Tampere
20 May, Monday
16° C

Proakatemian esseepankki

Valintojen maailma



Kirjoittanut: Riikka Nieppola - tiimistä Ropina.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Kun hain Proakatemialle en ollut varma tiesinkö mihin ryhdyin. Tiesin että opiskelun ja perheen yhdistäminen ei tule olemaan helppoa ja väistämättäkin oli tehtävä uhrauksia. Minulla on kaksi lasta (5 ja 2) jotka ovat vielä siinä iässä, että eivät ehkä ymmärrä miksi asioita tehdään. Uskoin kuitenkin vahvasti siihen, että hyvillä taustatuilla tulen pärjäämään. Tiesin alusta alkaen, että en tule pääsemään jokaiseen opiskelija tapahtumaan eikä minulla tule olemaan aikaa käydä töissä. Kun opinnot alkoivat syksyllä aloin päästä omaan rytmiin. Sain hoidettua kouluasiat kunnolla, pääsin tutustumaan ihmisiin, käymään salilla sekä viettää aikaa lasteni kanssa. Vaikkakin pakko myöntää, että joistakin asioista oli pakko joustaa kuten esimerkiksi kodinhoito tai ruoan laitto. Nämä ei muutenkaan ole ikinä kuulunut lempiasioihini, joten päätin, että näissä voi ottaa rennosti. Piti vain huolehtia, että lapset on ruokittu ja kotona ei juokse rottia (tämä oli vitsi).

Nyt kun tammikuussa alkoi uudenlainen arki, oli opeteltava taas uudet rutiinit. Hopsiin oli pakko saada tunteja ja esseitä oli kirjoitettava. Minulle tuotti molemmat aluksi jonkin verran hankaluuksia, vaikka olikin paljon puhetta siitä, kuinka paljon hommaa todellisuudessa tulee olemaan. Itse koin jotenkin turhaksi tulla vain akatemialle hengailemaan, jos projektitunnit menevät eri listaan ja esseiden kirjoitus toiseen. Kun tulin sitten vain ”keräilemään hopsiin tunteja” huomasin, että tämähän on aivan mahtavaa. Tunteja sataa ja pääsee tutustumaan ihan mahtaviin tyyppeihin. Oppiessani erottamaan projekti tunnit ja tiimiyrityksen perustamistunnit jäljelle jäi enää esseiden kirjoittamiset. En ole ikinä ollut lukija ihminen enkä täten myöskään kirjoittaja ihminen. Minulla todettiin lukion viimeisellä lukihäiriö, joka voi selittää sitä myös hieman. Syksyllä huomasin kuitenkin nauttivani lukemisesta, kun valitsin vain kirjan oikein. Luulen, että tarvitsen vain hieman enemmän aikaa ja harjoitusta, koska olisiko mitään mahtavampaa kuin osata kirjoittaa hyvin. Ehkä tämä voisi olla minun oma haasteeni tälle kolmelle vuodelle. Onneksi tässä on vielä paljon aikaa opetella.

Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että on todella vaikeaa panostaa asioihin niin paljon kun toivoisi. Kun muut lähtevät akatemialta kotiin tekemään esseettä minä joudun miettimään, että jos nyt lähden kotiin, joudun/saan/pitää hakea lapset päivähoidosta ja vietän heidän kanssansa aikaa puoli kahdeksaan asti illalla, kunnes he menevät nukkumaan. Eli oma aika alkaa puoli kahdeksalta (miinus miljoonat viivyttelytaktiikat) jolloin on oikeasti aikaa tehdä sitä mitä pitää eli kouluhommia. Lisäksi kun monet lähtevät lomalle rentoutumaan niin minulle se on pahimmillaan työleiri ja kun akatemia taas jatkuu, pääsen vähän edes hengähtämään. Tässä vaiheessa yritän kuitenkin muistaa, että vaihtoehto olisi ollut paljon pahempi. Voisin olla samassa työssä, josta en pidä, koko loppu elämäni. Haluan näyttää lapsilleni, että on tärkeää pitää itsestään kiinni. Koulun avulla saan edes hieman omaa minää takaisin, jonka mahdollisesti menetin. Yritän luoda lapsilleni äitiä, joka oikeasti nauttii elämästä ja siitä mitä tekee. Mitä sitten, vaikka olen yli 30 ja aloitin opiskelut. Tässä on kuitenkin vasta noin kolmasosa eletty ja epäilen, etten ikinä edes pääse eläkkeelle. Miksi jonkun tietyn iän jälkeen pitäisi lopettaa oppiminen?

Kommentoi