Tampere
20 May, Monday
13° C

Proakatemian esseepankki

Some- ja Internet-huoleni



Kirjoittanut: Tatu Arminen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Mitä Meille Tapahtui?
Jussi Pullinen
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Johdanto

Pohjustin tätä esseetä kirjoittamalla esseen Internetin synnystä. Kerroin Internet syntyneen 1960-luvulla kylmän sodan kilpavarustelussa, Yhdysvaltojen puolustushallinnon rahoittamana ja tilaamana tuotteena. Kerroin myös, kuinka sosiaaliset mediat ovat 2000-luvun juttuja ja näin hyvin tuoreita alustoja meille ihmisille. Digitalisaation kehitysnopeus on mielestäni huimaa ja painimme verkossa sen verran uusien ilmiöiden kanssa, ettei niitä ole voitu pitkään ja syväluotaavasti tutkia.

Tässä esseessä paneudun sosiaalisen median ja Internetin tuomiin haasteisiin nyky-yhteiskunnassa. Avautumiseni innoittajana toimii edelleen Jussi Pullisen Mitä Meille Tapahtui-kirja. Käytän somea ja nettiä hyvin paljon arjessani. Tästä syystä huomaan arjessani selvästi somettamisen ja digitaalisen koukkuuntumisen tuomat haasteet. Olen myös kiinnostunut politiikasta, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja yhteiskunnan ilmiöistä. Näitä on minun otollinen seurata ruohonjuuritasolla verkossa. Otollinen voi tässä kontekstissa tarkoittaa myös ahdistavaa.

Koen tärkeäksi nostaa esille digitalisaation ja somen mahdollisia vaikutuksia yksilöön ja yhteiskuntaan. En halua puhua digitalisaatiota, Internettiä ja sosiaalista mediaa vastaan. Nämä mahdollistavat meille hienoja asioita. Ja tämä on todellisuutta, nyky-aikaa. Ahdistaa vain, että tämä todellisuus puuroutuu nykypäivänä epämääräiseksi arkiseksi mössöksi osana toimintaamme. Sekunnit muuttuvat yhtäkkiä tunneiksi ja vuosiksi. Hetken nautinto korvataan ottamalla kuva muistoksi tilanteesta. Anonyymitililtä viljelty vihakommentti tuntuu vain vitsiltä.

Toivon, että yhteiskuntamme havittelisi tietoisesti harmoniaa, jossa yksilöt osaisivat käyttää digitaalista ympäristöään terveessä suhteessa ja käyttäytyä siellä tasapainoisina yksilöinä. Jos olen jotain vastaan, niin silmien sulkemista ja todellisuuden puuroutumista.

 

Joukkoja

Nykyään ei tarvitse odottaa niin paljoa. Näemme ja kuulemme kaikkialle maailmaan heti kun haluamme. Tai ainakin saamme googlaamalla pintapuolisen kuvan ja raapaisun nopeasti mistä vain. Sosiaalisen median palvelun avaamalla näemme myös erilaisuutta hyvin nopeasti. Erilaisia ihmisiä, heidän mielipiteitään, avautumistaan ja tunteitaan. Emmekä tiedä mikä kaikki on totta ja mikä ei, koska kaikki asiat eivät ole somessa totta. Näemme kaiken silti. Helposti tämä kaikki informaatiotulva laittaa meidät tuntemaan ja ajattelemaan jotain. Onhan siellä somessa ne kuitenkin muita, Maapallolla eläviä ihmisiä, jotka hengittävät samaa ilmaa kanssamme.

Toki, Internetissä ja sosiaalisen median ryhmissä on helppoa myös klikkiytyä ja heimoutua. Jos et pidä joistain ihmisistä, voit etsiä omanlaisia ympärillesi. Tai ainakin sellaisia, jotka ajattelet olevan samanlaisia kuin sinä. Ehkä he puhuvat samaan tapaan ja tekevät samoja asioita. Se riittää. Saat vastakaikua. Sinun ei ainakaan itse tarvitse muuttua. On turvallista kun löytyy samanhenkisiä ihmisiä. Erilaisuus voi puolestaan tuntua pelottavalta ja jopa ärsyttävältä. Toki tunteet perustuvat monesti johonkin, ehkä johonkin mitä itse on koettu omassa elämässä. Onko tunteet sitten aina yleistettäviä tai edes paikkansa pitäviä, eivät ehkä ole.

Jos löytää omanlaisen heimon, joukkueen tai porukan somessa, sitten vuorovaikutetaan. Jaetaan ajatuksia. Innostutaan. On helppo omaksua oman joukkueen kollektiivinen ajattelutapa sosiaalisessa paineessa. Toki turvallisessa porukassa on coolia ajatella omilla aivoilla. Mutta aina se ei mene niin. Jos jokin asia ärsyttää, niin siihen saa helposti tukea heimolta. Syntipukkeja on myös helppo löytää ja lietsoa yhdessä. Pahaa oloa on helppo vierittää jonkun syyksi ilman sen isompaa tarkastelua.

On toisaalta hienoa löytää ihmisiä verkosta. On helpompi vuorovaikuttaa ihmisten kanssa laajalti, kuin ennen. Voit ystävystyä kenen kanssa tahansa. Oman porukan ja joukon löytäminen verkossa ei ole mikään huono asia. Joukko voi olla tukiverkko, vaikka kalastusryhmä Facebookissa!

Asiat saavat verkossa tuulta alleen myös helpommin. Toki on välillä syytä tarkastella; mitkä asiat. Sinun mielipiteesi, voi yhtäkkiä olla 1000000 ihmisen mielipide ja medioiden välityksellä uutisissa. Se, mitä sanot, sillä voi olla väliä. ?

Tarinat myyvät hyvin. Tarinanhan ei tarvitse olla täysin totta, tai ollenkaan. Välillä faktat tunnistetaan vasta jälkikäteen hetken huumassa. Kuka ei haluaisi lukea hienoa juttua oikeista ihmisistä, tai siis tarinaa..

 

Mittarimatoja

Sen lisäksi, että somealustojen ylläpitäjät, verkon ylläpitäjät sekä kaupalliset toimijat alustoilla keräävät kaiken datan sinusta mitä saavat, niin sinua mittailee monta muutakin silmäparia. Linked-Inissä voidaan mittailla suosittelijoita, kontakteja ja työhistoriaa, Facebookissa vaikka parisuhdestatusta ja Instagramissa seuraajien ja tykkääjien määrää. Näitä ei tarvitse mittailla, mutta moni mittailee. Mittailijat ovat ihmisiä! Yllätys yllätys. Monille nuorille esimerkiksi tykkäyksien kerääminen, kommentit ja trendien noudattaminen on hysteeristä. He voivat harhautua luulemaan, että nämä oikeasti kertovat jotain sinusta itsestäsi ja cooleudestasi.

Arvosteleminen on myös helppoa somessa. Varsinkin anonyyminä. Itse jonkin verran Tiktok-videosovellusta käyttäneenä huomaan, että arvostelulla ei ole rajoja esimerkiksi tehdessäsi anonyymin tilin sovellukseen. Yhtäkkiä sinulla ei ole normaalin kansalaisen statusta tai vastuuta teoistasi, eikä naamatusten tuntuvaa sympatiaa. Tarkoitan tällä sitä, että sinulla saa olla mielipide mistä vain asiasta ja sen saa esittää kuinka loukkaavana tahansa, eikä sen tarvitse perustua mihinkään. Loukkaava ja asiaton kommentti saatetaan poistaa, mutta en näe, että asialle tehtäisiin mitään muuta. Monesti kommentin saaja itse joutuu poistamaan ilkeät kommentit. Näen, että vastuuseen ei jouduta tehokkaasti. Pitäisi joutua. Näen jatkuvasti, kuinka aikuisia ja lapsia Tiktok-käyttäjiä lopettaa sovelluksen käytön sillä he eivät kestä ilkeyksiä enempää. Ongelma ei ole vain Tiktokissa. Eikä pelkästään anonyymien tilien käyttäjien.

 

Luomme itseämme

Käyttäessämme somea, luomme jatkuvasti enemmän vähemmän julkista omakuvaa, jopa persoonaamme. Kommenttimme, tykkäyksemme, kuvamme, kaikki tekeminen luo jonkinlaista kuvaa muiden tarkastelulle. Eikä siinä mitään, sellaistahan se on. Monesti somessa saatetaan näyttäytyä vähän hienompana ja sinne julkaistaan esimerkiksi vain kuvia siisteistä asuista ja tapahtumista. Mutta ymmärrän sen. Näin se vähän menee. Somessa moni ihminen saattaa miettiä, uskaltaako julkaista hassun rehellisen palan arkeaan vai särkyykö kokonaiskuva ja kulissi. Uskaltaako olla oma itsensä siis. Mietin myös sellaista, että voiko vahingossa rakentaa sellaisen kulissin, mitä ei itse ajatellut? Vai onko kaikki toiminta tiedostettua oman somen käytön suhteen.

 

Läsnäolo

Sosiaalisen median viestintäsovelluksiin, kuten WhatsAppiin on ohjelmoitu pienet väkäset ruudulle, josta viestin lähettävä osapuoli näkee, onko vastaanottaja lukenut viestit. Hän voi sitten ihmetellä jos toinen on lukenut, muttei viitsi vastata. Digitaalisessa viestinnässä voi olla kokoajan läsnä. Joskus jopa tarvitsee. Mieti jos sulkisit 48 tunniksi puhelimesi.

Tuttavapiirin ja uusien ihmisten tuominen arkeesi on helpompaa ja helpompaa. Nykyisin ihmisillä onkin käsittämättömän laajoja tuttavapiirejä, joista voi olla vaikea pitää kiinni. Digitaalisessa vuorovaikuttamisessa kannattaa ehkä pitää jonkinlaisia rajoja. Muuten voit olla jatkuvasti vastaamassa viesteihin ja selittelemässä vastaamattomia viestejä. Kannattaa myös olla maltillinen kontaktoidessa maailmaa. Haluatko ja jaksatko nämä kaikki ihmiset lähelle. Siis edes puhelimen päähän. Absoluuttista yksinoloa kannattaa kokeilla. Irrottautua kaikesta, mihin liittyy mikään tai kukaan muu. Tutki vain sitä, mitä löytyy oman pääsi sisällä. Anna aikaa omalle ajattelullesi.

 

 

 

Some kouluissa

Minulla on kokemusta oma kouluikäni ajalta ja olen haastatellut paria muuta Z-sukupolven edustajaa. (Z-sukupolvi = 1990-luvun puolen välin jälkeen ja/tai 2000-luvun alulla syntyneitä henkilöitä) Käsitykseni on, että perusopetukseen tai edes toisen asteen opetukseen eivät kuulu Internetin ja sosiaalisen median vastuullinen ja terve käyttäminen. Tämä on mielestäni huolestuttavaa. Jokapäiväinen yhteydenpitomme, viihteemme, sivistyksemme ja monilla myös työnteko ja kouluttautuminen tapahtuu verkossa ja sosiaalisissa viestintäpalveluissa. Siksi palvelujen rakenteiden ja luonteen ymmärtäminen olisi mielestäni äärimmäisen tärkeää. Itse nuorihan voi oppia kavereilta. Oppia myös helppoja vastauksia. Mutta valitettavasti Internet ja sosiaaliset mediat ovat alati kehittyviä ja uusia paikkoja, joiden luonne on samalla sivistävä ja kaunis, mutta myös kaupallinen ja hurja, eli KOPMLEKSINEN. Voiko vanhemmat opettaa? Toivottavasti voivat, mutta onko heilläkään resurssia ja kompetenssiä? Tutkimustietoa ja somekasvatusta tarvittaisiin kouluihin! Esitellään nuorille mahdollisuuksien maailma verkossa, mutta kerrotaan myös haitallisista ilmiöistä.

 

Some ja nuoriso

Koen, että sosiaalinen media voi olla hyvin haitallinen ympäristö nuorelle kehittyvälle ihmiselle jos nuori ei ole valveutunut. Voidaan hakea helppoja vastuksia maailman menoon Facebookin viestiketjuista, helpotusta pahaan oloon kapeakatseisesta ja lokeroivasta huutelusta ja kauneusihanteita Instagramin suosituilta alteregoilta. Näin voi harhautua. Hän voi harhautua monella tapaa. ☹ Yllä tarkoituksella eskaloin nuoren ihmisen polkuja, mutta näen, että nämä polut voivat olla yleisiä nykypäivänä. Impulsiivisuus, harvemmin hyvää. Puhuin itsensä vertailemisesta tuossa nuoren kohdalla. Siksi on hyvä mainita positiivinen seikka: Pullisen kirjassa mainitaan, että vuonna 2017 tehdyn suomalaistutkimuksen mukaan varusmiespalvelukseen astuvilla nuorilla on itseluottamus, seurallisuus ja johtamismotivaatio nousseet tasaisesti siihen asti. (Secular rise in economically valuable personality traits. Proceedings of the National Academy of Sciences. June 2017) Tämä on jees.

Kommentoi