Tampere
29 May, Wednesday
12° C

Proakatemian esseepankki

Sillanrakentajaksi?



Kirjoittanut: Elias Hämäläinen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Sovittelija
Pauli Aalto-Setälä
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

”Yhteisö, jossa ei ole näkyviä konflikteja tarkoittaa yhteisöä, jossa kaikki ongelmat ovat piilossa.”

Riidat ja konfliktit, joita työyhteisöissä vääjäämättä esiintyy sisältää melkoisen muhkean hintalapun. Jos erään amerikkalaistutkimuksen tulokset pätisivät sellaisenaan Suomeen, mukautettuna se suomessa työskenteleviin esihenkilöihin ja heidän keskiansioonsa olisi hintalappu Suomessa 11 miljardia euroa vuodessa.

Monesti näitä tilanteita vältellään tai lakaistaan maton alle, kunnes tilanne paisuu mittakaavoihin, jotka eivät enää kerta kaikkiaan mahdollista sen kaltaista toimintaa. On helpompaa katsoa muualle ja leikkiä, ettei ongelmaa ole, kuin mitä vaatii käsitellä ongelma epämukavine tuntemuksineen. Jota tilanne väistämättä herättää kaikissa osapuolissa. Mikäli osapuolilla ei ole tarvittavia taitoja, tilanne räjähtää suuremmin käsiin, kun sitä yritetään perata auki.

Avainasemassa sovittelussa, kuten muissakin konflikteissa tai neuvotteluissa on pystyä ymmärtämään toista osapuolta. Sovittelijoilla onkin nyrkkisääntö, jonka mukaan he eivät aloita sovitteluprosessia, ennen kuin osapuolet pystyvät sanoittamaan vastapuolen tavoitteet perusteluineen.

Kunnioitus ja arvostus unohtuu helposti tilanteissa, joissa mielipiteet ovat eriävät. Tämän kaltainen toiminta on myrkkyä sovittelulla ja sille tavoitteelle, että asiasta päästäisiin yhteisymmärrykseen.

Lähestulkoon kaikissa rauhanneuvotteluissa osapuolilla on jonkinlaisia osatotuuksia tai muunneltuja totuuksia, joihin he itse vakaasti uskovat. Henkilö, joka uskoo vakaasti johonkin totuuteen luonnollisesti, kokee tämän totuuden kyseenalaistamisen hyökkäyksenä ja syytöksenä epärehellisyydestä. Kuinka sinä toimit tilanteissa, joissa koet itsesi kyseenalaistetun tavalla, joka on tulkittavissa myös syytökseksi? Eikö ole täysin loogista puolustaa omaa kantaansa?

Mikäli tämä piirre on yleistä lähes jokaisessa rauhanneuvottelussa, miksi se ei pätisi tavallisempiin neuvottelutilanteisiin tai sovittelutilanteisiin, joissa kuten rauhanneuvotteluissakin, istuu pöydän ympärillä ihmisiä omine narratiiveineen, subjektiivisine kokemuksineen ja tunteineen?

Maailma kaipaa sillanrakentajia

Konfliktit elävät polarisaatiolla. Kun jotkin näkemykset kärjistyvät ja eriävät toisistaan riittävän pitkälle, on helppoa taistella. Kaikki virheet ja vajavuudet, omatkin, on helppo sysätä viholliseksi nähdyn henkilön tai ryhmän harteille. Vahvojen tunteiden, kuten vaikkapa vihan avustamana on helppoa lietsoa tilannetta. Tämän voi todeta jokaisella keskustelupalstalla. Ei ole tarvetta edes tietää kaikkea, tuskinpa sitä edes halutaan. Pieni perehtyminen asiaan, kun saattaisi paljastaa oman kommentin typeryyden.

Ja vaikka toisinaan pitää hallussaan jonkin oikean asian tai pointin, kokemus omasta asemasta moraalisesti oikeassa saattaa sokeuttaa henkilöt omalle käytökselleen. On helppo toimia ylenkatsomaansa ryhmää tai henkilöä kohtaan täysin samalla tavalla, kun mistä käytöksestä heitä moralisoi ja syyttää. Erohan on valtava. Onhan itse absoluuttisen oikeassa, joten miksi kuunnella toista osapuolta, saati osoittaa hänelle kunnioitusta tai arvostusta. Tämän kaltainen asenne ja toiminta tuhoaa kaiken sen mitä olisi mahdollista rakentaa.

Sillanrakentaja ymmärtää molempia osapuolia ja ajattelee, ettei kumpikaan ääripää ole täysin oikeassa. Hänen pyrkimyksenään on tuoda faktoja kehiin, inhimillistää osapuolia ja tuoda sitä kautta tasapainoa konfliktiin.

Polarisaation kasvaessa ja keskustelutaitojen loistaessa poissaolollaan voidaan hypätä matkustajan paikalle ja odottaa innostuneena, minne kulkupeli vailla kuljettajaa päätyykään. Tämän kaltainen tilanne ei palkitse edes näennäistä voittajaa. Polarisaatio kärjistyessään ja radikalisoituessaan lopulta poistaa turvallisuuden tunteen molemmilta osapuolilta paljastaen vain taistelukentän, joka janoaa lisää verta. Ennen sitä pistettä voi olla helppo pitää lietsontaa muodikkaana tai rohkeana. Olla omaa mieltään radikaalisti muista piittaamatta ja seisoa järkähtämättä mielipiteidensä takana. Ja onhan se, rohkeaa. Mutta ilman kunnioitusta ja arvostusta risteävän mielipiteen edustajia kohtaan tilanteissa, joissa asioista keskustellaan, annetaan ääni sodalle. Kunnioitus ja arvostus radikaaleistakin eroista huolimatta mahdollistaa lopputuloksen, joka on olosuhteisiin nähden paras. Se kuitenkin on huomattavan paljon vaikeampaa, kuin toisen asettaminen kategoriaan, joka ”oikeuttaa” hänen ylenkatsomisensa.

Kommentit
  • Petra Hiltunen

    Hei Elias!

    Luin esseetäsi mielenkiinnolla! Lause jonka nostit esseen alussa oli pysäyttävä:
    ”Yhteisö, jossa ei ole näkyviä konflikteja tarkoittaa yhteisöä, jossa kaikki ongelmat ovat piilossa.” Totesit hyvin alkuun, että helposti monet inhottavat tilanteet lakaistaan maton alle ja käännetään katseet muualle, mutta sillä on paljon negatiivisempi vaikutus kun, että nostettaisiin kissa pöydälle. Tykkäsin sanasta ”sillanrakentaja” jota käytit, mikä hyvin viittasi ymmärtämiseen ja toisen arvostamiseen vaikeissakin tilanteessa.

    Essee on hyvin kirjoitettu ja sitä oli mielenkiintoista lukea, opin paljon! Olisin ehkä kaivannut jotain lähdeviittauksia siihen, mikä oli suoraa lainausta kirjasta yms.

    5.4.2023
Kommentoi