Tampere
30 May, Thursday
15° C

Proakatemian esseepankki

Vuorovaikutteisuutta ja liikettä suomalaiseen opetukseen!



Kirjoittanut: Samuel Sorvali - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

 

Ihmettelen mielessäni sekä ajoittain jopa ääneen, miksi edelleen suomalaiset oppitunnit niin peruskouluissa, lukioissa kuin ammattikouluissakin vaikuttavat monin paikoin olevan staattisia ja virikkeettömiä. Tällä tarkoitan sitä, että teoreettiset oppitunnit ilmeisen usein kestävät 75 minuuttia ilman minkäänlaisia taukoja ainoastaan opettajan monologia kuunnellen, muistiinpanoja rustaillen ja tehtäviä tehden.

Oppilas, joka olkoon nyt tässä esseessä kattotermi kaikille suomessa opiskeleville henkilöille, varmasti edelleen oppii hiljaa paikallaan istuen. Eikä tämän tarvitsekaan muuttua, vaan ehkäpä monipuolistua. Enkä missään nimessä kiellä opetuksen laadukkuutta tai opettajien ammattitaitoa. On etuoikeus, että Suomessa on ilmainen perusopetus, joka takaa vuodesta toiseen laadukkaita oppimistuloksia. Tämä ei siis ole hyökkäys opetusta kohtaan, vaan omia ajatuksiani siitä, millä perustein vuorovaikutteisuutta sekä liikettä voisi lisätä. Ja toki on varmasti poikkeuksiakin interaktiivisimpine toteutusmenetelmineen, mutta oman kokemukseni mukaan poikkeuksista voisi tulla enemmänkin sääntöjä.

On varsin ymmärrettävää, että paikallaanpysymistä ja keskittymistaitoja on hyödyllistä opiskella lapsena perusopetuksen aikana, mutta voisiko muitakin vaihtoehtoja kuin hiljaa olemista ja kuuntelemista ottaa säännöllisempään käyttöön? Puolustuksena voisi mainita, että kyllähän opettaja aina ajoittain aktivoi ryhmää kysymyksillä, pyytämällä kommentteja sekä teettämällä ryhmätehtäviä. Eikä niissä mitään vikaa olekaan, sillä nehän luovat nimenomaan vuorovaikutteisuutta, mutta hieman väkisin. Kaikki ovat olleet oppilaana tilanteessa, jossa opettaja kysyy kysymyksen ja luokassa alkaa kiusallinen hiljaisuus. Hiljaisuuteen voi olla syynä oppilaiden tietämättömyys tai uskalluksen puute vastata. Luulen, että näiden lisäksi jopa useammin syypäänä hiljaisuuteen on ryhmässä vallitseva hyvin alhainen vireystila.

Kuuntelijat on totutettu oppitunnin aikana istumaan hiljaa, sykkeet ovat laskeneet ja kuuntelijoiden kehot ovat omaksuneet alhaisemman vireyden. Kuuntelijan hermosto on adaptoitunut ympäristöön ja laskenut kehon kierroksia. Ei ihmekään, että alhaisen vireystilan omaavasta oppilasryhmästä ei saada kysyttäessä mitään irti ainakaan heti. Entäpä jos oppitunti aloitettaisiin jollain toiminnallisella tekemisellä, joka olisi yhteydessä päivän aiheeseen? Näin heti oppitunnin alkuun vireyttä voitaisiin saada nostettua. Tätä olisin ainakin itse kaivannut monilla peruskoulun ja lukion kursseilla.

Yle kirjoitti jo vuonna 2019 kyselytutkimuksensa perusteella, että kotimaamme opettajien mukaan oppilaiden keskittymiskyky on heikentynyt selvästi. Monen kyselyyn vastanneiden opettajan mukaan älylaitteiden runsas käyttö ja viriketulva vaikuttavat negatiivisesti keskittymiseen oppitunnilla. (YLE 2019) Tilanne ei vaikuta helpottavan tähän päivään tultaessa. UNESCO:n mukaan puhelimen läsnäolo oppilaalla koulussa voi vaikuttaa kielteisesti oppimiseen. (HS 2023) Viimeisen vuoden aikana mediassa on tuotu esiin, kuinka useammassa koulussa on otettu käyttöön kännykkäkielto, jotta oppilaita saataisiin paremmin keskittymään. Tämä voi toki toimia, mutta Suomen historia kertoo omaa negatiivista kieltään täydellisestä asioiden kieltämisestä. Ehkäpä tämä voisi olla poikkeus. Muitakin vaihtoehtoja tulisi tarkastella.

Oppilaiden keskittymiskykyyn liittyvissä eri medioiden julkaisuissa syypäinä pidetään poikkeuksetta oppilaita itsejään sekä heidän tietokonepelien ja teknologian täyttämää arkeaan. Tätä ei varmasti ole kiistäminen ja olen itsekin sitä mieltä, että kansanterveydellisesti lasten ja nuorten sekä myös aikuisten staattista ruutuaikaa olisi perusteltua vähentää. Jos nyt kuitenkin otetaan pieni realitycheck. Älylaitteet ovat tulleet jäädäkseen ja niiden käyttö vaikuttaa vuosi vuodelta eksponentiaalisesti kasvavan. Arjen viriketulva ei siis tule vähentymään, vaikka kouluissa kiellettäisiin kaikki 2000-luvulla keksitty. Voitaisiinko oppilaiden syyttelyn lisäksi kouluympäristöstä tehdä nykypäivän lapsille ja nuorille sopivampi ja silti saavuttaa laadukkaita oppimistuloksia? Kannattaa ainakin yrittää!

Tällä hetkellä kontrasti vaikuttaa olevan liian suuri oppilaan arjen ja koulupäivän virikesisällön välillä. Vaikkei varmasti kaikkien kohdalla, niin ainakin sen verran usealla, että voidaan jo puhua ongelmasta. Koulutuksen kelkasta tippuminen halutaan välttää viimeiseen asti ja nykyään puhutaankin usein, kuinka oppilaita vain kannetaan läpi koulutusasteiden. Omaan silmääni vaikuttaa, että jonkin tulisi muuttua, mutta nähdäkseni kaikista epätodennäköisemmin muutos tapahtuu teknologian vahvasti omaksuneessa nuorisossa.

En usko, että kovin montaa aikuistakaan (itseni mukaan lukien) kiinnostaa kuunnella yhtään mitään esimerkiksi työhön tai opintoihin liittyvää vain hiljaa paikallaan yli tunnin ajan. Joten miksi lasten ja nuorten kohdalla hiljaa istumiseen perustuva staattinen oppitunti on edelleen usein ainoa tapa, jota käytetään? On toki selvää ja ymmärrettävää, että esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa staattisemmat opetusmetodit ovat ilmeisesti tehokkain tapa opettaa asioita. Mutta jospa nämäkin oppitunnit sisältäisivät edes yhden viiden minuutin tauon, jossa oppilaat nousevat ylös ja vain kävelevät hieman luokassa tai sen ulkopuolella laittaen aivot hetkeksi narikkaan derivaatoista tai fysiikan kaavoista.

Tauottaminen ei ole itseasiassa mikään tuulesta temmattu väite. Urheilulääketieteellinen klinikka UKK-instituutti suosittelee Suomen kansalle asetetuissa liikuntasuosituksissa ”taukoja paikallaanoloon aina kun voi” (UKK-instituutti 2022). Paikallaanolon tauottamisella voidaan ehkäistä tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloja ja vaivoja erityisesti herkästi staattisesta työstä kipeytyvän selän alueelle. Oppitunneilla voitaisiin siis laadukkaan opetuksen lisäksi tukea oppilaiden hyvinvointia tällä hyvin yksinkertaisella keinolla.

Vuorovaikutteisuuden lisääminen tauottamisen oheen oppitunneille voisi vähentää keskittymisen herpaantumista. Ärsyketulvaan tottuneet oppilaat voisivat sopeutua paremmin oppitunnin ympäristöön, jos sekin sisältäisi enemmän ärsykkeitä kuin yksinään kirjoittamista, tehtävien tekoa ja kuuntelua. Useiden lukuaineiden oppitunneille voisi lisätä pari- ja ryhmätehtäviä, kevyeen liikkeeseen yhdistettyjä pulmien ratkaisuja, koko ryhmän kesken tunnin aiheesta avointa keskustelua sisältäviä hetkiä sekä interaktiivisia taukoja.

Ja myönnän toki, opetusalan ulkopuolisena on helppoa ehdotella, kuinka teoriassa kouluyhteisöistä saataisiin liikkuvampi ja vuorovaikutteisempi. On varmasti monia tekijöitä, joita tämä teksti ei huomioi tällaisten kokeilujen käytäntöönpanon kannalta. Eikä tietenkään kaiken tarvitse kerralla muuttua, vaan virikkeellisyyttä voisi lisätä asteittain, ja onnistumisen tai erehdyksen jälkeen tehtäisiin muutoksia tai sitten ei. Ainakin vältettäisiin paikalleen jämähtäminen. Kokeiltaisiin uusien näkökulmien käyttökelpoisuutta sen sijaan, että aina syytettäisiin pilalla olevaa nuorisoa.

 

 

Lähteet:

 

Aikuisten liikkumisen suositus. 2022. Viitattu 17.11.2023. https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/aikuisten-liikkumisen-suositus/

Kallunki, E. 2019. Opettajat Ylen kyselyssä: lasten keskittymiskyky on huonontunut selvästi – Keskittymistä pitää harjoitella, asiantuntija neuvoo miten. YLE. Luettu 17.11.2023. https://yle.fi/a/3-10569143

Paananen, V. 2023. Unesco vaatii rajoittamaan älypuhelinten käyttöä kouluissa: ”Lasten yksityisyys, turvallisuus ja hyvinvointi ovat vaarassa”. Helsingin Sanomat. Luettu 17.11.3023. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009746263.html

Kommentoi