Tampere
18 May, Saturday
23° C

Proakatemian esseepankki

Yhdessä tekemistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta



Kirjoittanut: Petra Kokko - tiimistä Samoa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Haluamme kaikki olla osa jotain kiinnostavaa joukkoa. Sellaista, jossa tuntee olonsa merkitykselliseksi ja ihmiset siellä ovat sellaisia, joiden kaltaisiksi haluaisi tulla. Miksi? Uskon, että jokaisella on tärkeää kuulua johonkin, saada hyväksyntää ja arvostusta. Olla osana sellaista porukkaa, joka innostaa ja täydentää elämää. Sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskola on sanonut että, inhimillisyys ei sijaitse ihmisessä itsessään, vaan ihmisten välillä. Siellä samassa paikassa sijaitsevat myös yhteisöllisyys ja arvostus. Se, miten kohtelemme toisiamme esimerkiksi tiimissä, heijastuu sekä tuloksiin että hyvinvointiin. (Kuusela 2020)

Jotta voisimme tiiminä toteuttaa ja mennä kohti yhteistä päämäärää tarvitaan ainakin hippusellinen yhteisöllisyyttä, tuota piilevää voimaa, jota on jokaisessa ihmisessä ja ryhmässä. Yhteisöllisyys on osaamisen jakamista, tapoja toimi ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Tämä vaatii luottamusta, perustuu vastavuoroisuuteen ja antaa tilaisuuden kuulua johonkin. Yhteisöllisyydestä voisi puhua vähän niin kuin sanattomasta sopimuksesta, jossa tehdään yhdessä töitä, nauttien siitä mitä voidaan toisten kanssa saavuttaa. (Kuusela 2020)

Lähestytään asiaa tiimin näkökulmasta.

Ilman tiimin yhteistä visiota ja tavoitteita yksilöt hajaantuvat omien henkilökohtaisien tavoitteiden perässä toteuttamaan niitä. Tällöin yhteistä selkeää suuntaa ei ole. Jos tiimin yksilöt eivät koe olevansa osa sitä, lähtevät he helposti harhailemaan toteuttamaan jotakin, joka ei ole tiimin päämäärien, toiminnan tai kulttuurin mukaista. Toisten auttaminen ja huomioonottaminen tiimissä on todella keskeisessä asemassa yhteisöllisyydessä. Vaikka ihmissuhteissa vastavuoroisuus on perusta kaikelle, ei se silti ole itsestäänselvyys kaikissa yhteisöissä. Saattaa esiintyä kilpailua avuliaisuuden tilalla, ”kuppikuntien” muodostuminen korvaa yhteistyön ja kritiikki ja piikittely valtaa tilaa rakentavalta keskustelulta.

 

Tiedostamme, että tiimissäkin arki saattaa olla hektistä, onko yhteisöllisyydelle ja vastavuoroisuudelle tällöin tilaa? Kannattaisi olla, koska nämä ovat asioita, jotka kantava organisaatiota eteenpäin. Tämä kaikki rakentuu, ei minkään monimutkaisen tai työllistävän asian vaan ihmisten välisten suhteiden kautta. Ei ryhmätöiden tuloksena, vaan päivittäisten kohtaamisten, mielipiteiden vaihdon, väittelyiden ja yhteisen tekemisen kautta. Yhteisöllisyys syntyy luontevasti sosiaalisten tilanteiden kautta. Sosiaalisen median aikakauden aikana kasvokkain kohtaamiset ovat perinteistä inhimillisyyttä. Näet toista ihmistä, kättelette (ei tässä maailman tilanteessa), vaihdatte kuulumisia. Puhutte asiaa ja hieman asian vierestä, jolloin todennäköisyys uusien asioiden oivaltamiselle on suuri. Toinen ihminen antaa sinulle aikaansa ja sitä annat hänelle aikaasi. (Kuusela 2020)

Yhteisöllisyys tekee jokaisen arvostetuksi ja näkyväksi. Mistä tietää, kokeeko koolla oleva ryhmä olevansa tiivis yhteisö vai ryhmä toisistaan irrallisia yksilöitä? Sen havaitsee tavasta keskustella keskenään ja siitä, haetaanko kontaktia toisten kanssa. Myöskin siitä, että ryhmä ei jakaudu pieniksi muita vastaan oleviksi ”kuppikunniksi”. Sen huomaa myös positiivisesta energiasta, auttamisen halusta ja, että vallitsee hyvä ilmapiiri. Jokaisella on oma roolinsa ja tehtävänsä, tällöin jokainen on merkityksellinen ja kaikkia tarvitaan. Ja kun joku on poissa, häntä kaivataan, eikä poissaolosta olla helpottuneita. Jos yhteisöllisyys on kadoksissa, negatiivinen tunnelma vallitsee. Yhteistyötä ja tapaamisia vältellään ja omat hommat laitetaan aina edelle. Silloin tarvitaan tietoisia valintoja ja tekoja. Jos aloitetaan vaikka sillä, että ihmiset ovat riittävän tuttuja toisilleen. Kuullaan kaikkien mielipiteitä ja tehdään selväksi, että jokaisella on mahdollisuus sanoa mitä haluaa. Vahvat persoonat eivät saa aina hallita keskustelua ja hiljaisemmat eivät saa eristäytyä yhteistyöstä. Järjestetään yhteistyön paikkoja, myös niille, jotka eivät välttämättä tyypillisesti hakeudu yhteistyöhön. Annetaan aikaa ja tilaa keskusteluille ja osallistutaan kaikki aika ajoin yhteiseen tekemiseen. Yhteisen vastuun kantaminen tuo esille jokaisesta uusia puolia ja voi helpottaa yhteistyötä jatkossakin. Ei tarvitse enää etuilla, kun voi luottaa toisen tukeen ja syntyy yhteisiä näkemyksiä kilpailevien reviirien sijaan. Yhteisöllisyyden parantaminen antaa tilaa keskittyä olennaiseen. Joululoman jälkeen on hyvä aloittaa kevään puuhastelu, kun on päässyt tutustumaan tärkeään asiaan tiimin kannalta. Asettamaan tiimin kanssa yhteiset tavoitteet ja hiomaan strategiaa. Luomaan avointa ja positiivista ympäristöä.

Nostan vielä Esa Saarisen termin “nolousvapaavyöhykkeen” esille. Saarinen kuvaa tällä sanalla turvallista työyhteisöä. Siellä saa mokata, kokata, iloita ja tanssia ilosta. Koen, että tiimin saavuttaessa tämä vyöhyke, kaikki jäsenet uskaltavat yrittää kaikkensa pelkäämättä epäonnistumista. Turvallisessa työyhteisössä voit olla oma itsesi. Monesti työympäristössä pyrkii elämään ns. laumassa ja olla erottumatta joukosta. Se halu olla osana joukkoa ja tulla hyväksytyksi yhteisössä saa meidät kopioimaan toistemme käytöstä ja tuntemaan inhoa erottuessamme joukosta. Nolousvapaallavyöhykkeellä sallitaan oma persoonan esiin tuominen ja heittäytyminen. Yksinkertaisina esimerkkeinä, vaikka oma ruokailurytmi tai työskentelyasento. Näissä helposti ottaa mallia muista, ettei vaan erottuisi joukosta. Ihanne tilanne olisi, jossa yhteisö rakentuisi aidoista persoonista, jolloin ryhmään kuuluminen “edellyttäisi” omana itsenään olemista ja aitoutta. Yhteisö jossa vallitsee luottamus ja turvallisuus, päästään yhä lähemmäs yhteisöllisyyttä, jossa ei tarvitse ottaa mallia muista tehdessään asioita tai toteuttaessa itseään.

Jotta tiiminä olisimme menossa kohta nolousvapaatavyöhykettä, vaati se yhdessä koettuja kokemuksia ja tunteita siitä, että jokainen hyväksytään heikkouksineen. Tämä voi lähteä esimerkillä johtamisesta ja johdolta se vaatii heikkouksien näyttämistä ja omana itsenään esiin tulemista. Se lähtee myös yksilöstä ja hänen työskentelystään itsensä kanssa. Se lähtee armollisuudesta itseään kohtaan ja itsensä hyväksymisestä millainen itse on omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Heikkouksien piilottaminen on suoraan esteenä avoimen yhteisön syntymiselle.

 

Kuusela, S. 2020. Yhteisöllisyyden merkitys. Minerva – jäsenlehti. Luettu 13.12.2021

https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/yhteisollisyys , Opetushallitus. Luettu 1.12.2021

 

Kommentoi