Tampere
20 May, Monday
12° C

Proakatemian esseepankki

Tarinat, joita kerromme



Kirjoittanut: Anni Tapio - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
You are a badass: Lopeta itsesi vähättely ja elä täysillä
Jen Sincero
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Lähtökohtaisesti meillä jokaisella on tarina, joka alkaa syntymästä ja jatkuu tähän hetkeen asti. Tuo tarina sisältää erilaisia vaiheita lapsuudesta, myllerryksiä nuoruudesta sekä aikuisuuden kasvukipuja – Asioita sekä tapahtumia, jotka määrittelevät identiteettiämme eli sitä, millaisia olemme. Toisten tarinat ovat varsin tavallisia ja tasaisia, toisilla elämää ovat koetelleet monet eri vastoinkäymiset, kenties itsestä riippumatta. Onnistumisten ja epäonnistumisten kokemukset ja niistä seuraavat tunteet sekä muistot ohjaavat käytöstämme myös tulevaisuudessa, ihmisluonnolle kun on luonnollista vältellä negatiivisia asioita ja pysyä turvallisessa tilassa. Valmentajan kanssa käydyn kehityskeskustelun jälkeen aloin miettiä muistojen ja tunteiden sylttyjä, sekä kertomuksia, joita niistä itsellemme kerromme. Kuinka paljon annamme määrittelemien kertomuksen ohjata valintoja ja tunteita tänä päivänä? Kuinka paljon nämä kertomukset rajoittavat elämää tiedostamatta? Voisiko kokemukset sanoittaa uudelleen ja etsiä vahvuutta tapahtuneista, joissa sitä ei ole ennen ollut?

Ihmisen itse itselleen kertoma narratiivi on siinä mielessä mielenkiintoinen asia, että sitä ikään kuin ennustaa tulevaa menneisyyden kokemusten avulla, käyttäen vanhoja muistoja rakennuspalikoina. ”Olen huono koulussa”, ”Minulla ei ole tarpeeksi aikaa” ja ”En ole yhtä hyvä kuin muut” ovat hyvin tyypillisiä ajatusluuppeja, joita ihminen saattaa toistaa mielessään pettymystä vältelläkseen, samalla sabotoiden omaa elämäänsä, estäen kehitystä tapahtumasta ja uusia onnistumisen kokemuksia syntymästä. Katsoin vastikään ajatuksia herättäneen Reels-videon, jossa sanottiin, että toistamalla tiettyjä narratiiveja elämässämme pyrimme luomaan kontrollin tunnetta, tehden tuntemattomasta tulevaisuudesta ennustettavamman ja sikäli turvallisemman – Vaikka se sabotoisi mahdollisuuksiamme. Jos aikaisempiin elämänkokemuksiin peilaten olemme todenneet tarinamme olevan ”En osaa kuitenkaan”, emme vaivaudu edes yrittämään. Näin myöskään ei pettymys tunnu niin kamalalta, kun sen on todennut jo ennen yrittämistä. Saatamme olla niin jumissa omassa todellisuudessamme, että tyydymme paljon surkeampaan, kuin mitä meille oikeasti olisi tarjolla.

Toistamalla tiettyjä narratiiveja elämässämme pyrimme luomaan kontrollin tunnetta, tehden tuntemattomasta tulevaisuudesta ennustettavamman ja sikäli turvallisemman – Vaikka se sabotoisi mahdollisuuksiamme.

Mielenkiintoinen ilmiö elämän narratiivista on psykologinen tila nimeltä opittu avuttomuus. Termi tarkoittaa sitä, että ihminen uskoo menneisyyden kokemusten vuoksi, että hänen kohtalonsa on jo määritelty, eikä tällä ole kontrollia elämässä tapahtuviin ikäviin asioihin. Tilalle on tyypillistä se, että ihminen alistuu elämän alamäille eikä koe tarvetta taistella niitä vastaan. (Askelterveyteen.com, 2021) Vaikka opittu avuttomuus on menneisyyden kokemuksista muodostunut, usein terapiaa vaativa tila, en voi olla miettimättä, kuinka paljon samankaltaisuutta löytyy myös arkisemmasta narratiivista. Kuinka usein heittäydymme elämän vietäväksi ajatellen, ettei meillä ole kontrollia elämässä tapahtuviin asioihin? Kuinka usein annamme niin tapahtua toistelemalla itsellemme tuttuja kertomuksia omista kyvyistä, ominaisuuksista ja osaamisesta? Tuntuu, että hallinnan ja kontrollin (tiedostamaton) puute näkyy ihmisten arkielämässä vahvimmin esimerkiksi huonossa parisuhteessa, joissa tyydymme olosuhteisiin sen takia, että kerromme itsellemme narratiivia siitä, että emme halua olla yksin tai ansaitse parempaa. Toinen esimerkki on työelämä, jossa saatamme jumiutua työhön joka imee meistä kaikki energiat, sen takia että kerromme itsellemme tarinaa siitä, mitä kamaluuksia irtisanoutumisen jälkeen tapahtuu. Kuinka paljon jätämme ottamasta vastaan haasteita, seikkailuja ja uusia kokemuksia sen takia, että päätämme jo etukäteen mitä tapahtuu? Ja nyt kun sen laittaa sanoiksi: Kaikki nämä elämää syövät asiat sabotoivat meitä vain mielikuvituksen takia.

Jean Sincero kirjoittaa kirjassaan You are a badass (2013, 52) käyttävämme yhtä paljon energiaa itsemme vähättelyyn kuin itseemme uskomiseen. Tuntuukin hurjalta, miksi haluamme uida kehnoudessa sen sijaan, että tarttuisimme tilaisuuksiin ja antaisimme itsellemme mahdollisuuden loistaa. Elämäämme mahtuu valtava kirjo erilaisia onnistumisen ja ilon kokemuksia, mutta jostain syystä ihmismieli taipuu kauhistelemaan mahdollista pahaa. Kuvittelemalla maailman paikkana täynnä ylitsepääsemättömiä haasteita, estämme itseämme näkemästä kaikkia niitä tilaisuuksia, joita meille jatkuvasti tarjotaan. Sincero kirjoittaa, että siitä mihin keskitymme ja mitä itsellemme hoemme, tulee totta. Elämä on itse itsellemme luoma illuusio, kertomus, jonka voimme muuttaa millä hetkellä tahansa palvelemaan omia haaveitamme. Olemme oman elämämme käsikirjoittajia, eivät ne, ketkä kiusasivat, lyttäsivät ja lannistivat joskus vuosia takaperin. (Sincero, 150-151) Ikävät tunteet ovat kiistatta heidän syytään, mutta sinun itsesi vastuulla on päästä niistä eteenpäin ja ottaa oma elämäsi takaisin haltuun.

Olemme oman elämämme käsikirjoittajia, eivät ne, ketkä kiusasivat, lyttäsivät ja lannistivat joskus vuosia takaperin.

On sanomattakin selvää, ettei ole yhdentekevää, millaista kertomusta itse itsestämme kerromme. Toistamalla tiettyä narratiivia ja kertomusta rakennamme systemaattisesti toimintakulttuuria, jolla ohjaamme elämäämme hallitusti tiettyyn suuntaan. Kuten kirjoitin, tämä toimintakulttuuri on hyvä ottaa tapetille aika ajoin ja tarkastella, mahdollistavatko vai supistavatko nämä tarinat erilaisia tilaisuuksia elämässämme. Mielenkiintoista olisikin lukea esimerkiksi jokaisen Roimalaisen kirjoittama tarina itsestään – Kuinka moni tarinan asioista on todettavia tosiasioita (kuten asuinkunta) ja kuinka moni kohta omia tulkintoja ja toteamuksia asioista? Omaa tarinaa tarkastellessa onkin hämmentävää huomata, kuinka paljon tulkinnat värittävät sitä, millaisia kuvittelemme olevamme. Kerran eräs fiksu totesikin seuraavaa: Sinusta on olemassa yhtä monta tarinaa ja versiota, kuin ihmisiä, ketä elämässäsi tapaat.

Millaista tarinaa sinä kerrot itsestäsi?

 

Lähteet:

Askelterveyteen.com. 2021. Mitä opittu avuttomuus tarkoittaa? Artikkeli. Viitattu 10.4.2023. https://askelterveyteen.com/mita-opittu-avuttomuus-tarkoittaa/

Sincero, Jen. 2013. You are a badass. Viisas elämä Oy: Helsinki

Kommentoi