Tampere
24 May, Friday
26° C

Proakatemian esseepankki

Tunteet ei kuulu työpaikalle?



Kirjoittanut: Petra Kokko - tiimistä Samoa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tunteet ei kuulu työpaikalle
Camilla Tuominen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tunteet ei kuulu työpaikalle?

 

Olen monesti miettinyt ja kyseenalaistanut yllä olevaa lausetta. Tiimityöskentelyssä monesti nousee esiin, jos jonkinmoisia tunteita ja siinä tulee myös pohdittua, kuinka paljon niitä olisi soveliasta näyttää? Saako sanoa ääneen, jos turhauttaa? Uskon, että ”tunteet ei kuulu työpaikalle” – on monella vallitseva asenne, vaikka todellisuudessa tiedostavatkin, että näin ei pitäisi olla.

 

Luin Camilla Tuomisen teoksen ”Tunteet ei kuulu työpaikalle”. Tuominen on tunnekouluttaja ja pohtii kirjassaan koulutuksistaan kerääntynyttä dataa, oivalluksia ja jakaa metodeja tunteiden merkityksestä työssä. En koe, että olisi olemassa työtä, jossa yhteistyötaidoilla ja kyvyllä luoda aitoja yhteyksiä muihin, ei olisi merkitystä. Tätä estämässä on pelkojen peittely, luottamuksen puute sekä tunteiden ja tarpeiden kieltäminen. (Tuominen, 2020.)

 

Kirjan ensiaskeleet liittyvät ongelmien tunnistamiseen ja myöntämiseen. Oman tiimini kohdalla mietin käsitettä ”nostetaan kissat pöydälle”. Koen että tiimimme alkutaipaleella on esiintynyt helposti hiljaista hyväksyntää ja, että sen hiljaisuuden taakse vain piiloudutaan. Tiedetään, että olisi aiheita mistä pitäisi puhua, mutta kukaan ei sano mitään ääneen. Tunteita ei näytetä koko tiimille, vaan niitä puretaan pienemmissä porukoissa. Tämä toki ei aina ole huono asia, vaan välillä tunteiden purkaminen yhdelle henkilölle saattaa rauhoittaa tunnekuohun ja sen jälkeen asia on helpompi viedä ja avata esimerkiksi tiimille. Tiimimme on kyllä kehittynyt tässä asiassa ja koen tällä hetkellä, että kissoja nostetaan yhä herkemmin esille, kuin ennen. Tuntuu, että myös tunteita näytetään enemmän kuin ennen, mutta sallitaanko niitä?

 

Olen myös huomannut tilanteita joissa toinen loukkaa sanoilla tai teoilla toista, ja toinen ei huomauta siitä ja pitää asian nostamista esille epäolennaisena. Tämä kuitenkin jää hiertämään loukattua henkilöä ja seuraavalla kerralla kun hän joutuu saman kollegan kanssa tekemisiin, pyörii hänellä mielessään vain se kerta, kun hän tuli loukatuksi. Tällöin tapaus alkaa aiheuttamaan kitkaa ja keskinäinen yhteys on muuttunut merkittäväksi. Lumipalloefektin lailla, pienet käsittelemättömät asiat kertyvät möykyksi ja alkavat vaikuttaa henkilön suorituskykyyn, kokemukseen työstä ja hyvinvointiin. (Järvilehto, 2020.)

 

Mitä hyötyä tästä tunnejutusta on, kun meillä on tuhat tärkeämpää asiaa kuin se, että jollain tyypillä on nyt pikkasen paha mieli? Tällainen kommentti oli noussut Tuomisen koulutuksen aikana. Tunteet ovat kuitenkin läsnä meidän jokaisen arjessa, ja niitä on turha yrittää välttää tai kieltää, edes työpaikalla. Tunteet muokkaantuvat ja elävät tilanteiden mukana. Arjen esimerkkinä: fiiliskierros pajoissa tai palavereissa. Jos kysytään fiilistä suhteessa pajan/palaverin aiheeseen, osallistujat tulee kuulluksi siitä, miltä käsiteltävä asia heistä tuntuu ja miten eri tavalla voimme kukin samat asiat kokea. Hyvä tunneilmapiiri ja tunteiden johtaminen ovat nykypäivän työelämässä välttämättömiä tekijöitä.

 

Kielteisen leiman saaminen työpaikalla on valitettavan yleistä ja sitä tapahtuu varmasti myös tiimeissä. Itse olen huomannut tiimityöskentelyssä, että leima ihmiseen voi tarttua jo yhdestä kerrasta. ”Olet epäonnistuja, kun kerran mokaat.” Tuominen nosti kirjassaan samaistuttavat arjen esimerkin: Osa tiimistä puhuu asiasta moneen kertaan, ilman koko tiimin läsnäoloa. Tulee palaveri, jossa asia tulisi ottaa esille. Yksi vain nostaa käden ja muut ovat hiljaa. Tämä henkilö, rohkeasti epäkohtiin puuttuja, saa hankalan ihmisen leiman. Yhden pitää sanoa hankalat asiat ääneen? Sanoisiko niitä muuten kukaan muu? Minusta meidän pitäisi yhteisesti puolustaa rohkeita toimijoita, jotka ottavat leimautumisen riskin ja samalla treenata omaa mieltämme, olemalla leimaamatta, esittämällä lisäkysymyksiä ja pyrkimällä olemaan mahdollisimman avoimia jokaisessa tilanteessa. (Tuominen, 2020.) Haluamme, että ihmiset kokevat positiivisia tunteita työssään ja innostuvat. Tämä kuitenkaan ei ole saavutettavissa, ellemme hyväksy työpaikalla myös negatiivia ja epämukavilta tuntuvia tunteita. Tunteilla on tiimissä vaikutusta niin psykologiseen turvallisuuteen ja minäpystyvyyteen, joka on käsitys ihmisen omista kyvyistä suoriutua erilaisista tehtävistä. Innostuminen ja hyvä ilmapiiri parantaa ongelmanratkaisukykyä ja saa tiimin jäsenet tavoittelemaan yhteisen vision ja mission eteen.

 

“Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta kaikki käytös ei ole”

 

Tunteiden esiin tuominen töissä ja arjessa ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki käytös olisi sallittua tai että ihmisillä olisi oikeus erivapauksiin persoonansa tai temperamenttinsa takia. Samalla kun opettelemme ymmärtämään tunteita, opimme myös säätelemään niitä. Laadukas vuorovaikutus on menestyksekkään työyhteisön merkki. ”Vaikeiden tilanteiden rakentava ratkaiseminen auttaa siirtämään jännitteet sinne, minne ne kuuluvat – ihmisten välisistä vuorovaikutussuhteista työnteon ja työn tavoitteiden välille.” (Järvilehto, 2020.)

Yhteenvetona haluan vielä painottaa, että tunteiden johtaminen ja ymmärtäminen on yksi tulevaisuuden välttämättömimmistä taidoista. Monien korkealla vaikuttavien johtajien ja asiantuntijoiden pilvilinnat romahtavat, kun hiearkia jatkaa sortumistaan. On aika tulla alas kohdata ja kuunnella muita. Tunteet ja ilmapiiri tarttuvat ja näkyvät asiakkaille ja muille tiimeille ja kertoo totuuden yrityksestä. Parhaimmassa tapauksessa se vetää puoleensa ihmisiä ja pahimmassa, vie niitä kauemmas poispäin. Ihmiset ovat voineet totuttautua itsessään tiettyihin tunnetiloihin niin pysyvästi, että siitä on tullut heille kuin toinen luonne. Jokainen meistä voi loppujen lopuksi valita, miten asiat tulkitsevat ja miten ne asiat sanotaan ääneen. Niin helpolta kuin se kuulostaakin, ihmisten pitäisi uskaltautua ajattelemaan itse ja sanomaan ne ääneen.

 

Lopuksi vielä Tuomisen kirjasta poimittuja kysymyksiä, joita voi pohtia yksin tai ryhmässä

  • Muistatko tilannetta, jossa sama kokemus tuntui ihan erilaiselta tunnetilasi muututtua?
  • Onko teillä riittävästi aikaa kohdata toisenne kunnolla?
  • Miten voisimme saada jakoon jokaisesta projektista 10 oivallusta, jotka siinä opittiin?

 

Järvilehto, M. 2020. Neljä faktaa tunteista töissä. Filosofian akatemia - blogi. 20.10.2020. https://filosofianakatemia.fi/blogi/4-faktaa-tunteista-tyossa/. Viitattu 30.3.2022
Tuominen, C. 2020. Tunteet ei kuulu työpaikalle. E-kirja. Viitattu 30.3.2022. Saatavilla: https://www.bookbeat.fi/kirja/tunteet-ei-kuulu-tyopaikalle-229782
Kommentoi