Tampere
20 May, Monday
13° C

Proakatemian esseepankki

Sisäinen motivaatio



Kirjoittanut: Elmeri Sikala - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Valonöörit, sisäisen motivaation käsikirja
Frank Martela
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Kirjoittajat: Elmeri Sikala ja Tony Kalliala

 

 

 

Johdanto

Valonöörit – Sisäisen motivaation käsikirja, kirjoittanut filosofi Frank Martela, tarjoaa merkittävän näkökulman ihmisen sisäiseen motivaatioon ja merkityksellisyyteen elämässä. Monet ihmiset kohtaavat elämässään tilanteita, joissa ulkoiset olosuhteet voivat olla kunnossa, mutta sisäinen tyhjyyden tunne tai turhuuden ajatukset vaivaavat.

Martela haastaa pohtimaan, mistä nämä turhuuden tunteet ja merkityksettömyyden ajatukset voivat juontaa juurensa. Hän tutkii sisäisen motivaation lähteitä ja syvempää merkityksellisyyden kokemusta, joka ohjaa ihmisen valintoja ja toimintaa. Artikkelissa tarkastelemme, miten yksilö voi löytää todellisen tarkoituksen elämäänsä, ei vain ulkoisten saavutusten kautta, vaan syvemmän sisäisen rikkauden kautta.

Martelan kirja avaa keskeisiä kysymyksiä siitä, mitä elämän hyvyys ja merkitys todella tarkoittavat. Se tarkastelee sisäisen motivaation voimaa ja niin kutsuttuja valonöörejä – niitä tekijöitä ja arvoja, jotka ohjaavat ihmistä kohti tarkoituksellista ja tyydyttävää elämää.

Tämä artikkeli pyrkii kiteyttämään Martelan kirjan keskeiset opit ja tarjoamaan lukijoille ajattelutapoja, jotka voivat auttaa ymmärtämään elämän merkityksellisyyttä sekä päivittäisten valintojen ja prioriteettien merkitystä omassa elämässä.

 

Valonööri

Jane Dutton on Michiganin yliopiston liiketalouden professori, joka tutkii myötätunnon, positiivisen vuorovaikutuksen ja välittävän johtajuuden vaikutusta organisaatioihin ja niiden ihmisiin. Martela kuuli sanan valonööri ensimmäisen kerran Jane Duttonin suusta englanninkielisenä sanana ”lightneer” ja on sittemmin omaksunut sanan myös omaan käyttöönsä.

Valonööri tarkoittaa henkilöä, joka arvostaa sekä hallitsee elämäänsä. Valolla tarkoitetaan tässä sanassa ensisijaisesti sisäistä hehkua, joka lämmittää sydäntä, mutta voi ehkä näkyä ulkoisesti tasapanoisena toimintana ja vakautena. Sanan valonööri jälkimmäisellä osalla viitataan puolestaan insinööriin. Insinööriys tarkoittaa käytännöllistä keskittymistä ja kykyä edistää niitä arvoja, joihin ihminen uskoo. Valonööri siis hehkuu sisäistä valoa, mutta hänellä on myös työkalut toimia niin, että tulosta syntyy. (Martela 2015, s. 16).

”Valoisuus ilman insinööriä jää unelmoinniksi, mutta insinööri ilman valoa puurtaa turhien päämäärien eteen. Vain yhdessä heistä syntyy valonööri.”

– Frank Martela

 

Aktiivisuus ja passiivisuus

Frank Martelan mukaan ihmisen perusluonto on aktiivinen. Ihminen ei vain reagoi passiivisesti ympäristön vaatimuksiin, vaan haluaa aktiivisesti etsiä itseään kiinnostavia asioita. Pohjimmiltaan ihminen on elinvoimainen, itseohjautuva ja proaktiivinen, vaikka erilaiset ympäristötekijät voivatkin tätä aktiivisuutta lannistaa. Esimerkkinä Martela käyttää pientä lasta, joka etsii jatkuvasti uutta tekemistä, uusia haasteita ja leikkejä. Ulkopuolelta tulevat säännöt ja vaatimukset vieroittavat ihmisiä aktiivisuudesta. Kun henkilöä estetään systemaattisesti tekemästä asioita, jotka innostavat häntä, hän oppii olemaan passiivinen. Hän ei enää osaa tehdä asioita paitsi välttämättömyyden edessä ja käskyjen mukaan. Ihminen ei siis ole pohjimmiltaan passiivinen, mutta ulkoisten tekijöiden ja suhteiden vaikutuksesta muuttua tulla passiiviseksi. (Martela 2015, s.64).

”Todellisuudessa ihminen ei kaipaa kaikista rasituksista vapaata olemista, vaan ponnistelua kohti arvoistaan päämäärää.”

-Victor Frankl

 

Itseohjautuvuusteoria

Frank Martela viittaa kirjassaan usein tunnettuun psykologiseen itseohjautuvuusteoriaan, joka käsittelee ihmisen motivaation ja käyttäytymisen perusteita. Teoria perustuu Edward L. Decin ja Richard M. Ryanin tutkimuksiin ja kehittämään malliin, joka korostaa kolmea keskeistä psykologista tarvetta: itsenäisyyttä, kyvykkyyttä ja läheisyyttä. Martela kertoo myös työskennelleensä yhdessä Decin ja Ryanin kanssa laajentaakseen itseohjautuvuusteoriaa entistä kattavammaksi.

Itseohjautuvuusteoria korostaa, että edellämainittujen kolmen psykologisen tarpeen tyydyttäminen edistää sisäistä motivaatiota ja sitoutumista erilaisiin toimintoihin ja tavoitteisiin. Kun yksilö kokee itsenäisyyttä, kyvykkyyttä ja läheisyyttä, hän todennäköisemmin kokee tehtävänsä mielekkäiksi ja motivoiviksi.

Motivaatio voidaan jakaa kahteen osaan; sisäiseen ja ulkoiseen. Sisäinen motivaatio rakentuu nykypäivän yleisen käsityksen mukaan kolmesta psykologisesta perustarpeesta, jotka ovat vapaaehtoisuus, kyvykkyys ja läheisyys. Näiden kolmen tarpeen lisäksi Martela haluaa laajentaa vallitsevaa ajattelua uskomalla neljännen psykologisen perustarpeen olemassaoloon. Hän uskoo vahvasti, että ihmisellä on myös luontainen tarve kokea arvokkuutta tekemällä hyviä tekoja muille. Hän on tutkinut asiaa itseohjautuvuusteorian Decin ja Ryanin kanssa ja näyttöjä sen todenperäisyydestä on kertyny, mutta Ryanin mukaan lisää vahvistusta sen tarvitaan vielä.

Vapaaehtoisuus tarkoittaa ihmisen kokemusta siitä, että hän on vapaa päättämään teoistaan ja valinnoistaan. Toiminta tulee itsestä ja edustaa sitä, mitä ihminen haluaa olla. Perustarpeena vapaaehtoisuus on ennen kaikkea kahta asiaa, itseilmaisua ja autonomiaa. Itseilmaisulla tarkoitetaan sitä, että voi tehdä juuri niitä asioita, joista on itse innostunut ja joita arvostaa. Autonomia taas on sitä, että elää omin ehdoin ilman ulkoista kontrollia. Vapaaehtoisuus voidaan helposti sekoittaa harhakuviin totaalisesta vapaudesta, oman edun tavoittelusta tai itsepäisyydestä. (Martela 2015, s. 83.) Nämä kolme eivät tuota kestävää onnellisuutta, vaan korkeintaan hetkellisiä mielihyvän tunteita.

Kyvykkyys edustaa ihmisen kokemusta siitä, että hän tuntee työnsä ja saa asioita aikaiseksi. Ihminen uskoo voivansa suorittaa hänelle annetut tehtävät onnistuneesti ja hän nauttii tehdä sitä, missä hän kokee olevansa hyvä. Kokemus oppimisesta on myös tärkeä osa elämää, sillä se kertoo ihmiselle, että kehitystä on tapahtunut ja että tehdyt ponnistelut ovat poikineet hedelmää. (Martela 2015, s. 94-95.) Niin kutsuttu flow-tila syntyy tilanteessa, jossa ihminen haastaa omia taitojaan menemällä tilanteisiin, joissa ei ole täysin varma osaamisestaan, mutta haastaa itseään kehittymään ja olemaan huippuversio itsestään tilanteen vaatimalla tavalla. Flow-tilassa vallitsevat kyvykkyyden kokemukset motivoivat ja tuntuvat hyvältä. (Martela 2015, s. 96-97.)

”Flow on ihmisenä olon optimitila, jossa kaikki sujuu kuin itsestään.”

-Järvilehto, 2013 (Martela 2015, s. 98).

Läheisyys tai yhteenkuuluvuuden tunne syntyy, kun yksilö kokee, että on ihmisiä, jotka välittävät hänestä ja hän välittää muista. Ihminen tarvitsee tunteen, että läheiset näkevät ja hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on. (Martela 2015, s.107-108.) Vanha sananlasku kuvastaa ihmisen olevan oman onnensa seppä, vaikka tosiasiassa olisi järkevämpi ajatella ihmisen olen oman onnensa keskushyökkääjiä. Ollakseen onnellisia ihmiset tarvitsevat ympärilleen joukon oikeanlaisia ihmisiä. (Martela 2015, s. 111-112.)

Hyvän tekeminen tarkoittaa, että ihminen kokee voivansa vaikuttaa positiivisesti ympärillään olevien ihmisten elämään. Kun ihminen kokee voivansa tuottaa jotain arvokasta maailmalle, se antaa merkityksen myös yksilön omalle elämälle. Toisten hyödyttäminen vahvistaa myös omaa hyvinvointia hyvän tekemisen tunteen kautta. Hyväntekemisen vastakohtana pahantekeminen taas tuottaa negatiivisia tuntemuksia ja karttaaksemme teemme paljon töitä välttääksemme tilanteita, joissa aiheutamme muille haittaa. (Martela 2015, s. 53). 

 

Ulkoinen motivaatio

Ulkoinen motivaatio tarkoittaa ulkoisesta maailmasta itseen kohdistuvaa painetta tai houkutusta, joka kannustaa toimimaan tai ajattelemaan tietyllä tavalla. Ulkoisia motivaatiotekijöitä Martelan esimerkeissä ovat muun muassa raha, materia ja ulkonäkö, joiden kautta usein haetaan mainetta tai toisten hyväksyntää. Usein ihmisen tehdessä asioita ulkoisten motivaattoreiden johdattelemana, mielihyvän tunteet ja kiinnostus tekemiseen säilyvät vain lyhyen aikaa. 

Keskeinen piirre ulkoiseen motiiviin liittyvälle tekemiselle on se, että siitä seuraa jokin erillinen palkinto, mutta itse asian tekeminen ei ole palkitsevaa. (Martela 2015, s. 65).

Sisäistä motivaatiota tulee siksi painottaa enemmän päätöksiä tehtäessä, sillä useiden Martelan esittämien tutkimusten mukaan sisäinen motivaatio saavuttaa aina parempia tuloksia lähes kaikissa yhteyksissä. (Martela 2015, s.65).

Ulkoinen ja sisäinen motivaatio rajataan usein melko jyrkästi, mutta tosiasiassa valtaosa toiminnasta on sekoitus molempia. On jopa päivästä kiinni, kuinka voimakkaina kumpikin näyttäytyy. Tämä näkyy esimerkiksi työelämässä, jossa tietyt työtehtävät saattavat tuntua joinakin päivinä oikein mukavilta ja toisena päivänä pakkopullalta. Joissain tapauksissa ulkoinen motivaatio saattaa pikkuhiljaa muuttua sisäiseksi motivaatioksi. Esimerkiksi koulussa oppilas voi aluksi vihata tiettyä oppiainetta, mutta alkaakin hiljalleen kiinnostua ja pitää siitä, jonka seurauksena hän alkaa hankkimaan aiheesta lisää tietoa omaehtoisesti. (Martela 2015, s. 65-66.)-

 

Intohimo

Jokaisella meistä saattaa olla taipumus ajatella, että meillä on jokin sisäänrakennettu intohimo tai erityinen kutsumus odottamassa löytymistään. Käsitys siitä, että jokaisella olisi ennalta määrätty kohtalo tai erityinen tehtävä elämässä, on monille houkutteleva. Martela haastaa tätä näkemystä kirjassaan. Hänen mukaansa ihmisten ei välttämättä tarvitse etsiä tai odottaa sitä yhtä suurta ja maagista kutsumusta.Sen sijaan jokaisella meistä on mahdollisuus rakentaa omaa näköistä ja merkityksellistä elämää. Hän ei näe, että jokaisella olisi olemassa valmiiksi määritelty kohtalo tai erityinen tehtävä, vaan että jokaisella on omat arvot, intohimot ja mieltymykset, jotka ohjaavat elämän valintoja. (Martela 2015, s. 137.)

Valonöörinä oleminen, kuten Martela kirjassaan kuvaa, ei tarkoita sitä, että ihmisen tulisi omistautua vain yhdelle tietynlaiselle päämäärälle. Sen sijaan se viittaa kykyyn löytää erilaisia tapoja toteuttaa itseään elämässä. Valonööri tunnistaa omat mieltymyksensä ja arvonsa sekä tekee valintoja sen pohjalta, mikä tuntuu itselle oikealta ja merkitykselliseltä. Ajatus kulminoituu siihen, että kun ihmiset tunnistavat omat arvonsa ja mieltymyksensä, he voivat alkaa rakentaa ja säätää elämänvalintojaan niin, että elämä tuntuu omalta ja merkitykselliseltä. Tämä tie voi johtaa innostuksen, arvokkuuden ja merkityksen tunteiden kasvamiseen omassa elämässä. (Martela 2015, s. 137.)

 

Lopuksi

Martelan kirja tarjoaa luonnollisesti paljon enemmän ja syvällisempää tietoa tässä artikkelissa kuvatuista asioista. Martelan mukaan tärkeintä onnelliseen elämään on kuitenkin ihmisen oman sisäisen äänen seuraaminen. Ihmisten tulisi oppia erottamaan, mitkä asiat motivoivat heitä luonnostaan ja mitkä asiat tehdään muista syistä. Seuraamalla omaa sisäistä ääntään, tekemällä asioita, joista nauttii ja hakemalla töitä, joissa voi toteuttaa itseään, ihminen voi saavuttaa pisteen, jossa häntä voidaan kutsua valon majakaksi. Ja jos ihminen saavuttaa tämän pisteen, hän on Martelan mukaan varmasti onnellinen.

Kokonaisuutena Frank Martelan kirja avaa tärkeitä näkökulmia ihmisen sisäiseen motivaatioon ja merkityksellisyyteen. Monet kohtaavat tilanteita, joissa ulkoiset olosuhteet vaikuttavat hyviltä, mutta sisäinen tyhjyys tai merkityksettömyyden tunne vaivaa. Kannattaa pohtia syvemmin, mistä nämä tunteet kumpuavat ja mitä todellinen elämän hyvyys ja merkitys merkitsevät.

Vaikka jokaisella ei välttämättä ole selkeää maagista kutsumusta, jokaisella on mahdollisuus rakentaa itselleen merkityksellistä elämää. Valonöörin käsite kuvaa yleisesti henkilöitä, jotka arvostat ja hallitsevat elämäänsä. Valonöörinä oleminen ei edellytä vain yhteen päämäärään sitoutumista, vaan se merkitsee kykyä löytää erilaisia tapoja toteuttaa itseään ja tehdä valintoja oman arvomaailman ja mieltymysten pohjalta.

Martela viittaa paljon itseohjautuvuusteoriaan, joka korostaa autonomian, pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden tarvetta ihmisen motivaation takana. Tämän lisäksi hän painottaa ajattelemaan neljännen perustarpeen mahdollista olemassaoloa.  Neljäs perustarve eli arvokkuuden tarve, joka liittyy hyvien tekojen tekemiseen muille.

Vaikka intohimoa tai ennalta määrättyä kohtaloa ei välttämättä ole, Martela korostaa yksilön omien arvojen ja mieltymysten merkitystä elämänvalintojen perustana. Tunnistamalla nämä tekijät ihminen voi rakentaa itselleen ja muille merkityksellistä elämää, joka tuo mukanaan innostusta, arvokkuutta ja merkityksen tunnetta.

 

 

 

LÄHDE

Martela, F. 2015. Valonöörit – Sisäisen motivaation käsikirja. Juva: Gummerrus Kustannus

Kommentoi