Tampere
21 May, Tuesday
18° C

Proakatemian esseepankki

Yksinäisyyden aikakausi



Kirjoittanut: Mikko Laaksonen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Katsoin yle-areenasta mielenkiintoisen dokumentin nimeltä Yksinäisyyden aikakausi. En ole täysin varma, mutta vaikutti siltä, että dokumentti olisi kuvattu ennen koronapandemiaa. Varsinkin tässä maailmantilanteessa dokumentti herätti paljon ajatuksia ja tunteita, sillä ihmisten yksinäisyys lisääntyy jatkuvasti. Suosittelen katsomaan kyseisen 58 minuuttisen dokumentin, joka menisi nippa nappa vaikka pitkällä ruokkiksella.

Kuten tiedämme, ihminen ei olisi kehittynyt ilman vahvaa yhteisöä. Ihmislaji ei olisi selvinnyt yksin metsästämisestä, laajoista maanviljelyistä. Työnjako on ollut keskiössä ja jokaisella on ollut oma tonttinsa, joka piti hoitaa yhteisön elinvoiman takaamiseksi. Yhteisö on myös luonut aikojen saatossa turvaa erilaisilta uhilta kuten villieläimiltä ja kylmyydeltä. Ennen vanhaan myös perheen käsite oli laajempi ja käsitteen alle saattoi kuulua mummon sedän kaima ja hänen serkkunsa.

Vielä tänäkin päivänä eristyneisyys on pahimpia rangaistuksia ihmiselle. Esimerkiksi eristysselli, tällaisessa täydellisessä eristyksessä ihmisen mielenterveys taatusti järkkyy ja voi hajota lopullisesti.

 

Asuinalueiden merkitys

Miten sitten olemme päätyneet tähän tilanteeseen, jossa olemme kokoajan tavoitettavissa ja saatavilla, mutta silti etäännymme toisistamme. Joidenkin tutkimuksien mukaan valitsemamme asuinpaikka ja kuinka siirrymme paikasta toiseen voi olla osatekijänä ilmiössä. Ennen päivittäisten ihmiskontaktien saaminen oli helpompaa, kun liikuttiin esim. hevoskärryillä tai pyörällä, jolloin ihmisten kohtaaminen oli aikalailla väistämätöntä. Nykyään monet viettävät autossa jopa tunteja päivittäin ja ajaessa autolla katsekontaktit muihin ihmisiin jäävät vähiin. Kävellen tai pyörällä kulkiessa kontakteja tulee enemmän ja näissä pienissä katseiden, hymyjen tai eleiden vaihtohetkissä voi kokea yhteyttä toiseen jopa aivan tuntemattomaan henkilöön. Autollakin ajaessa olen itse huomannut kuinka sekin piristää mieltä, jos toinen autoilija antaa sinulle tietä ja nostatte kättä toisillenne.

Nykyään kaupunkeihin rakennetaan valtavia keskittymiä sinne sun tänne ja tuntuu ettei minnekään pääse helposti kulkemaan. Tämä aiheuttaa valtavat liikennevirrat ja sehän ei tietenkään ole hyvä ekologisesta perspektiivistä. Olen iloinen, että Tampereelle rakentuu ratikka, mikä helpottaa hurjasti jopa täällä hieman sivussa asuvia.

Kerrostaloissa on valtavasti ihmisiä, mutta ei miltei lainkaan kohtaamisia. Uskon, että suurin osa minun tuttavistani eivät tunne naapureitaan tai edes nähneet heitä. Tällaisessa ympäristössä, jossa ei tule lainkaan kohtaamisia ei voi myöskään syntyä hirveän hyvää yhteisöllisyyden tunnetta. Tyypillinen kerrostalo on suunniteltu niin, että siellä on ylipäätään todella vähän tilaa ihmiskontakteille. Dokumentinkin mukaan kerrostaloja ei yksinkertaisesti ole suunniteltu kannustamaan yhteisöllisyyteen. Toivottavasti tulevaisuuden arkkitehdit suunnittelevat tiloja, jotka helpottavat vuorovaikutuksen syntymistä. Kuten Winston Churchill totesi: ”me muokkaamme rakennettua ympäristöä jonka jälkeen se lopulta muokkaa meitä.”

Liikunta yhdistävänä tekijänä on mielestäni merkittävä, eikä virkistysalueiden tärkeyttä kaupungille voi liioitella. Mielestäni Tampereen kaupunki on onnistunut tässä varsin hyvin, mutta näistä alueista ja fasiliteeteista voisi tiedottaa ihmisille vielä vahvemmin. Hyvät liikuntamahdollisuudet houkuttelevat ihmisiä lähtemään ulos ja pelaamaan yhdessä. Se luo hienosti yhteisöllisyyttä ja pitää yhteisön jäsenet terveenä.

 

Vaurautta ja statusta tavoitellaan, vaikka se kuitenkin luo yksinäisyyttä

Victorian Yliopiston kansanterveyden professorin Trevor Hancockin mukaan BKT:tä ei tulisi käyttää sosiaalisen edistyksen mittarina, ja silti teemme juuri niin. Seuraava teksti, on suora lainaus hänen puheenvuorostaan dokumentissa:

”Me etsimme keinoja luoda kasvua muissa tärkeissä asioissa. Voidaan ajatella, että pääomaa on monta lajia. Kapitalismin ajatellaan käsittelevän ainoastaan taloudellista pääomaa. Viher- eli vaihtoehtoekonomistit erottavat ainakin kolme muuta pääomalajia. On inhimillinen pääoma: yksilön vahvuudet, kapasiteetti ja kyvyt. Tämä käsittää myös yhteisön vahvuudet, kapasiteetin ja kyvyt. Sosiaalinen pääoma tarkoittaa keskinäistä vuorovaikutustamme. Se käsittää sosiaaliset verkostot sekä sosiaaliset järjestelmät. Lisäksi on luontopääoma, johon kuuluvat luonto, luonnonvarat ja ekosysteemin toiminta. 2000-luvun todelliseen kapitalismiin kuuluu kaikkien pääomamuotojen kasvattaminen. Meidän vinoutunut kapitalismimuotomme pyrkii kasvattamaan pelkästään taloudellista pääomaa. Samalla vahingoitamme ja tuhoamme luontopääomaa. Teemme samaa sosiaaliselle pääomalle, sillä ulkoistamalla työpaikkoja tuhoamme yrityksiä ja sitä kautta yhteisöjä taloudellisen voiton toivossa. Vahingoitamme myös yksilöitä tuhoamalla sosiaalista pääomaa ja luontopääomaa. Yhtä pääomalajia kasvatetaan muiden kustannuksella.”

Onkin hyvin suositeltavaa, että yksilö huolehtii omasta taloudestaan ja suunnittelee sen järkevästi. Samalla kuitenkin tulisi pitää mielessä kaikki muu pääoma. Samalla tavalla kuin raha-asiat niin tulisi vaalia myös ihmissuhteita. Sijoitukset palkitaan elämän vaikeina aikoina. Sairauden tullessa on joku, joka välittää ja on lähellä, jos on huolia ja murheita on joku, joka kuuntelee ja lohduttaa. Tämä sijoitus, jos joku on kultaakin arvokkaampi.

 

Älylaitteiden koukku

Mitä huomion osoituksia jää sanomatta ja mitä kontakteja jää tapahtumatta mitkä keskustelut jäävät keskustelematta, kun tuijotetaan puhelinta. Puhelin on nykyään kaikkialla ja se häiritsee oikeita kohtaamisia. Sosiaalinen media on rakennettu niin nerokkaasti, että siitä on todella vaikea irrottautua. Sosiaalinen media vie huomion pois läheisistämme puhelimella ollessa keskitymme niihin, jotka eivät ole oikeasti paikalla. Katsekontaktit ja ilmeiden ja eleiden näkeminen ja kokeminen ovat iso osa yhteisöllisyyden ja ihmisyyden kokemusta. Tämän lisäksi sosiaalisessa mediassa on helppo kuplautua yhteisöksi ja keskustella suurimmaksi osaksi ihmisten kanssa, jotka ovat samaa mieltä kanssamme. Tämän myötä aidon dialogin harjoittaminen jää vähäiseksi, viestintä vaikeutuu ja konflikteja syntyy.

Luottamus kuuluu oleellisesti onnellisuuteen
Mitä enemmän voimme luottaa meitä ympäröiviin ihmisiin, olivat ne sitten tuttuja tai täysin tuntemattomia. Sitä tyytyväisempiä olemme elämäämme. Vuonna 2009 tehtiin koe, joka mittasi ihmisten rehellisyyttä. Suur-Toronton alueelle pudotettiin 20 lompakkoa ja tutkimuksessa pidettiin kirjaa kuinka monta lompakkoa näistä palautettaisiin. Lompakoissa oli 43 dollaria rahaa, henkilötodistus, puhelinnumero, valokuvia kauppalista ym. Vain 23% ihmisistä uskoi, että lompakoita palautettaisiin. Palautusprosentti olikin yllättävä sillä se oli 80%. Mikä sitten on syynä siihen, että ajattelemme kanssaihmisistämme näin. Yksi syy on varmasti se mitä me luemme mediasta. Klikkiotsikot ja huonot uutiset myyvät. Hyvistä teoista ei kirjoiteta läheskään niin paljon kuin huonoista ja siksi alamme uskoa entistä helpommin myös pahaa toisistamme.

Ympäristö merkitys

”Kuvittele, että kaikki ympärilläsi olisi rumaa. Näkisit ympärilläsi pelkkää epätoivoa etkä edes tajuaisi sitä, koska olisit tottunut siihen. Kuvittele nyt, että herättyäsi avaat verhot ja näet ihanan maiseman vihreitä niittyjä ja kauniita kukkia. Ikkunasi luona lentää kolibreja ja huoneessasi perhosia. Kaikkialla on kauniita taideteoksia. Kun kävelet kadulla, pihat ovat vehreitä ja täynnä kasveja. Kaikki ympärilläsi on kaunista. Kuinka se vaikuttaisi sinuun? Se muuttaa sinut.”
-Ron Finley yhteisöaktivisti, Gangsta Gardner South Centralista.

Ron Finley kannustaa ihmisiä istuttamaan kasveja ja ruokaa naapurustossaan. Samalla yhteisön jäsenet ovat osana kaunistamassa elinympäristöään ja luomassa yhteisöllisyyttä. Se tuo ihmisiä yhteen. Hän kiteytti asian hienosti ”kaunista ympäristöäsi, niin se kaunistaa sinua sekä kaikkea, että kaikkia ympärilläsi.”

Ravinto ja liikunta ovat oleellinen osa terveyttä, mutta ne eivät yksin riitä ollaksemme terveitä fyysisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti tarvitsemme toistemme seuraa. Ajan ja energian käyttö yhteisön hyväksi on yksi parhaimmista investoinneista. Mitä enemmän antaa sitä enemmän saa takaisin, eikä sitä hyötyä voi mitata rahalla.

Professori margaret J. Wheatley tiivisti asian hyvin: ”etsiessämme yhteyttä toisiime palautamme eheyden maailmaan. Elämä saa merkityksensä siitä, että olemme tarpeellisia toisillemme.”

 

Lähteet: Yksinäisyyden aikakausi, https://areena.yle.fi/1-50494764

 

Aihetunnisteet:
Kommentit
  • Tatu Arminen

    Kiitos paljon Mikko. Monta hyvää näkökulmaa eristäytymiseen, yksinäisyyteen ja ajatusmaailman lukkiutumiseen. Kerrostalojen rakentamisen näkövinkkeli mielenkiintoinen ja ilmeisesti viime vuosina tuo ongelma on hieman jopa huomattu. (nimimerkki asuntomessuilla töissä 2020). BKT:n kriittinen tarkastelu myös tervettä. Kyseinen mittari varmaan yleisin hyvinvointivertailu maiden välillä.

    9.10.2021
Kommentoi