Tampere
21 May, Tuesday
10° C

Proakatemian esseepankki

Vuotavan ämpärin riittävän hyvää hallintaa



Kirjoittanut: Vivi Wideman - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Näin internetin villissä maailmassa hauskan videon siitä, kuinka ihminen on aivojensa kanssa laatinut suunnitelman. Molemmat ovat erittäin tyytyväisiä suunnitelmaan ja kehuvat itseään siitä. Kun olisi aika toteuttaa suunnitelma, muuttuu ääni kellossa ja ihmisen ja hänen aivojensa katseet muuttuvat tyhjiksi. En usko samaistuvani mihinkään yhtä paljoa tällä hetkellä. Suunnitelma ei paljoa lämmitä jos tehtävien määrä itsessään on lamauttavan suuri. Jostain tahdon voimaa tai motivaatiota on kuitenkin kaivettava, jos hommat haluaa saada hoidettua.

Suunnitelmien tekeminen, aikatauluttaminen ja kalenterin täyttäminen itsessään on helppoa. Suunnitelmien noudattaminen on asia erikseen. Jos ja kun elämä käy joskus turhan hektiseksi voi asioiden hallinta karata hyppysistä hienoista suunnitelmista huolimatta. Niin ärsyttävää kun se onkin, on se myös inhimillistä.

Täydellinen hallinta elämästä on pelkkää illuusiota, eikä kukaan voi koskaan vaikuttaa kaikkeen mitä hänen elämässään tapahtuu. Silti hallinnan tunne ja asioiden ennakoitavuus ovat tavoiteltavia ja elämää helpottavia asioita lähes jokaiselle. Pyrkimys vaikuttaa niihin asioihin, joihin voimme tuo myös turvallisuuden tunnetta. Opiskeluelämä on monille elämänvaihe, jossa suunnitelmallisuudella voi tuntea olevansa kontrollissa ainakin opinnoista ja niiden etenemisestä. Tunne siitä, kuinka hyvin langat ovat omissa käsissä on itselläni vaihdellut muun muassa lukukauden, kurssien ja sen mukaan kuinka pitkällä opinnot ovat. Akatemialle siirtyminen aiheutti hetkellisesti tunteen, että langat ovat palaneet poroksi. Asiaa ei varsinaisesti auttanut se, että kävin kolmen kuukauden vaihdossa tekemässä harjoittelun ja sosionomin tutkinto-ohjelmassa ei ole hyppyä Akatemialle oman kokemukseni mukaan huomioitu.

Tällä hetkellä oma arkeni tuntuu välillä täytetyltä pohjasta rikkoutuneelta ämpäriltä. Vuotokohtia on useita, mutta vain yhtä halkeamaa voi paikata kerrallaan. Yhteensovitettavana on Motiven useat projektit, tulevat myyntipäivät, esseet, keskeneräiset ja päällekkäin pyörivät pari kurssia tehtävineen pääkampuksella sekä satunnaiset työvuorot. Bonuksena opinnäytetyön keskeneräisyys pyörii välillä mielessäni. Ei varsinaisesti mikään ideaali kokoonpano unohtamatta sitä, että välillä on tarpeellista ihan vaan olla, tehdä jotain kivaa, sekä tietysti nukkua ja syödä. Kevään mittaan pari tehtävää tipahtaa listalta pois, mutta kuinka kauan sitä voi sitten jatkaa ”kyllä pian helpottaa” -mentaliteetilla? En tiedä, enkä myöskään halua ottaa selvää siitä.

”Ihmiset, jotka antavat 110% eivät ymmärrä, kuinka prosentteja käytetään.” on Instagramissa postailevan psykologi Juho Mertasen (@lanttumaakar1) erään tyhjentävän postauksen sanoma. Mertanen summaa postauksessaan mielestäni hienosti ihmisen omien resurssien rajallisuutta seuraavasti; ”Jos annat enemmän kuin sinulla on, syntyy velkaa. Velat pitää lopulta maksaa – korkojen kera. Eikö vaikka jo 80 % ole lopulta aika paljon? Tai 60? Jäisi jotain säästöönkin.” Talouselämässä vastaavaa pidetään itsestäänselvänä, mutta mites opiskelu- tai työelämässä?

Mertasen ajatuksia soveltaen ajattelen, että isostakin työmäärästä selviää kyllä kunhan suhteuttaa omat resurssinsa järkevästi. Jokaiselle tehtävälle tai edes päivälle ei voi antaa 100 % itsestään, eikä jokaisesta kurssista kannata tavoitella parasta mahdollista arvosanaa. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, joten pilkkujen viilaaminen on pidemmän päälle turhaa. Jos ja kun kalenteri on välillä täynnä pyrin pohtimaan ja priorisoimaan niitä asioita joihin oikeasti haluan panostaa ja joihin omat rahkeeni riittävät.

Kävin talvilomalla hiihtämässä ja ladullakin mietin hiki hatussa, että esseitä pitäisi kirjoitella. Pelkkä ajatus siitä, että lomat, viikonloput ja illat tuntuisivat vapaa-ajalta tuntuu utopistiselta. Siksi olenkin haaveillut viimeiset viikot valmistumisesta ihan laittoman paljon. Työskentely valmistumisen eteen on ainoa asia joka vie kohti tuota utopistista vapaa-ajan tunnetta, jonka kuvittelen saavuttavani tutkintopapereilla. Välillä työskentelyni on suunnitelmallista ja järkevää ja toisinaan tuntuu siltä, että suoratoistopalvelut ja some syövät ison osan työskentelyajastani ja aivosoluistani, mutta sellaista elämä kai välillä on. Yritän noudattaa suunnitelmiani ja pyrin hyödyntämään Mertasen prosenttiajattelua myös tämän kiireisen kevään ja opintojeni loppuajan, ettei vain tarvitsisi niitä velkoja sitten maksella. (Opintolaina on asia erikseen.) Haluan antaa itsestäni sen verran, että jaksamista jää vähän säästöönkin, kun tuo maaginen valmistumisen jälkeinen aika sitten jonain kauniina päivänä koittaa.

Kommentoi