillä kaikkia asioita ei tarvitse muuttaa, mutta sinulla tulisi olla aina halu mennä eteenpäin olla parempi, kuin edellinen versio itsestäsi.

 

Kysymisen taito

 

 

4-vuotias minä halusi selvittää askarruttavia asioita ja kysyä kohtaamilleni asioille selityksiä. Lukiossa minä oli ajautunut koulutusjärjestelmämme osittain luomaan putkeen, jossa kysyin takuulla kymmenen kertaa vähemmän kysymyksiä päivässä kuin pikkulapsena. Enkö enää yllättynyt maailmasta? Enkö enää kehdannut kyseenalaistaa ja ihmetellä avoimesti? Todennäköisesti maailma oli entistä ihmeellisempi, mutta minä rajoittuneempi. Tuntuu myös, että olen hieman jäänyt tälle tielle. Nykyäänkin omassa tiimissämme en ole se äänekkäin persoona ja aktiivisin kysymysten kysyjä. Haluaisinko oppia olemaan aktiivisempi, ehdottomasti kyllä.

Itse uskon luovuuteen ja mahdollisuuksien näkemiseen kaikkialla. Ensinnäkin sinun tulisi olla täysin oma itsesi kaikissa tilanteissa. Tämän jälkeen sinun tulisi olla avoin kaikelle ja välttää suuria ennakkoluuloja omassa päässäsi.

 

 

Koneet käyntii ja mieli aktiiviseksi 

 

Tuomisen kokemuksien mukaan innovaatioprosessi tekee ajatuksistamme passiivisempia ja luovat hullut synnyttävät keskimäärin yhtä käytännöllisiä ideoita kuin kuka vaan. Luovuudesta on tehtävä jokapäiväistä ja helppoa. Tuomisen tutkimuksen mukaan ideat ja ratkaisut syntyvät mitä yllättävimmissä paikoissa, eivät välttämättä työlle tarkoitetussa pöydässä tai työlle tarkoitetulla ajalla. Oivalluksia tapahtuu, kun kaksi tai useampaa ajatusta yhdistyy mielessämme, kuulemma. Kokemukseni mukaan oivalluksien laatuun vaikuttaa lisäksi ympäristö, joka ruokkii oppimista ja luovuutta.

Oivalluksen laadun määrittää Tuomisen mukaan se, millaiset ideat yhdistyvät ja tapahtuuko näin tietoisessa vai tiedostamattomassa mielessä. Tietoinen mielemme toimii, kun tietoisesti ratkaisemme jotain haastetta. Järkeviltä tuntuviin ratkaisuihin vaikuttaa yleensä tällöin lyhytkestoinen ja rajallinen työmuistimme. Tiedostamaton mielemme toimii tehokkaammin silloin kun emme ajattele. Syödessämme, nukkuessamme tai saunoessamme käytämme koko alitajuntaamme. Mitä sitten voimme tehdä, kun tunnustamme sen, että ideat syntävät suurimmalta osin ajattelematta. Tuominen esittelee kirjassaan London School of Economicsin perustajan Graham Wallasin oivaltamisen taidon klassikkoteoksen ja kertoo puhuneensa tällaisen ajattelun puolesta.

 

Wallasin malli on löyhä prosessi, joka tähtää selkeästi kehittymiseen.Siinä on neljä osaa: Valmistautuminen, uppoutuminen, valaistuminen ja todentaminen.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa on, että ihminen paneutuu aiheeseen ja tutkii käsillä olevaa aihetta mahdollisimman monipuolisesti. Tämän ohessa, ja jälkeen, hän ei yksinkertaisesti tee tietoisesti mitään vaan antaa asioiden uppoutua alitajuntaan. Joku hetki kun tietoa on tarpeeksi ja hetki oikea, kolahtaa. Etäisyys alitajunnasta tuottaa tunteen kolahtavasta oivalluksesta. Kun näin käy, tarvitsee hänen todentaa idean arvo esimerkiksi kokeilemalla.

Mielestäni ei ole järkeä tai terveellistä kenenkään ihmisen tehdä työtä, jossa ei pysty olemaan luova. Kaikkien on saatava olla luovia, koska meistä on siihen…

20-vuotias mies kotoisin Ylöjärveltä. Ylioppilas

Kommentoi