Tampere
19 May, Sunday
19° C

Proakatemian esseepankki

Voiko itseensä uskoa liikaa?



Kirjoittanut: Marko Nevala - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Johdanto

 

Erään lauantai illan ratoksi tuli katsottua peräjälkeen pari dokumenttia. Ensimmäiseksi valinnaksi osui HBO Max suoratoistopalvelusta Elizabeth Holmesin perustaman ja hallinnoiman yhtiön Theranosin tarinasta kertova The Inventor: Out for blood in Silicon Valley. Kun yksi kahden tunnin sohvalla sikailu ei riittänyt, piti valita toinenkin dokkari. Valintani päätyi Netflixissä juuri julkaistuun Sly elokuvaan, joka kertoo amerikkalaisen näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja Sylvester Stallonen tarinan.

 

Kun panoin play nappulaa ensimmäisen valinnan kohdalla, ennakkokäsitykseni siitä mitä tuleman pitää oli väärässä. Luulin seuraavan kaksi tuntisen käsittelevän raakaa kusetusta ja petosta, mahdollisesti väkivallalla uhkailua. Mistä lie tällainen käsitys oli tullut, en tiedä. Theranosin tarinasta olin kuullut mainittavan aiemmin, eli täysin tuntematon se ei minulle ollut, mutta tiesin siitä vain sen, että rahallisesti valtava petos tapahtui. Ennen toisen dokumentin katsomista en osannut aavistaa sitä, miten lähelle elokuvien teemat mielestäni osuvat toisiaan. Miten uskomalla itseensä voi saada suuria asioita tapahtumaan.

 

Pieni huomautus: kun tässä käsittelen Stallonen elämää ja puhun hänen menestyksestään viittaan yksinomaan hänen uraansa elokuvamaailmassa, joka kiistatta on menestyksekäs. On eri asia, että onko hän elämässä menestynyt.

 

Toinen huomautus: Elizabeth Holmesin tarinaa ei juurikaan tässä tapauksessa voi käsitellä faktoina. Kerron lähinnä, miten itse tulkitsin Elizabethia ja hänen toimintaansa dokumentin pohjalta. Dokumentissa haastateltiin Theranosin työntekijöitä, sijoittajia, Elizabethia haastatelleita toimittajia, hänen yliopistonsa professoria sekä käyttäytymispsykologia, mutta ei Elizabethia itseään.

 

 

Sylvester ”Sly” Stallone

 

Stallone ei varsinaisesti tiennyt taikka ollut päättänyt lapsuudessaan, että hänestä tulee näyttelijä ja ohjaaja. Elämän alkutaival ei ollut sitä kaikkein ruusuisinta ja hän haki paikkaansa paljon, usein samalla ajautuen ongelmiin. Elokuvat kiinnostivat kuitenkin kovasti jo varhaisessa vaiheessa. Hän tapasi livahtaa salaa teattereihin ja pyrki katsomaan kaikki mahdolliset elokuvat mitä oli tarjolla, useat moneen kertaan. Elokuvista hän sai itselleen esikuvia, joita sitten kotona peilin edessä imitoi ja matki heidän näyttelyään. Tästä huolimatta hänelle ei tullut mieleen ura elokuvien parissa ennen kuin hän lukio ikäisenä kokeili näyttelemistä näytelmässä ja sai kehuja ja kannustusta silloiselta opettajaltaan. Tämä oli hänelle pitkälti ainoita ulkoisia kannustimia uraan elokuvien parissa. Loput silkkaa päättäväisyyttä ja kovaa tahtoa.

 

Päättäväisyys oli tarpeen uran alkutaipaleilla. Stallone kävi 1969–1973 vuosina tuhansissa koe-esiintymisissä ja oli lähes kaikkien New Yorkin agentuurien listoilla, mutta lukuun ottamatta yksittäisiä pieniä sivurooleja, töitä ei meinannut löytyä. Ensimmäinen isompi rooli tuli elokuvaan The Lords of Flatbush, joka julkaistiin vuonna 1974. Tämän elokuvan kuvausten aikana Stallone kokeili ohjaajan rajoja lisäämällä ja muokkaamalla hänen vuorosanojaan itselleen sopivammaksi. Kun häntä ei keskeytetty, hän tulkitsi sen hyvänä merkkinä ja alkoi huomaamaan oman mahdollisuutensa. Sen sijaan että hän yrittäisi mukautua parhaansa mukaan näyteltävään rooliin, hän muuttikin roolia sopimaan paremmin häneen itseensä, tietyissä rajoissa tietenkin.

 

The Lords of Flatbush elokuvasta saaduilla rahoilla Stallone otti ja muutti New Yorkista Hollywoodiin. Siellä alkoi sama elokuva agentuurien kierto ja koe-esiintymis ruljanssi, mutta edelleen huonolla menestyksellä. Muutamia sivurooleja siellä täällä. Stallonea ei pidetty varteen otettavana näyttelijänä hänen jo synnytyksessä saamansa hermovaurion vuoksi. Hermovaurio halvaannutti osan hänen kasvoistaan ja kielestään, johtaen hieman epäselvään puheeseen. Uran alkukankeudessa hän alkoi näyttelemisen lisäksi keskittyä yhä enemmän myös käsikirjoittamiseen. Jossain kohtaa hän tajusi, että koska häntä ei koe-esiintymisissä katsota sopivaksi rooleihin hänen ulkoisen preesensinsä ja puheen vuoksi, on hänen kirjoitettava itse itselleen roolit ja elokuvat, joihin sopii. Näin syntyi Rocky sarjan ensimmäinen elokuva.

 

Jotain Stallonen uskosta itseensä kertoo aika, jolloin Rockyn käsikirjoitus oli valmis ja hän alkoi etsiä elokuvalle tuottajaa. Ennen Rockyä Stallonelle oli jäänyt näyttelijän urasta käteen pelkkä tuulen huuhtoma perse. Hän oli aika ajoin ollut koditon, nukkunut bussiasemilla, tehnyt hanttihommia ja ajautunut esiintymään pehmopornossa pärjätäkseen edes joten kuten. Nyt hän oli tilanteessa, jossa tuotantoyhtiöt rakastuivat hänen käsikirjoitukseensa, mutta eivät halunneet tuntematonta Stallonea näyttelemään omassa elokuvassaan. Stallonelle, joka oli vaarassa joutua häädetyksi asunnostaan maksamattomien vuokrien takia, tarjottiin parhaimmillaan 265 000 $ siitä, että hän ei olisi esiintynyt Rockyssä päänäyttelijänä. Tai 500 000 $ jos hän olisi myynyt koko käsikirjoituksen. Ja tämä oli 1970 luvulla, jolloin 265 000 $ olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi eläköitymiseen. Hän kuitenkin kieltäytyi kaikista tarjouksista jättäytyä päänäyttelijän roolista omien sanojensa mukaan siksi, että hän halusi tietää, onko hänestä todella näyttelijäksi. Rocky tuotti lipputuloja yli 200 miljoonaa dollaria ja elokuva päätyi saamaan kolme oscar palkintoa. Myös Stallone itse oli ehdolla oscariin parhaasta miespääosasta, mutta ei kuitenkaan voittanut palkintoa. Rockyn jälkeen Stallonen ura vasta toden teolla alkoi, mutta Rockyn jälkeen ei ollut enää epäilystä siitä, etteikö hän menestyisi, osaisi näytellä tai käsikirjoittaa.

 

 

Elizabeth Holmes ja Theranos

 

Theranos oli tai sen piti olla mullistava tuote verikokeisiin. Ideana oli tehdä nykyisiä verikoe laitteistoja moninkertaisesti pienempi ja halvempi laite, jonka avulla verikokeet tulisivat paremmin ja halvemmalla kaikkien ihmisten saataville. Ajatuksena oli, että kun ihmiset tekisivät verikokeita useammin ja säännöllisesti monia sairauksia huomattaisiin hyvissä ajoin ennen kuin ne aiheuttavat oireita ja hoito aloitettaisiin ajoissa. Elizabeth kertoi monesti ideaa esittäessään, että hänen motivaationsa yritykseen kumpuaa hänen enonsa ennen aikaisesta menehtymisestä syövän aiheuttamana.

 

Elizabeth lopetti yliopiston lääketieteelliset opinnot kesken ja perusti Theranosin ollessaan 19-vuotias vuonna 2003, vaikka useampi hänen professoreistaan oli sanonut, että he eivät usko, että hänen ideansa on mahdollista toteuttaa. Holmes ei hetkahtanut epäilijöiden skeptisyydestä vaan pysyi vakuuttuneena omaan ideaansa ja ajatteli ennemminkin niin, että ratkaisu on kyllä olemassa, se täytyy vain keksiä.

 

Haastatellut sijoittajat ja entiset Theranosin hallituksen jäsenet kertoivat Elizabethin esiintyneen päättäväisenä, itsevarmana ja määrätietoisena esitellessään ideaansa. Joulukuuhun 2004 mennessä Elizabeth oli ehtinyt kerätä yritykselleen 6 miljoonaa dollaria rahoitusta ja se oli vasta alkua. Parhaimmillaan vuonna 2014 Theranosilla oli 800 työntekijää, 400 miljoonan dollarin sijoituspääoma, melkein 10 miljardin valuaatio ja sillä sanottiin olevan Amerikan historian maineikkain hallitus.

 

No mitä Theranosille sitten kävi? Alamäki alkoi 2015 kun yhtiöstä julkaistiin useampia artikkeleita, jotka väittivät, että Theranosin valmistama Edisoniksi nimetty laite ei todellisuudessa pysty siihen mitä on luvattu. Tästä alkoi lumipalloefekti, joka sai yhtiön työntekijöitä ilmiantamaan Theranosin levittämää valheellista tietoa ja Theranos joutui Amerikan terveysviranomaisten syyniin, joista paljastui potilasterveydellisiä riskejä ja virheellistä toimintaa. Kaikki nämä johtivat siihen, että yhtiöt ja tahot, joilla oli yhteistyösopimuksia Theranosin kanssa purkivat sopimuksensa, ja Theranos joutui myös maksamaan miljoonia dollaria takaisin verensä testauttaneille henkilöille. Näistä seurasi luonnollisesti toiminnan alasajaminen ja irtisanomiset. Theranos onnistui välttelemään konkurssia vielä vuoteen 2018 jolloin se lopetti toimintansa arvottomana yhtiönä. Keväällä 2018 alkoi myös oikeudelliset prosessit, joissa Theranos ja sen johto henkilöt Elizabeth Holmes sekä Ramesh Balwani saivat useita petos syytteitä, joista heidät myös tuomittiin syyllisenä. Tällä hetkellä Elizabeth istuu 11 vuoden vankeusrangaistusta.

 

 

Pohdinta

 

Mikä on mielenkiintoista Elizabethin ja Theranosin tarinassa on se, että luulen että hän todella uskoi ideaansa ja ”Edisoniin”, eikä missään kohtaa tarkoituksenaan ollut kavaltaa. Tulkitsin dokumentissa psykologi Dan Arielyn puheet niin että tarinassa liikaa keskitytään lopputulokseen. Petokseen, valheisiin ja tuomioon. Siinä jää helposti huomioimatta se, että Theranosilla työskenteli satoja alansa ammattilaisia kehittämässä laitetta ja heillä myös oli laite, joka teki verikokeen. Ei kaikkea niitä testejä, joita luvattiin, eikä riittävällä tarkkuudella mutta teki kuitenkin. Elizabeth nimesi laitteen Thomas Edisonin mukaan, jolta lainasi sanontaa ”En ole epäonnistunut. Olen vain löytänyt 10 000 tapaa, jotka eivät toimi”. Voiko olla, että Theranos ei vain ehtinyt 10 001 yritykseen? En voi tietää, että onko Edisonin toimiminen nykyteknologialla edes mahdollista, enkä voi tietenkään tietää Elizabethin motiiveista tai tarkoitusperistä, mutta minun tulkintani tarinasta on se, että hän todella uskoi Theranosiin. Paska on osunut tuulettimeen, kun hän luultavasti rahoitusta hankkiessaan tai myyntiä tehdessään teki sen virheen, että lupasi liikaa ja / tai liian nopealla aikataululla. Tästä seurasi lumipallo efekti, jota ei ajoissa pysäytetty vaan ajauduttiin ehkä valkoisten valheiden kautta yhä suurempiin lupauksiin ja valheisiin, joita peiteltiin uusilla valheilla.

 

Miten nämä kaksi tarinaa liittyvät toisiinsa? Sylvester ja Elizabeth kummatkin uskoivat itseensä ja omaan juttuunsa. He uskoivat johonkin mihin muut eivät uskoneet ja he olivat valmiita laittamaan paljon peliin todistaakseen itselleen ja muille. Miten tarinat eroavat? Stallonella oli ”vain” henkilökohtaista hävittävää. Epäonnistuessaan Rockyn roolissa hän olisi menettänyt mahdollisuuden suureen summaan rahaa ja luultavasti ura elokuvien parissa olisi ollut ohi. Holmesilla oli pelissä aluksi rahaa, omaa ja muiden. Myöhemmin myös maine, julkisuuspaine ja viattomuus. Ja valtavasti enemmän rahaa.

 

Miten tämä mielestäni liittyy yrittäjyyteen? ”Fake it, ’till you make it” on sanonta mitä kuulee aika ajoin Proakatemiallakin. Tai jos ajatellaan Startup maailmaa niin en usko, että Theranos on ainut yhtiö, joka on luvannut toimittavansa asioita, joista ei vielä ole varma, miten ratkaisee. Itseensä pitää uskoa, että voi saavuttaa haluamansa ja sitä myös toitotetaan eri kanavissa riittävästi. Mutta milloin tietää menevänsä rajan yli?

 

 

Lähteet

 

Zimny, T. 2023. Sly. Netflix

 

Gibney, A. 2019. Inventor: Out for blood in Silicon Valley. Jigsaw Productions.

Kommentoi