Tampere
26 May, Sunday
20° C

Proakatemian esseepankki

Voiko luovuutta harjoitella?



Kirjoittanut: Marko Nevala - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Tykkään tehdä asioita käsilläni ja työskennellä erityisesti puun ja metallin kanssa. Verstaalle on jonkin verran ajansaatossa jo tullut hamstrattua työkalujen lisäksi erilaisia puun pätkiä, levyjä ja metalli putkia, joista voisi varmasti tehdä vaikka mitä, mutta ongelma on juuri se, että mitä. Yrittäjyyteen liittyvä unelma olisikin, jos omin pikku kätösin luomalla asioita ja esineitä voisi ansaita elantonsa. Mutta toteuttamiskelpoisen idean saaminen huonekalulle tai esineelle ei ole helppoa, jos täytyy lähteä tyhjästä liikkeelle ja suunnitella pelkkien käytettävissä olevien materiaalien pohjalta. Tästä syystä halusin perehtyä luovuuteen ja missä määrin sitä voi harjoittaa. Vastaan tuli Julie Bursteinin Ted talk ”4 lessons in creativity”.

 

Bursteinin mukaan elämässä on neljä osa-aluetta, jotka meidän täytyy omaksua, että oma luovuutemme voi kukoistaa. Ensimmäinen osa-alue on huomion kiinnittäminen ympäröivään maailmaan. Monet artistit puhuvat tarpeesta olla avoin ja läsnä, että voi vastaanottaa kokemuksia, myös niistä elämän pienistä asioista. Huomion kiinnittäminen lähiympäristöön, aitoihin fyysisiin asioihin lähellämme on Julien mukaan katoava kansan taito, koska puhelin vie yhä suuremman ja suuremman osan huomioista. Kokemamme asiat voivat herättää meissä jotain muutosta, ajatuksia, tunteita jos kiinnitämme huomiota niihin.

 

Toinen osa-alue on hyväksyä haasteet ja tilanne. Burstein käyttää esimerkkinä Pulitzer palkinnon voittanutta kirjailijaa Richard Fordia, joka kouluikäisenä kamppaili lukemisen kanssa, koska kärsi pahasta lukihäiriöstä. Kun Richard ymmärsi hyväksyä tilanteen ja elää sen realiteetin kanssa, että hän on hidas lukemaan, hän alkoi nähdä hyötyä normaalia hitaammasta lukemisesta. Lukemalla hitaasti asian sisäistämisen lisäksi Richard pystyi kiinnittämään enemmän huomiota lauserakenteisiin ja sanoihin, miltä sanat kuulostavat tai näyttävät ja miten lauseet rytmittyvät. Tätä kautta hän oppi arvostamaan tekstiä ja kirjoittamista ja myöhemmin kirjoittaessa auttoi häntä rakentamaan lauseita.

 

Kolmas osa-alue on omien rajojen löytäminen ja puskeminen. Tietoinen ajattelu siitä, että mihin pystymme ja mihin emme voi avata uusia suuntia omalle luovuudelle ja avata omaa mahdollisesti jumiutunutta mallia oman luovuuden toteuttamisesta.

 

Viimeinen neljästä osa-alueesta on Julien mukaan hankalin. Meidän täytyy hyväksyä elämän traagisuus ja osata luopua. Tämä siksi, koska nämä asiat ovat kuitenkin väistämätön osa elämää. Elämän väistämätön traagisuus luo jännitettä, jota luovuudessa voi hyödyntää, koska traagisuus herättää meissä voimakkaita ja merkityksellisiä tunteita.

 

 

Pohdinta

 

Noh… Sepä oli oppitunti. Puutöistä voimakkaisiin tunteisiin. Onneksi olkoon, sait sepostukseni luettua ja olet nyt valmis taitelija. Ensimmäisen osa-alueen kohdalla olin toiveikas ja vaikutti lupaavalta. Varmaan siitä syystä, että olen ensimmäisen kohdan kanssa hyvin samaa mieltä, että älypuhelimet pilaavat maailman, niin on helppo olla tyytyväinen. Jatko menikin korkealentoisemmaksi kuin olin toivonut ja oma kyky löytää yhtymäkohtia sirkkelin laulattamiselle oli koetuksella. Toivoin Ted talkilta ja ”How creativity works” kirjan kirjoittajalta jotain konkreettisempaa tarttumapintaa luovuuteen, mutta luu jäi käteen siltä osin. Toisaalta siinähän se lukee kuvauksessa että ”…how to create in the face of challenge, self-doubt and loss”. Jos olisin lukenut tuon kohdan ennen Ted talkin katsomista niin, ehkä olisi voinut päätellä, että video ei ole nyt sitä mitä hain. Oma rajoittunut maailmankatsonta ei sallinut inspiraation ammennusta kyseisestä pätkästä, mutta minkäs teet. Tulipahan katsottua ja aivojumppahan ei ole ikinä pahitteeksi.

 

 

Lähde

Burstein, Julie. 2012. 4 lessons in creativity. https://www.ted.com/talks/julie_burstein_4_lessons_in_creativity

Kommentoi