Toisista suuria – itsestä onnellisen

Sanat, nuo kielenpäältä livahtavat ruusun tuoksuiset henkäisyt tai tappavat tikarit. Harvoin edes mietimme, miten paljon sanoillamme on oikeasti merkitystä. Sanoillamme, puheellamme, kielellämme voimme vaikuttaa keneen, missä ja milloin tahansa. Myös itseemme.

Monesti puhutaan, että maailma on muuttunut, mutta onko se? Tänäänkin jokainen meistä tahtoo kokea olevansa tärkeä, tulla ymmärretyksi ja saada äänensä kuuluviin. Loppujenlopuksi meitä ihmisiä ajaa todella yksinkertaiset perustarpeet. Ympäristömme on vain teknologian aikakaudella moninaistunut. Tosin tämäkin asia on tällä erää ajateltuna länsimaisen silmin, jossa lähtökohtaisesti fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet on sillä tasolla, että selviämme hengissä. Vaan onko ihminen ajan saatossa muuttunut niin paljon kuin ajatellaan? Kaipaamme yhä yhteenkuuluvuuden, rakkauden ja arvonannon tarpeita. Kaipaamme tarinoita. Kaipaamme merkitystä omalle tarinalle. Kaipaamme kannustusta. Olemme tunteellisia. Opimme muilta.

Sanat ovat siis kaiken kaikkiaan tunteiden herättämistä. Tunteiden herättäminen on vaikuttamista. Vaikuttaminen on valtaa. On siis sanomattakin selvää, että valitsemillamme sanoilla on merkitystä. Minkälaisia tunteita me haluamme kuulijassamme, kanssakeskustelijassamme tai työhaastattelijassamme herättää? On myös erittäin tärkeää tässä kohti tiedostaa, että se miten puhumme itselle, näkyy myös siinä, miten puhumme muille.

”Ihmiset unohtavat kaiken mitä sanot ja teet, mutta eivät koskaan tunnetta, jonka herätit.”

Kirjassa oli hyvin nostettu aihetta kiitollisuudesta ja antamisesta ja erityisesti minulla jäi lause mieleen: ”Ole se, joka tekee toisista suuria ja itsestä onnellisen.” Ymmärrän lauseen sillä tapaa, että todellisuudella onnellisuudella ei ole mitään tekemistä varallisuuden kanssa. Vaan oman egon syrjään laittaminen, ihmisen pyyteetön auttaminen ja siitä seuraavan ilon näkeminen tuovat todellisen onnellisuuden. Kaikki me kuitenkin pohjimmiltaan haluamme olla onnellisia. Resepti on suhteellisen simppeli. Auttamistutkat vaan päälle ja pyyteetöntä mieltä mukaan.

Kiitollisuus, tarkemmin vielä kiitos ja myös  anteeksi ovat mielestäni pari tärkeää sanaa, joita meidän on todella syytä oppia arjessa käyttämää ja myös elämään niiden mukaan.

Maailman historiassa on varmasti tehty monia tutkimuksia siitä, montako positiivista sanaa tai ajatusta tarvitaan kumoamaan yksi negatiivinen. Yksi varmasti tunnetuimpia suhdelukuja, jonka olemme kaikki kuulleet, on 1:3 eli yksi negatiivinen tarvitsee kolme positiivista tasaantuakseen. On siis mielestäni meidän jokaisen velvollisuus keskittää ajatuksemme sinne positiiviselle puolelle. On näet tuo suhde sen verta tiukka saada pidettyä ruodussa.

Jokaisen yhtiön ja organisaation vaikuttavia henkilöitä yhdistää se, että heitä halutaan seurata. Muut siis tahtovat olla jotain mitä he ovat. Ja voimme olla varmoja, että tämänlaisessa roolissa olevat henkilöt ovat todellakin tietoisia siitä, minkälaista kieltä itse käyttävät.

Minälaisia viestijöitä me haluamme olla? Minkälaisia tunteita me haluamme herättää ihmisissä? Miten me saamme koettua perustarpeemme tyydyttyneiksi? Mistä voin aloittaa sanojen supervoiman löytämisen?

Yksinkertaista.

Aloita vaikka kysymällä itseltäsi: Mitä minulle kuuluu?

Tai läheiseltäsi: Mitä sinulle kuuluu?