Tampere
29 May, Wednesday
22° C

Proakatemian esseepankki

Suorittamisen nurinkurisuus



Kirjoittanut: Susanna Kankaanpää - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Suorittajan mieli: Vapaudu ylikontrollista
Emilia Kujala
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Oletko luonteeltasi suorittaja tai havahdutko usein suorittavasi elämää? Nykypäivänä usein kuulee, kuinka ihmisillä on suoriutumispaineita, sekä suorittaminen ja tehokkuus ovat isossa roolissa monen arkea. Arvostetaan ihmisiä, jotka saavat paljon aikaan, tekevät töitä itselle tärkeiden asioiden parissa usein jopa hinnalla millä hyvänsä. Ajatellaan ettei voida pysähtyä ennen kuin kaikki on valmista ja silloin herkästi unohdetaan palautumisen ja levon tärkeys. Tästä seuraa vääjäämättä uupumus, jota ikävä kyllä on liiankin paljon ihmisten keskuudessa nykypäivänä. Näitä asioita olen itse paljon miettinyt ensimmäisen syksyn opiskelujen jälkeen, koska tiedostan olevani suorittaja. Sosiaalisessa mediassa tuli vastaan kirja Suorittajan mieli: Vapaudu ylikontrollista, jonka pelkkä nimi jo resonoi ja sai mielenkiinnon heräämään. Voisinko saada tästä jotain vinkkejä omaan elämääni? Voiko suorittamisesta päästä eroon?

Suorittamiseen taipuminen

Kirjaa kuunnellessani, huomasin nyökytteleväni hymyillen useaan otteeseen kuullessani jotain hyvinkin tuttua omasta käyttäytymisestäni. Kirja avasi silmiä ja sai ymmärtämään mistä omat käyttäytymismallit sekä suorittamiseen taipuminen itsellä kumpuaa. Emme siis synny suorittajiksi vaan opimme ja keräämme vaikutteita ympäristöstämme suorittamisen toimintamalleista pitkin elämäämme. Suorittajan käyttäytymismallien syntymiseen vaikuttavat kasvuympäristöstä opitut ominaispiirteet. Tähän löytyy teoria, jossa nämä piirteet jaetaan kolmeen ryhmään ja niitä kuvaillaan näin:

  • turvaton, kaoottinen, vaikeasti ennustettava
  • vaativa, suoriutumista ja saavutuksia arvostava
  • ja ylisuojeleva kasvuympäristö (Kujala 2021, luku 3).

Itse olen lapsesta asti halunnut suoriutua kaikissa asioissa hyvin. Koulussa olen halunnut saada mahdollisimman hyviä numeroita, saavuttaa stipendejä sekä olla harrastamissani lajeissa hyvä. Sama toimintamalli on siirtynyt opiskeluista myös työelämään. Olen aina halunnut hoitaa työni parhaimmalla mahdollisella tavalla ja huolellisesti, sortuen ehkä liikaakin pilkun viilaamiseen sekä viimeistelyyn, jotta lopputulos olisi aina lähes täydellinen. Tässä tullaan monesti siihen, että yksinkertaisiinkin asioihin voi saada uppoutumaan liikaa aikaa, kun halutaan lopputuloksesta täydellistä. Suorittajan on siis opittava laskemaan rimaa ja muuttamaan ajatusmaailmaa siihen suuntaan, että vähemmälläkin voi onnistua. Monesti 80 prosenttia tai jopa vähemmän parhaansa tekemistä riittää ja jos ei riitä, se on usein kiinni jostain muusta kuin itsestään (Kujala 2021, luku 12).

Hyvänä vinkkinä kirjasta nousi ajastimen käyttö. Päättäessään ajan mitä voi tiettyyn asiaan käyttää, on ajastin hyvä, mutta armoton muistuttaja siitä, että hommaan käytettävä aika on loppu. Tämä helpottaa itselleen rajojen laittamista siinä, kuinka kauan mihinkin saa aikaansa käyttää, jotta myös levolle jäisi tarpeeksi aikaa. Näin suoriutumistehot paranevat, keho ja mieli kiittää. Suorittajien haasteena onkin usein luopua tekemisestä ja saada sanotuksi ei asioille, jotka eivät palvele omia tarpeita. (Kujala 2021, luku 2.) Monesti suorittaminen tapahtuu juuri hyvinvoinnin ja sosiaalisen elämän kustannuksella.

Mikä sitten riittää?

Suorittajat monesti ajattelevat juuri niin, että pitäisi suoriutua täydellisesti ja jos ei voi antaa parastaan olisi parempi jättää jotain tekemättä tai yrittämättä. Heidän mielestään täydellinen suoritus on ainoa, joka tuntuu onnistumiselta ja kaikki muut suoritukset tuntuvat epäonnistumiselta.  Näiden takia monet mahdollisuudet ja uudet onnistumisen kokemukset voivat mennä ohitse. Annetaan siis sattumalle mahdollisuus.

Ihmiset tuntevat herkästi riittämättömyyden tunnetta omien, sekä muiden vaatimusten valossa. Ajatellaan, että ei riitä tai kelpaa jos ei suorita töissä pomolleen, vapaa-ajalla läheisilleen ja kavereilleen. Tällainen kierre johtaa siihen, että alkaa suorittaa elämää kokonaisuudessaan. Alkaessaan suorittaa elämää, ihminen voi mennä ylivireystilaan, jossa levon hetkellä ei osaa enää pysähtyä, keskeneräiset asiat ja työt pyörivät mielessä koko ajan. Asioita alkaa siis jo suorittamaan jopa ajatuksissaan. Ylivireystilassa ihminen yrittää hoitaa montaa asiaa samaan aikaan ja hänen on vaikea keskittyä mihinkään pitkäksi aikaa (Kujala 2021, luku 5).

”Kehitä itseäsi ja ponnistele lujempaa ollaksesi enemmän tai jäät junasta, olethan oman onnesi seppä.”
– Kujala

Monesti ajatellaan, että olemme oman onnemme seppiä, mutta kukaan ei täällä oikeasti pärjää vain yksin. Muistetaan pyytää apua ja myös antaa sitä, sillä yhteistyössä on voimaa ja avaimet menestykselle sekä onnistumiselle. Yritysmaailmassa menestystarinat juuri luovat suoriutumispaineita ja saavat meitä vertaamaan liikaa muihin. Kun vertaamme itseämme muihin, koemme herkästi tarvetta olla jotain muuta kuin oikeasti olemme. Tämän takia tavallisuus ja keskinkertaisuus koetaan huonona ja ne ovat kuin kirosanoja. Määritelmänä menestys on siis hyvinkin kapea, koska tässä maailmassa kukaan ei menesty ilman toisia.

Vähemmän on ok

Meillä on lupa olla olemassa ilman jatkuvaa suorittamista ja tekemistä. Niin kuin Kujala kirjassaan hyvin sanoi ”Ihmisarvo kuuluu kaikille ja sen perusta on oleminen, ei tekeminen”. Muistetaan siis välillä myös vain olla, nauttia hyödyttömistä hetkistä ja satunnaisista laiskotteluista, koska se on enemmän kuin ok. Aina ei siis tarvitse olla parhaimmillaan ja tehdessään parhaansa siihen nähden, mihin on rahkeita, se riittää. Kelpo ohje itse itseltään paljon vaativalta, vai mitä?

Kirja herätti paljon ajatuksia siitä, miten suorittajan mieli näkyy hieman liikaakin omassa elämässäni. Se sai miettimään eri kehityskohteita ja miten niitä voisi kehittää. Vaatii todella paljon työstöä ja niin sanotusti “otteen höllentämistä mailasta”, jotta pääsisi liiallisesta suorittamisesta eroon. Jopa esseitä kirjoittaessani huomaan suorittavani, hion ja viilaan liikaakin ennen julkaisemista. Näitäkin tehdessä varmasti olisi hyvä määritellä aika mitä voin niihin käyttää, uskoa että vähempikin riittää ja kirjoittamalla kehityn. Selkeästi suorittamisesta tuskin koskaan pääsee eroon, sitä pitää vain osata hyödyntää oikeanlaisesti, eikä antaa sen hallita niin, että uupuu ja muu elämä kärsii sen takia. Kenties siis löytää se oikeanlainen ote, jotta saa oikeat tehot tästä nurinkurisesta ominaisuudesta irti.

Lähteet:

Kujala, E. 2021. Suorittajan mieli: Vapaudu ylikontrollista. Äänikirja & E-kirja: Storytel. Viitattu: 12.3.2022.

Kommentoi