0 to 1

12.12.2019

Näyttökertoja 679

Kirjoittanut: Rasmus Piiroinen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET

KIRJA	KIRJAILIJA
Zero to one	Peter Thiel

Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

0 to 1

Rasmus Piiroinen & Antti Eloranta
Akateeminen essee

Et ole arpalipuke

Olen useasti kuullut kuinka ihmiset puhuvat menestyksen vaativan tuuria. Voi olla, että jotkut saavuttavat tavoitteitaan tuurin avulla, mutta varmempi tapa saavuttaa ne, on tehdä itse niiden eteen jotain. Ei voida vain olettaa, että onni suosii ja päästään ihmeellisesti sinne, minne pyritään. Changingminds.org väittääkin, ettei tuuria ole olemassa. Asioita tapahtuu meidän ympärillämme ja me voimme vaikuttaa lopputulokseen. Voimme väittää itsellemme olleemme onnekkaita, kun voitimme ruletissa ison potin, vaikkakin kyse on vain pelistä, mikä toimii tietyllä tavalla. Me tosin voimme päättää osallistummeko tällaisiin peleihin.

Sama ajatus pätee yrityksen perustamiseen. Jotkut väittävät, että menestyvän yrityksen perustamiseen vaaditaan jonkin verran tuuria, jotta yritys menestyisi. Peter Thielin kirjassa Zero to one mietitäänkin hyvin tuurin vaikutuksesta yritysmaailmassa. Hyvänä esimerkkinä kirjassa toimi Elon Musk. Musk on jatkuvan tasaisella virralla luonut uusia miljardi yrityksiä aina toisensa perään. Onko hän vain erittäin onnekas, vai onko kyse taidosta?

Aileron väittää Forbesiin artikkelissaan “do you believe in business luck?” tuurin olevan osa yrityksen menestystä. Hän käyttää esimerkkinä tapausta, jossa sinulle tarjotaan 100 000 $ projektin johtamista, sillä projektin edellinen tekijä oli lopettanut sen. Olitko onnekas vai hyvä? Aileronin mukaan molempia. Itse väittäisin, että olit hyvä. Silloin olet tehnyt jotain oikein, jos sinulle tarjotaan isoa projektia vastuullesi, eikä tuurilla ollut mitään arpaa pelissä.

Peter Thiel antaakin kirjassaan mielenkiintoisen ajatuksen: jos kyse olisi tuurista, miksemme me kaikki perustaisi tuhansia Facebookeja ja toivoisi, että yksi niistä olisi parempi kuin nykyinen. Yhtä hyvin voisimme vain lotota. Lottoamisen sijaan voisimme perehtyä yhteen asiaan aina kunnolla ja viedä se loppuun kunnialla. Näkisin, että asioiden ajoituksella on isompi arvo, kuin tuurilla. Välillä saatat olla oikean asian äärellä, mutta väärään aikaan. Peter Thiel kertookin siitä, kuinka muutosvastaisia ihmiset ovat aina olleet. On huvittavaa kuvitella, kuinka joskus aikoinaan tiedettä käyttäviä ihmisiä luultiin noidiksi ja kuinka ihmiset luulivat hehkulampun syttyvän paholaisen voimalla. Siksi onkin tärkeää miettiä ajoitusta, milloin tuot vaikkapa juuri keksimäsi uuden tuotteen markkinoille. Onko ihmiset valmiita sille?

Todennäköisesti ihmiset ovat silti vastaan sinun uutta ideaasi, mutta jossain vaiheessa tulee ottaa se riski, että joudut roviolla poltetuksi, sillä muuten et voi muuttaa tätä maailmaa ja luoda jotain uutta. Maailma on täynnä salaisuuksia mitä monet eivät tiedä. Ne pitää löytää ja tuoda esille, jotta asiat muuttuvat. USA:ssa orjuutusta pidettiin normaalina toimintana, mutta osa tiesi sen olevan väärin. Jos joku sanoi sen olevan väärin, naurettiin hänelle, mutta periksiantamattomuudella saatiin ihmiset näkemään tämäkin salaisuus. Minkä salaisuuden sinä tiedät olevan totta, mihin muut eivät usko? (Thiel, 2014)

Viimeisen toimijan etu

Jos et löydä uniikkia ideaa, voit lähteä kilpailemaan jollain valmiiksi olevalla toimialalla. Kilpailu voi olla kovaa joissain tilanteissa, mutta ei ole mahdotonta päästä kilpailun yläpuolelle. On myös yleistä yritystä perustaessa uskotella itselleen, ettei kilpailua olisi. On helppo sanoa, että muut ovat huonompia ja saman tyylistä konseptia ei ole lähimailla. Esimerkiksi Apajan tapauksessa monesti väitämme itsellemme, että tulevassa pubia projektissa alueella ei olisi kilpailua. Silti sillä alueella, minne sitä on suunniteltu, ihmiset menevät esimerkiksi johonkin ketjuravintolaan viettämään iltaa. Eli kilpailua on, vaikkakin viihtyisää pubia alueella ei ole. Me pyrimme olemaan tarpeeksi hyviä, jotta pääsemme kilpailijoiden yli.

Sama mielikuva on monopoliasemassa toimivilla yrityksillä, esimerkiksi Googlella. Google on monopoliasemassa monella eri alalla, isoimpana varmastikin hakukoneiden maailmassa. Silti Googlella on kilpailua: muut hakukoneet. Vaikka keksisit täysin uuden tuotteen, kilpailet silti jollain alalla. Monopoli asemassa olevan yrityksen tulee varmistaa, että asema on kestävä myös tulevaisuudessa. (Thiel, 2014.) Mitä jos joku perustaa kilpailevan pubin saman tyylisellä idealla? Miten me voimme voittaa kilpailun sellaisessa tilanteessa?

Jotkin pelifirmat ovat hyviä esimerkkejä siitä, kun ei mietitä tulevaa. Zynga sai valtavaa menestystä pelillään “FarmVille”. Yritys arvioitiin arvokkaaksi, mutta he eivät osanneet luoda uutta. Käytännössä suurin osa heidän peleistään toistivat samaa kaavaa, joten pelaaja määrät vähenivät kyllästymisen takia. Pelifirmat, jotka kehittävät uusia tyylejä ja tapoja toteuttaa pelejä, menestyvät. Ihmiset kaipaavat vaihtelua. (Thiel, 2014)

Yrityksen arvioidaan myös nykyisen kassavirran ja tulevaisuuden potentiaalin mukaisesti. Twitter arvioitiin julkaisu hetkellä 25 miljardin dollarin arvoon, vaikka he eivät tehneet yhtään voittoa. Se oli moninkertainen arvio verrattuna Times Magazineen, joka teki satoja miljoonia voittoa. Kaikki perustuu kassavirtaan ja luottoon, että tulevaisuus on positiivinen. Monet teknologia yritykset tekevät ensimmäiset vuotensa tappiota, mutta tulevaisuus näyttää valoisalta, niin heidät arvioidaan korkeasti. (Thiel, 2014)

Jos olet markkinoiden ensimmäinen, saat ison osan markkinoista. Jos et kykene kehittämään yritystä tulevaisuudessa, joku tulee ottamaan sinun paikkasi. (Thiel, 2014.) Sillä on väliä, kuka saa rahaa liikkumaan myös tulevaisuudessa. On parempi olla viimeisenä olemassa markkinoilla, kuin ensimmäisenä. Pitää nähdä lopputulos, minne pyritään, ei vain alkua.

Ennen Applen iPadia markkinoilla oli jo tabletteja. Ne eivät olleet kovin hyviä, eikä niitä voinut käyttää mihinkään järkevään. Kuitenkin luomalla toimivan tuotteen, sai Apple itselleen tablettimarkkinat. Applen menestykseen vaikutti varmasti vahva kuva siitä, millainen tulevaisuus on. Myös Applen oma brändi, mikä sisälsi laadukkaita materiaaleja ja tyylikkäitä muotoja, varmisti Applen paikan huipulla. Moni yrittää edelleen kopioida heidän tyyliään, mutta eivät tule voittamaan. Ainakaan vielä.

Kaikki iloiset yritykset ovat erilaisia

Peter Thielin kirjassa pohditaan paljon faktatiedon pohjalta erilaisia yrityksiä, niiden käännekohtia menestykseen tai tuhoon, sekä asioita jotka tekevät yrityksistä sellaisen kuin ne ovat. Kirjassa esitellään tapaukset hyvin esimerkkikohtaisesti, sillä kirjoittaja on itse erittäin menestynyt yrittäjä mm (paypalin perustaja-jäseniä). Mielestäni yritysten erilaisuus on äärimmäisen tärkeä asia ottaa huomioon yritysmaailmassa. Yrityksissä on erilaiset kulttuurit, johtohenkilöt, toimintamallit ja tapa tehdä asioita, kuten innovointia. Joissain yrityksissä innovointa ei ehkä toteuteta ollenkaan, kun taas toisessa se arvostetaan tärkeimmäkksi “osastoksi”. Ongelma syntyy, mikäli vertaa kahta samalla alalla olevaa yritystä, jotka vaikuttavat saman kaltaisilta, mutta todellisuudessa ovat aivan ääripäitä. Tämä tulee huomioida myös Apajan kohdalla, ajateltaessa muita yrityksiä tai tiimejä akatemialla. Ei voi suoranaisesti verrata kahta yritystä, mikäli toimiala on ainoa yhdistävä tekijä.

Isotkin yritykset voivat olla arvokkaita tuottamatta paljoa arvoa. Tämä tarkoittaa sitä, että kuten aiemmin Rasmus on kirjoittanut Twitterin kohdalla markkina-arvosta, yhtiö saatetaan arvoittaa suuremmaksi, kuin vakaata tulosta tekevä mediayhtiö. Esimerkkinä tästä suuresta eroavaisuudesta ovat lentoyhtiöt USA:ssa, jotka tekevät isompaa liikevaihtoa kuin Google, mutta yksi asiakas tuottaa keskimäärin 0,37€ voittoa yritykselle. Mikäli tähän vertaa Googlea, joka tuottaa vähemmällä liikevaihdolla 100 kertaisen tuoton. Tässä on kyse täysin markkinoista ja kilpailusta. Lentoyhtiöt kilpailevat toisiaan vastaan, Google on monopoli. “Google wasn’t founded with the goal of becoming monopoly, but it is too big and too powerful” – CNBC News, 6.9.2019

Tässä esimerkissä kyseessä verrataan täydellisen kilpailun tilannetta ja sen täyttä vastakohtaa eli monopolia. Täydellinen kilpailu on taloustieteen yksi keskeisimmistä periaatteista ja sitä käytetään esimerkkinä joillain aloilla. Mikäli markkinoilla vallitsee täydellinen kilpailu, tarkoittaa se sitä, että tietyllä toimialalla ja alueella yritykset tarjoavat samaa homogeenistä tuotetta tai palvelua, mikä ei varsinaisesti eroa kenenkään muun kilpailijan tarjoomasta. Tälläisessä tilanteessa asiakas ja markkinat päättävät hinnan, jonka yritykset lopulta asettavat. Mikäli alalla on tarjolla rahaa, sinne saapuu uusia yrityksiä, jotka ajavat hintoja alas aluksi ja hankkivat asiakaskuntaa. Samalla menettävät sen tuoton, mistä aluksi kiinnostuivat. Jos taas tässä tilanteessa alalle tulee liian paljon yrityksiä ja kilpailua, niin heikoimmat yritykset kaatuvat, syntyy tappioita ja lopulta hinnat palaavat kestävälle tasolle, missä ei tehdä pelkästään tappiota. Täydellisen kilpailun vallitessa, mikään yritys ei myöskään tuota pitkässä juoksussa taloudellista voittoa.

Tässä on mielestäni tärkeä pointti, sillä liikevaihto ei kuvasta juurikaan liiketoiminnan arvoa tai yrityksenkään arvoa. Käytännössä pitkälle ideoitu ja tuotettu palvelu, voi olla arvoltaan koko Proakatemian 20-vuoden historian tiimien yhdistetty liikevaihto, ilman ensimmäistäkään “myyntiä”. On tärkeää toteuttaa erilaisia projekteja, mutta myös nähdä kestävä ja kannattava liiketoiminta ilman “liikevaihtoa” arvoa tuottavana projektina.

“monopolit valehtelevat suojellakseen itseään, ne tietävät että oman toimintansa kehuminen ja ylistäminen aiheuttaisi kritisointia ja arvostelua, jopa hyökkäyksiä” – Peter Thiel. Tässä tarkoitetaan mielestäni sitä, mitä käytännössä suuret monopolit (Facebook, Google) tekee tälläkin hetkellä. Yleensä monopoli asemassa oleva yritys käyttää tilaansa hyväksi ja nostaa hintoja markkinoilla, mikäli ei puhuta laittomasta tai valtiollisesta monopolista. Tässä tapauksessa kuitenkaan Google tai Facebook ei ole nostanut hintoja, vaan päinvastoin. He hallitsevat markkinoita ja ihmisten tietoja, yksityisiä sijaintilokeja, hakusanoja, ääninauhotteita, jne. Tämän kaiken suojelemiseksi, he ovat käytännössä erittäin hiljaa asemaansa nähden.

“kilpailussa olevat” valehtelevat itsellensä kilpailijoiden ominaisuuksista ja mittakaavasta. Startupeilla on suuri halu tehdä kilpailiakentästä mahdollissimman kapea, jolloin aliarvioidaan kilpailu ja saadaan oma idea voittamaan ne ylivoimaisesti. Tähän on helppoa yhtyä Apajan kannalta ja Proakatemian kokemuksista puhutellen. On äärimmäisen mukavaa ajatella, että omaa liketoimintaa kohtaan ei ole niin kovaa tai selkeää kilpailua, jolloin voidaan rajata kilpailijakenttä “haluttuun” muottiin. Tämähän ei pidä paikkaansa, mikäli yritys lähtee markkinoille ja huomaa todellisen tilanteen. Kilpaiija-analyysit tulee tehdä realistisesti ja huolella, mutta on turha myöskään yli-arvioida kilpailijoiden mahtavuutta ja osaamista.

Kova kilpailu ja brutaalit markkinat ajavat ihmiset säälimättömiksi. Esimerkkinä, ranskalainen kolmen tähden michelin luokituksen ravintolalleen saanut kokki Bernard Louiseuay, sanoi “jos menetän tähden, tapan itseni”. Michelin jätti luokituksen kolmeen tähteen, mutta ranskalainen ravintola-opas laski luokituksen, jolloin 2003 Bernard tappoi kuitenkin itsensä. Kilpailullinen ekosysteemi ajaa ihmiset äärimmäisiin tekoihin tai kuolemaan.

Kilpailun ideologia

Monopoly, kuten Google on erilainen. Sen yksi brändäyksen kulmakivi ja motto on “Don’t be evil” , eli älä ole ilkeä. Se on helppoa yritykselle, jolla ei ole suoranaisia kilpailijoita. Tämä on kuitenkin asia, joka jokaisen Apajalaisen ja Akatemialaisen tulisi ymmärtää. Yritysmaailmassa voidaan hyvinkin olla ilkeitä ja ihmiset saattavat ajaa äärimmäisyyteen asti omaa etuaan tai oman yrityksensä etua. Apajassa ei kilpailla tällä tavalla ja Proakatemialla kilpaillaan vain ajankohtina, jolloin se on oleellista (myyntipäivät). Kun tässä mainitsen kilpailu, en tarkoita, etteikö leikkimielistä kilpailua voisi aina olla, esimerkiksi esseepisterajoihin pääsystä, mutta sellaista, joka aiheuttaa huonoa ilmapiiriä, epäluottamusta, sekä muuta äärimmäistä.

Kilpailu tarkoittaa, että kaikki eivät saa voittoa. Jotkut yritykset kaatuvat, toiset taistelevat sinnikkäästi. Miksi sanotaan, että kilpailu on hyvästä? Kilpailu on enemmän kuin yritysten välinen pakollinen ilmiö markkinoilla. Kilpailu on ideologia, joka laitetaan ihmisten mieleen jo nuorena. Koulutusjärjestelmä ruokkii ja reflektoi tätä ideologiaa. Koulussa parhaimmat arvosanat saaneita arvostetaan enemmän, myönnetään stipendejä, katsotaan ylöspäin. Oppilaita opetetaan lähes tulkoon samalla malilla huolimatta yksilöllisistä piirteistä ja ominaisuuksista. Kuitenkaan niitä ei oteta huomioon vaan tulokset puhuvat puolestaan. Myöskään kilpailua ei suoranaisesti voi pitää aina yritysmaailmassa huonona, miksi? Mikäli Startup-maailmassa lähdetään alalle tai tehdään uusi innovaatio, mitä ei ole vielä kukaan tehnyt. Tai vaihtoehtoisesti laitetaan intialainen ravintola alueelle, missä on vain hampurilaisravintoloita. Ideat voivat tuntua hyvältä ja kilpailun puuttuminen saattaa tuntua houkuttelevalta, mutta tälle voi olla myös syynsä, ehkä alueet eivät tarvitse tälläistä palvelua, siksi “validointi poistaa tämän “turhan” mokan.” – Entrepreneur.com 2018 , Forbes 2

Kirjan kappaleessa sota ja rauha verrataan kilpailua markkinoilla sotaan. Tämä johtuu siitä, että arvostetuimmissa yliopistoissa mm, (Stanford) on “pakollisena” luettavana Clausewitz ja Sun Tzu. Molemmat ovat sodan ja strategian legendaarisimmat eepokset, joita sovelletaan yhä nykyään liiketoiminnassa, johtamisessa ja yritysmaailmassa. Sotaan liittyvät termit ovat myös läsnä markkinoilla jatkuvasti, “we use headhunters to build up sales force that will enable us to take a captive market and make a killing” – Peter Thiel 2019

Jos olet vähemmän sosiaalisiin asioihin takertuva ihminen, on todennäköistä, että et tee samoja asioita kuin muut ihmiset lähelläsi. Jos olet kiinnostunut tekemään asioita tai koodaaman ohjelmia, on todennäköisempää, että teet näitä asioita itsenäisemmin ja tulet älyttömän taitavaksi niissä. Sitten, kun käytät näitä taitojasi, on todennäköisempää, että et luovuta oman tekemisesi suhteen. Tämä voi pelastaa sinut tekemästä samalla tavalla kuin muut, jotka ajautuvat kilpailemaan keskenään tai riitelemään asioista ja niiden toimivuudesta. Tätä jos peilaa akatemiaan, olisi hyvä jos yksilöt keskittyisivät parantamaan myös omia taitojaan, jolloin kokemus ja itsevarmus omassa osaamisessa heijastuisi tekemisen kautta projekteihin ja niihin olisi huomattavasti suuurempaa uskoa.