Tampere
19 Jun, Wednesday
17° C

Proakatemian esseepankki

Vain kaksi toimialaa kutsuu asiakkaitaan käyttäjiksi, laiton huumekauppa ja ohjelmistoala



Kirjoittanut: Petra Hiltunen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Kirjoittanut: Hiltunen Petra & Järvensivu Jesse

 

Johdanto 

Elämme aikaa, jossa sosiaalisesta mediasta on tullut korvike todellisuudelle. Kasvokkain käydyt keskustelut ovat siirtyneet eri sosiaalisen median alustoille, jolloin tulee tarve ottaa kantaa kaikkiin maailman asioihin. Sosiaalisen median tarjoama mahdollisuus nopeaan viestintään luo myös mahdollisuuden sille, että ken ensimmäisenä saa näkemyksensä julki, saa monesti taakseen myös eniten tukijoita. Ihmiset unohtavat helposti, miten tulisi käyttäytyä, sillä sosiaalisessa mediassa heidän ei tarvitse kohdata kasvotusten eri mielipiteitä omaavia henkilöitä ja heidät pystytään hyvin nopeasti estämään ja “väärän” kommentin poistamaan.  

Maailmassa kulutetaan lisäksi tällä hetkellä järjettömiä määriä erinäisten suoratoistopalveluiden tarjoamia sarjoja ja elokuvia. Uusia sarjoja ja elokuvia tulee taivaan täydeltä, lajeinaan ties mitkä scifit ja draamat. Valikoima on niin järjetön, että vaikka päättäisimme elämäntyöksemme katsoa läpi kaikki suoratoistopalveluiden tarjonnat, matkamme niiden osalta jäisi auttamatta kesken. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa valintaa on melkein mahdotonta tehdä. Huomaamme usein jopa katselun jäävän välistä, kun kaikille katsojille sopivaa ohjelmaa ei löydy. Itsehän sarjat tai elokuva on helppoa aloittaa ja tarvittaessa samassa hetkessä lopettaa ja vaihtaa seuraavaan, jos ensimmäiseksi valittu ei miellytäkään silmää. Tilanne tällaisenaan on täysin kestämätön. Miten tästä vaihtoehtojen viidakosta pääsee läpi? 

 

Pääsemmekö liian helpolla? 

Äkkiä voisi kuulostaa siltä, että valmiiksi luettua kirjaa olisi kiva kuunnella. Näin monesti myös onkin, mutta kirjan kokonaisvaltainen sisäistäminen jää usein laimeaksi. Aletaanko siis kirjoja pian kirjottamaan sillä ajatuksella, että lukija ei itse luekaan kirjaa, vaan joku on valmiiksi pureskellut sen muutaman tunnin mittaiseksi ääniraidaksi? Kuten Joni Martikainen kirjassaan: “Älä usko kaikkea mitä ajattelet” toteaa:  

Kun luet tätä kirjaa, molemmat näistä valokeiloista ovat kohdistuneet tekstiin. Vaaditaan sekä katseen kohdistamista että tietoista ajattelua, jotta voit ymmärtää mitä kirjassa sanotaan. Aina välillä katseesi jatkaa lukemista, mutta ajatuksesi käyvät jossain muualla. Tällöin tekstin sisältä menee sinulta ohi ja joudut lukemaan saman kohdan uudelleen.  (Martikainen, 2012, s. 18)  

On helppoa laittaa kuulokkeet korville ja kuunnella äänikirjaa samalla kun ulkoiluttaa koiraa, kävelee bussipysäkille tai laittaa tiskejä koneeseen. Kuinka helpolta se kuulostaakin, ajatukset saattavat harhailla ja mielenkiintosi kohdistuu hetkeksi ohikulkevaan ihmiseen tai ohitse lentävään lintuun, jolloin havahdut siihen, ettet ole sisäistänyt hetkeen mitä kirjassa sanotaan. Joudut kelaamaan kirjaa jopa minuuttejakin taaksepäin, jotta pääset taas kartalle missä mennään. Äänikirjojen kuuntelulle tulisikin löytää paikka sieltä, missä muutenkin lukisit oikeaa kirjaa, vai kuinka usein ajat autoa ja luet kirjaa samaan aikaan? 

 Keskittymiskyky ja kyky keskittyä 

Tristan Harris kertoo: Koulutamme ja ehdollistamme uuden sukupolven siihen, että kun emme viihdy, olemme yksinäisiä, epävarmoja tai pelkäämme, meillä on digitaalinen tutti itsellemme, joka surkastuttaa kykymme selviytyä asian kanssa.  

(Orlowski, 2020) 

Ihmisen keskittymiskyky on onnistuttu romuttamaan viimeistään koronan aikana totaalisesti. Dopamiinia haetaan milloin mistäkin sitä itse edes tajuamatta. Ihmiskontaktien ollessa minimissään, korostuu ympyrä: Instagram, YouTube, Tiktok, Facebook, Twitter ja uutissovellukset. Kaikkien kohdalla mietit yhtä asiaa: onko tullut mitään uutta ja mielenkiintoista. Kaikissa sosiaalisen median alustoissa ominaisuutena on se, että aina pyyhkäisemällä sivua ylös tai alas, saadaan heti näkyviin vähintään kymmenen uutta katsottavaa tai luettavaa julkaisua.  

Dr. Anna Lembke kertoo: Sosiaalinen media on huume. Meillä on biologinen perustarve pitää yhteyttä muihin ihmisiin. Se vaikuttaa suoraan dopamiinin vapautumiseen. Miljoonien vuosien evoluutio on tukenut järjestelmää, joka saa meidät elämään yhteisössä, etsimään kumppaneita ja jatkamaan lajiamme. Sosiaalinen media kaltainen systeemi, joka optimoi ihmisten välisen yhteyden, voi aiheuttaa riippuvuutta. (Orlowski, 2020) 

 Ihminen janoaa jatkuvasti uutta tietoa ja pelko siitä, että putoaa kahvipöytäkeskustelussa kärryiltä siitä syystä, että ei ole seurannut tarpeeksi ahkerasti jotain tiettyä sosiaalisen median alustaa, on jatkuvasti läsnä. Tätä voidaan myös kutsua fomoksi: fear of missing out. Fomo voimistuu, kun näkee somessa muiden ihmisten päivityksiä asioista mitä he tekevät ja kuinka hauskaa heillä on. Päivitykset tapahtumista, festareista, juhlista tai upeista vesiputouksista lomamatkalta saavat meissä tuntumaan siltä, että itsekin pitäisi olla kokemassa jotain vastaavaa ja päivittää omaan someen siitä. 

Älylaiteaikakausi tuo mukanaan erityisiä haasteita keskittymiskyvyllemme. Kätemme jatkeeksi kasvaneet älylaitteet tarjoavat aivoille loputtoman nopeatempoisen viihdevirran, joka ei varsinaisesti kannusta pitkäjänteiseen ja levolliseen keskittymiseen. Älylaitteiden ansiosta myös monen tehtävän yhtäaikainen tekeminen on yleistynyt, sillä kännykällä on helppo viestitellä ystävän kanssa samaan aikaan, kun katsoo kannettavalta tietokoneelta Youtube-videoita. Laitteilla multitaskaaminen on kuitenkin yhdistetty huonompaan keskittymiskykyyn ja häiriöherkkyyteen. (Huotilainen & Moisala, 2018) 

 

Valinnanvaikeus 

Liikatarjonta, päätöksen tekeminen ja keskittymisen vaikeus. Nämä kolme asiaa nivoutuvat oleellisesti yhteen. Liikatarjonnan vallitessa on todella vaikea tehdä kestäviä päätöksiä. Vaikka päätöksen saisikin tehtyä, on siinä äärettömän vaikea pysyä, jos jo elokuvan alkutekstien jälkeen jää mieltä kaivamaan suositukset-kohdassa ollut uusi tuotantokausi lempisarjastasi. Saman voi rinnastaa vaatteiden ostamiseen. Ostetaan aina sitä uusintamuotia ja vanhat vaatteet jäävät käyttämättä. Joka talvi edessä on se ainainen ongelma, että vanhassa talvitakissasi ei ole mitään vikaa, mutta sähköpostiin ja instagram:n feediin tulevat mainokset saavat sinut suorastaan vaatimaan uutta talvitakkia. Tinder on oiva esimerkki päätöksen tekemisen vaikeudesta: 

Kun aivot saavat ensimmäisen tavoitteen saavuttamisen jälkeen palkinnokseen dopamiinitujauksen, olo on euforinen. Mitä useammin sama tilanne dopamiinipalkintoineen toistuu, sitä varmemmin alkaa jo pelkkä assosiaatio tilanteesta riittää palkinnon saamiseksi.  Oikeastaan palkinnon odottaminen alkaa tuntua paljon paremmalta kuin itse palkinnon saaminen. Tinder saa käyttäjänsä tälläkin tavalla riippuvaiseksi. Mitä pidempään Tinderiä käyttää, sitä todennäköisemmin aivot kylpevät dopamiinissa jo pelkän ilmoituksen piipatessa.  (Stammeier, 2019)  

 

Totta vai tarua 

Pinnalla on myös ollut, että ihmiset käyttävät sosiaalista mediaansa elämän kiillottamiseen. Elämä näyttää täydelliseltä ja upealta päivitysten ja kuvien perusteella. Todellisuus on kuitenkin se, että Ihmiset julkaisevat vain kaikista parhaimmat kuvat itsestään ja hehkuttavat hienoista kokemuksistaan, jotka somessa saadaan kuulostamaan siltä, että kyseessä olisi ihmisen jokapäiväinen elämä. Eihän kenenkään elämä ole siloiteltua pintaa, mutta sosiaalisen median luoma harhakuva on erityisen vaarallinen nuorille ja varhaisaikuisuuden kynnyksellä oleville nuorille, jotka painivat omakuvansa kanssa ja ovat tällöin todella herkkiä ulkoisille paineille. Sosiaalinen media on täynnä muokattuja kuvia, joissa niin ihmisvartaloa kuin taivaan sävyjä on muokattu. Väistämättä nuori henkilö vertailee itseään muiden julkaisemiin kuviin, ja tämä saattaa vaikuttaa lapsen tai nuoren itsetuntoon hyvinkin haitallisesti, sillä hän ei vielä kykene täysin ymmärtämään sitä muutosta ja illuusiota, jonka kuvankäsittely saa aikaan. Niinpä hän pitää näkemäänsä aitona, ja itseään huonompana. Tämä huonommuuden tunne saattaa pahimmillaan aiheuttaa jopa henkistä pahoinvointia, joka voi pitkittyneenä aiheuttaa myös muita, huomattavasti vakavampia ongelmia, kuten masennus ja syömishäiriöt. 

Kuvanmuokkausohjelmat ovat nykypäivänä suosittu työkalu niin tavallisten tallaajien kuin somea työkseen tekevien keskuudessa. Ainoa ero näiden kahden toimijan välillä on se, että somettajat tekevät tätä työkseen. Heidän tehtävänään on tuottaa mielenkiintoista sisältöä päivästä toiseen omille seuraajilleen. Heille maksetaan julkaisemistaan kuvistaan, jolloin kuvien ottamiseen ja niiden käsittelyyn käytetään todella paljon aikaa. Onkin syytä muistaa, että siinä missä oma sosiaalinen media on alusta seurata kavereita, ystäviä ja muita vaikuttajia, somea työkseen tekeville sosiaalisen median alustat ovat työkalu, siinä missä bussi bussikuskille. Heidän tavoitteenaan on kiinnittää mahdollisimman monen ihmisen huomio ja löytää ympärilleen heistä ja heidän elämästään kiinnostuneita ihmisiä. Medialukutaito onkin oleellinen osa ihmisen kasvamista. Meidän on syytä tunnistaa, että ihmisen sosiaalisessa mediassa itsestään antama kuva ei todellisuudessa kerro koko totuutta. Todellisuudessa elämän kaikkiin sisältöihin ei voi valita sopivia filttereitä.  

 

Yhteenveto 

Arthur C. Clarke: Tarpeeksi pitkälle kehittynyttä teknologiaa ei voi erottaa taikuudesta. (Orlowski, 2020) 

Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Ihmisten on syytä päivittäisissä askareissaan tiedostaa sen hyödyt ja haitat. Mahdollistajana sosiaalinen media on lähestulkoon lyömätön. Sen mahdollisuuksia on turha edes yrittää listata, koska kehitys menee kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin. Huomisen innovaatio voi olla jo ylihuomenna menneen talven lumia. Jokaisen onkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että hallitsetko itse sosiaalista mediaa, vai hallitseeko se sinua. Riittävä testi tähän lienee se, että käytätkö päivittäin itsestäsi huolehtimiseen enemmän, vai vähemmän aikaa, kuin mitä ruutuaikasi päivässä on? Samoin kohtaamiset kasvotusten ihmisten kanssa. Oletko enemmän sosiaalisessa mediassa, kuin tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa puhumassa oikeista asioissa, oikeissa paikoissa? 

Teknologia ja sovellukset ovat rakennettu yhteistyössä psykologien kanssa siten, että käyttäjät saadaan tehokkaasti käyttämään laitetta tai sovellusta mahdollisimman paljon. Taustalla on ajatus siitä, että et voi koskaan pöydältä puhelinta nostaessasi tietää, että mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä sinne on tullut katsottavaksi. Selailu on siis hyvin koukuttavaa, kuin pelaisi peliautomaatilla hedelmäpeliä, eikä tiedä voittaako ja kuinka paljon. On pelottavaa huomata, kuinka ihmisen itse suunnittelemat ja elämää helpottavaksi tarkoitetut sovellukset ovat kääntyneet meitä vastaan. Pinterestin entinen pääjohtaja Tim Kendall toteaa Netflix dokumentissa: valvontakapitalismin vaarat näin: Työskentelen päivisin rakentaen jotain, mille itse päädyn saaliiksi. (Orlowski, 2020) 

Myös facebookin entinen pääjohtaja Chamath Palihapitiya totetaa:  

“Haluamme selvittää psykologisesti, miten manipuloidaan käyttäjiä nopeasti ja annetaan takaisin dopamiinia. Teimme sen facebookilla, instagramilla, whatsappilla, snapchatillä ja twitterillä. Se on juuri sellainen asia, jonka kaltaiseni hakkeri keksisi, koska siinä hyväksikäytetään ihmisen psykologista haavoittuvaisuutta.  Luulen, että keksijät ja suunnittelijat, kuten minä, ymmärsimme tämän ja teimme sen silti.  

(Orlowski, 2020) 

Käyttäjän onkin syytä tiedostaa, että alustat on tehty tarkoituksella koukuttaviksi. Tästä syystä onkin tärkeää tunnistaa omat heikkoutesi ja toimia sen mukaan. Seuraa aktiivisesti ruutuaikojasi ja mikäli huomaat käyttäväsi häiritsevän paljon aikaa puhelimella, lähde rakentamaan itsellesi tapoja, joilla vähennät puhelimen käyttöä.  

 

 

Lähteet 

Huotilainen, M. & Moisala, M. 2018. Keskittymiskyvyn elvytysopas. Jyväskylä: Tuuma-kustannus. 

Martikainen, Joni 2012. Älä usko kaikkea mitä ajattelet: miten, miksi ja milloin aivosi johtavat sinua harhaan? Helsinki: Talouspsykologia JKM Oy. 

Orlowski, Jeff, 2020. Elokuva, Valvontakapitalismin vaarat. Netflix.  

https://www.netflix.com/fi/title/81254224 

Stammeier, Jenni 2019. Kuusi tapaa, joilla Tinder vaikuttaa aivoihisi. Yle. 15.6.2019. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/15/kuusi-tapaa-joilla-tinder-vaikuttaa-aivoihisi 

 

Kommentoi