Tampere
18 May, Saturday
22° C

Proakatemian esseepankki

Tiimidiili



Kirjoittanut: Jesse Järvensivu - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Tähän loppukeväälle on osunut monta mielenkiintoista ja samalla myös todella opettavasta kokonaisuutta oppia uutta. Yksi niistä on ollut Tiimidiili, joka on ollut sieltä parhaasta päästä. Tiimidiilissä siis tehtävänantona oli työstää ajatusta ja toimintamalleja siihen, että kuinka akatemiasta saataisiin tehtyä Zero waste-yhteisö, tai päästäiseen edes lähemmäksi sitä. Zero waste:han on siis ajattelutapa, joka kannustaa vähentämään jätettä ja tavoittelemaan elämäntapaa, josta jätettä ei synny. Jätteellähän tarkoitetaan kaikkea, mitä ei voida kierrättää ja jotka päätyvät lopulta poltettavaksi. Eli toisin sanoen kyseessä on sekajäte ja energiajäte. Vaikkakaan omassa elämässäni en kirjaimellisesti noudata tätä kyseistä ajattelutapaa, niin tuntui toimeksianto silti heti alusta alkaen mielenkiintoiselta. Toisaalta olen esimerkiksi omalle tiimilleni usein todennut kierrätyksen olleen itselleni tuttu ja jopa itsestään selvä asia jo niiltä ajoilta, kun olen asunut vanhempien kanssa saman katon alla. En näe, että kyseessä on mikään ituhippien liike, vaan enemminkin yksi osa hyvistä käytöstavoista. Haasteeseen oli myös helppo lähteä, koska tiimistämme löytyy yksilöitä, jotka ovat perehtyneet aiheeseen huomattavissa määrin ja tietävät sen lainalaisuuksista ja ensimmäisistä kompastuskivistä ja muista huomioon otettavista asioista. Lähdimme porukalla perehtymään aiheeseen erilaisten innovointityökalujen avulla ja yritimme keinoja kaihtamatta laajentaa omaa katsantokantaamme. Alun yksi suurimmista haasteista oli myös se, että kaikkien tiimin jäsenten tietämys annetusta aiheesta ei ollut samalla tasolla, joten jouduimme perehtymään porukalla siihen, jotta kaikkien ymmärrys saadaan edes auttavasti samalle tasolle, koska eihän mitään yhteistä voida työstää, jos kaikki puhuu eri asioista. Saatuamme lisättyä yhteistä tietämystämme, lähdimme työstämään asiaan. Kokeilimme jos jonkinnäköistä työkalua ja työskentelymallia, joilla ensin laajennettiin ja sitten supistettiin ja taas laajennettiin ja lopulta supistettiin. Työskentely sujui jotenkin heti alusta asti todella luontevasti ja tuntuikin, että löydettiin todella nopeasti sellainen yhteinen suunta, tai oikeastaan reitti, jota pitkin oli mielestäni helppoa edetä. En tiedä, että vaikuttiko asiaan se, että tiimissämme oli aika pieni osanotto ja kaikki varmasti ymmärsivät, että jokainen joutuu varmasti tekemään paljon kovaa työtä, että päivästä saadaan puristettua kaikki parhaat opit ja kopit irti. Tietystikään ei voida unohtaa sitä tosiasiaa, että pitkän päivää tuli varmasti hetkittäisiä turhautumisia, mutta ei kuitenkaan mitään elämää suurempaa. Jaksottamalla päivä oikealla tavalla ja huomioimalla sen, että kaikki syövät, pitävät tauot ja ylipäätään muistuttamalla porukkaa siitä, että he muistavat ottaa ajatuksensa hetkeksi pois tehtävänannosta oli keskeisessä roolissa siinä, että päivän kulku oli niinkin moitteetonta. Ensiksi oli ajatus siitä, että aikaa on paljon ja tehtävää on vähän, mutta mitä pidemmälle päivä eteni sen enemmän, se kääntyi malliin: aikaa on vähän ja tehtävää on liikaa. Pitämällä fokus kuitenkin myös hetkittäisten hairahdusten aikana itse toimeksiannossa saatiin työtunnit käytettyä tehokkaasti.  Lopputuloksena meillä oli paras mahdollinen tuotos mitä silloin voitiin saada aikaiseksi niillä resursseilla ja siinä ajassa.  Kiitos kaikille osallistujille ja tavalla tai toisella mukana olleille, sekä toimeksiantajille. Kyllä yhteisö on hieno asia.

 

 

 

Ps. Oli hienoa nousta lavalle, kun ensimmäinen esiintyjä putsasi pöydän todella näyttävällä sisääntulolla ja esityksellä.

Kommentoi