12 elämänohjetta
Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
KIRJALÄHTEET
| KIRJA | KIRJAILIJA |
|---|---|
|
12 Rules for Life: An Antidote for Chaos |
Jordan B. Peterson |
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.
Käsikirja kaaosta vastaan? Tämähän kuulostaa jo ennen kirjan avaamista sellaiselta kirjalta, jonka jokaisen omaa elämäänsä pohtivan tulisi lukea. Miten on toisaalta mahdollista luokitella sana kaaos itsessään. No, eikö se ole aika selvää, mehän elämme nykyajan digitalisaation keskellä, kirjoitan jopa tämän alkutekstin istuessani mukavasti, kevyt ja ehkä hiukan liiankin tehokas Applen Macbook Air sylissäni. Puhelimeni on vieressäni valmiina hälyttämään minua jostain mediassa tapahtuvasta jymy-yllätyksestä. Kuulostaa tämä tilanne varmaan keskiajan ihmisen korvaan kaaokselta, miten ihminen voi hallita elämäänsä täysin, mutta olla täysin notifikaatioiden ja laitteiden hallittavissa kuitenkin. Valitessani kuitenkin täydellistä kirjaa luettavakseni täksi kesäksi, törmäsin useampaan artikkeliin jopa suomalaisilla niin kutsutuilla uutissivustoilla, joissa yritettiin kovasti purkaa Petersonin välittämää viestiä. 12 elämänohjetta? Eikö se ole aika vähän, tuumasin itsekseni selaillessani kirjaa ennen lukemisen aloittamista.
Kuten monet miljoonat ihmiset maailmassa, olen saanut lähiaikoina paljon suositeltuja videoita Jordan Petersonin seminaareista. Lähinnä ne on painottunut videopalvelu Youtuben suositeltujen listalle, josta niitä on tietysti helppo sohvan tai sängyn uumenista katsella yön pikkutunneilla. Kanadalaisella Petersonilla on monta titteliä, hän on muun muassa kliininen psykologi, kirjailija sekä Toronton yliopiston psykologian emeritusprofessori. Hänen puheissaan paistaa ammattitaito ja vuosien taustatyö, jota hän suurimmaksi määrin teki ensimmäiseen kirjaansa: Maps of meaning.
Aloittakaamme tutkimaan ohjeita tuota pikaa, sillä lukiessani kirjan johdantoa päädyin pohtimaan kirjan syvempää tarkoitusta, mikä on sen päämäärä, miksi Peterson ylipäätään kirjoitti sen. Kirjan alkusoiton on kirjoittanut Petersonin hyvä ystävä ja entinen opiskelija Norman Doidge (tohtorin titteliä käyttävä hänkin).
12 elämänohjetta sai alkunsa nimettömyyteen perustuvasta nettisivustosta nimeltä Quora, jossa ihmiset voivat maailmanlaajuisesti esittää kysymyksiä ja jakaa ideologioita keskenään. Peterson alkujaan kirjoitti osittain kirjassa olevat ohjeet tuohon palveluun, jossa ne saivat suursuosion. Hän kai ymmärsi kuinka paljon valtaa sanoilla ja yksinkertaisilla ohjeilla oikeasti on, etenkin ihmisille, jotka etsivät sitä jotain elämästään.
On jotenkin ironista, että kyseenalaistin 12 ohjeen olevan liian vähän, mutta sitten huomaan olevani tyytyväinen vain muutamaan niistä. Tai kyse ei ole tyytymättömyydestä, mutta 23-vuotiaana opiskelijana huomaan voivani samaistua vain muutamaan, ehkä tämä kirja paranee vain vuosi vuodelta kypsyessäni. Mikäli siis vielä kirjoitukseni luettua haluat kuulla muut ohjeet, soveltaaksesi niitä itse suosittelen käymään lähimmässä kirjakaupassa.
Hypätään ensimmäiseksi ohjeeseen numero neljä, joka pelkästään sisällysluettelossa kuulostaa ohjeelta, josta haluan tarrata kiinni, ainakin kuvaannollisesti. ‘’Vertaa itseäsi siihen mitä olit eilen, älä siihen mitä joku toinen on tänään.’’ on aika vahva lausahdus jo sellaisenaan. Sosiaalisen median aikakaudella on hyvin helppoa nähdä miten muilla menee, mutta Peterson haluaa tällä ohjeella poistaa tuon typerän vertailun. Lähtökohdat ovat kaikilla erilaiset ja hän antaa siitä hyviä esimerkkejä julkisuuden henkilöiden ihailusta ihan vaikka työkaveriin. On tärkeä muistaa oma päämääränsä onnellisuuden havittelussa ja lähestyä sitä ainoastaan omien standardiensa kautta. ‘’Se, mihin tähtäät, määrittää myös sen mitä näet.’’ Itse olen harkinnut tauon ottamista sosiaalisesta mediasta tai ainakin säädellä omaa kulutusta. Media tarjoaa niin hyviä mahdollisuuksia verkostoitumiseen niin yrittäjyyden kuin ihan vaan sosiaalisen kanssakäymisen maailmassa. On siis turhauttavaa usein seurata vierestä, mikäli ystävä kertoo poistaneensa tilejä joistain sovelluksista kokonaan. On oltava sinut itsensä kanssa ja ennen kaikkea, on oltava lähdekriittinen.
Jordanin ensimmäinen ohje on hyvin ytimekäs: Seiso suorassa hartiat takana. Ohjeen taustoihin hän virittää kertaamalla suomalaiseen lukioon sopivaa faktapakettia hummereiden elämästä, konflikteista, elinympäristöstä sekä valtahierarkiasta. Tämän kaltainen johdatus on huvittavalla tavalla kiehtovaa, mutta viesti ohjeen takana on yksinkertainen. Aion valitettavasti käyttää oman tulkinnan taustalla myös hummereita. Mikäli haluat menestyä elämän monissa eri aihealueissa, on helpointa aloittaa helpoimmista asioista, joilla annat muiden huomata oma rohkeutesi ja itseluottamuksesi. Voit siis kuvitella olevasi uros-hummeri, joka on juuri voittanut reviirikiistassa lajitoverinsa (ohjeessa ei tarvitse mennä kuitenkaan niin pitkälle, että baari-illan jälkeen tarvitsisi turvautua nakkikioskilla tappelemiseen). Uroshummeri voitetun konfliktin jälkeen jää uuteen ympäristöön ryhdikkäänä, samalla kun hävinnyt lajitoveri saattaa olla päiviä poissa tolaltaan, ellei jopa kuollut. Onko typerää verrata ihmistä hummeriin? Miksi olisi, kuten Peterson mainitsee, ovat hummerit eläneet maapallolla jopa dinosauruksia pidempään. Selkä suorana kulkeminen häviöstä huolimatta on tosin taito, johon on yksilönä opittava, sillä maailmassa kaikki eivät voi voittaa.
Ihminen on evoluution tulosta ja siksi aivoissamme on edelleen vanhoja jäänteitä, jotka tulkitsevat mihin asetumme yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Tässä asiassa emme eroa juuri ollenkaan muista eläimistä (vrt. hummerit), mutta ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa tuohon kompleksiin ajatteluun. Koska aivomme vaikuttavat hormonien avulla koko kehomme toimintaan, on sillä suuri rooli hyvinvointiimme tilanteissa, joissa alamme tutkimaan omaa paikkaamme maailmassa ja yhteiskunnallisessa ympäristössä. Jopa tuo aivoistamme erittyvä hormoni on sama kuin hummereilla; serotoniini. Sitä erittyy silloinkin, kun tunnemme, että saamme arvostusta elämässä. Sosiaalinen media ja internet on toisaalta tehnyt tämän tunteen saamisen hyvin helpoksi muutamille, sillä ulkonäöllä voi moninkertaistaa mahdollisuuksiaan parempaan suosioon, sillä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eikö vain? Kolikolla on kuitenkin kaksi puolta, sosiaalinen media tekee nopean mielihyvän löytämisen vaikeaksi niille, jotka ovat huonommassa asemassa hierarkisessa pyramidissa ja eivät ole ehkä niin kauniita tai komeita kuin naapurin henkilö. Itseään voi siis tavallaan huijata, jotta tuo pieni määrä mielihyvää täyttyisi säännöllisin väliajoin. Suomalaisen pop-tähden sanoin: ‘’elämä liikkuu ei se voi seisahtua, kaikki muuttuu, mutta antaa sen muuttua.’’ Olkaamme siis kiitollisia ajastamme, olkaamme kriittisiä siitä mitä näemme, etenkin sosiaalisessa mediassa. En vertaa itseäni siihen, keneksi en voi tulla. Vertaan itseäni siihen, miksi haluan tulla.
Tunnetilasi esseen jälkeen
Kommentoi
