Tampere
20 May, Monday
11° C

Proakatemian esseepankki

Satumaa



Kirjoittanut: Jesse Järvensivu - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Törmäsin tähän kyseiseen artikkeliin jo vuosia sitten ja ajattelin, että tässäpä oiva kuvaus nykymaailmasta. Kaikenko pitää olla hauskaa? Olen saanut tähänastisen elämäni aikana olla mukana monessa erilaisessa tiimissä ja toimintaympäristössä. Kaikkia tiimejä, joissa olen ollut mukana yhdistää se, että siellä on korostettu tekemistä, ei sen hauskuutta. Siitä huolimatta, että hauskuutta ei ole korostettu, on aina ollut hauskaa. Joskus jopa niin hauskaa, että on jouduttu siitä ongelmiin. Mietin jo ensimmäistä kertaa lukiessani tätä artikkelia, että missä vika on, kun täytyy korostaa hauskaa ja kivaa? Koen, että suurta roolia tässäkin asiassa näyttelee sosiaalinen media. Kaiken ollessa vain muutaman klikkauksen päässä, vääristyy kuva todellisuudesta ja siitä matkasta, minkä asioiden eteen joutuu todellisuudessa tekemään.

 

On unohtunut, että esimies on se, joka loppupeleissä kuitenkin määrää ja se on se työpaikka, jolle teet töitä tiettyjen pelisääntöjen mukaisesti, Et voi odottaa, että teet aina vain kivoja hommia. Mitään paratiisia ei ole olemassa.

(Vasama, Tanja. 2018. ”Kivan kyseenalaistaja.” Helsingin Sanomat, 25.11.2018, B14)

 

 

Tekemistä, tai tarkemmin sanottuna tekemisen meininkiä ei voi tiimille käskeä. Tiimi luo itse itselleen juuri omanlaisesta tekemisen meiningin ja tavan, millä sen saa kaivettua esille. Ei hauskuuttakaan voi käskeä, jos ei ole hauskaa, niin sitten ei ole hauskaa. Hauskuutta korostettaessa luodaan mielikuva esimerkiksi huipputiimistä, jossa on aina hauskaa ja niin pirun mukavaa. Matkalle, johon tiimin jäsenet ovat päättäneet lähteä(koulu) on monta mutkaa matkassa, eikä töyssyiltä voida välttyä. Tämä ei tarkoita sitä, että kaiken pitäisi olla vastenmielistä ja hankalaa, mutta näin se vain on. Asiaa, kuin asiaa tulee aina tarkastella kokonaisuutena. Matkan keston ollessa kolme ja puolivuotta ristiriitatilanteita, epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä tulee varmasti eteen. Tästä ei kuitenkaan voida tehdä sitä johtopäätöstä, etteikö hauskaa olisi ollut. Oikein tiukassa paikassa ihmisellä on jäljellä kaksi vaihtoehtoa: itkeä vaiko nauraa? Kumman itse valitset? Joku voi valita molemmat ja se hänelle sallittakoon.

 

 

”Nuori työntekijä oli tullut valituksi asiantuntijatehtäviin erääseen organisaatioon. Rekrytointi ajautui kuitenkin ongelmiin, kun työsopimuksessa oli kohta, jonka mukaan ydintyön lisäksi työnkuvaan voivat tarvittaessa kuulua ”muut esimiehen määräämät tehtävät” Työntekijä ei suostunut allekirjoittamaan sopimusta – ei, vaikka kyseistä fraasissa ei ole mitään poikkeuksellista. Se on kirjattu monen suomalaisen työsopimukseen. ”Hän halusi tehdä vain niitä töitä, jotka häntä itseään kiinnostivat”, Järvinen hymähtää. Rekrytointi tyssäsi siihen.

(Vasama, T. HS. 2018)

 

Hauskuutta korostettaessa monesti unohtuu se, että jonkun täytyy vastata tuloksesta. Sen eteen tehtävät asiat eivät aina ole mukavia, eikä niiden kuulukaan olla. Yrityksessä, jossa kukin saa tehdä mitä haluaa ei ole päätä, eikä häntää. Kaikki lähtee tietynlaisesta suunnittelusta ja organisoinnista. Miten matkalle voidaan lähteä, jos kukaan ei tilaa lentolippuja? Miten yhteinen tavoite voidaan saavuttaa, jos kaikki tekee mitä huvittaa. Ei mitenkään. Hauskuus on tekemisen sivutuote, tai tarkemmin sanottuna polttoaine tekemiselle. Hauskuus lisää työn tuottavuutta, mutta toisaalta liian hauskanpidon seurauksena saattaa työn tuottavuus myös laskea. Kyse on kaksiteräisestä miekasta, joka väärin käytettynä ja ymmärrettynä on todella tuhoisa.

 

 

”Me vanhemmat olemme tehneet lastemme elämän mahdollisimman mukavaksi ja tiedostamattamme tehneetkin osin karhunpalveluksen jälkipolvelle. Emme ole tajunneet, että lasten ja nuorten olisi hyvä myös kokea pettymyksiä ja vastoinkäymisiä sekä opetella käsittelemään niitä ja ponnistelemaan asioiden eteen.”

(Vasama, T. HS. 2018)

 

 

Hauskaa saa ja pitääkin olla. Siitä ei ole kyse. Vaan siitä, että ei tämä elämä ole mikään satumaa. Ei mikään asia tule kotiovelta hakemaan. Lottokuponkikaan ei täyttämättömänä tuo satumaisia rikkauksia. Kyse on siitä, että suurimmat onnistumiset ja ilon aiheet löytyvät suurimpien epäonnistumisien kautta. Mitä enemmän tätä elämän suurta ravirataa kiertää, sen paremmalta tuntuu aamulla herätä ja tajuta se tosiasia, että täällä pallolla saa edelleen elää ja hengittää. Käytit sitten, aikasi miten tahansa, muista, että me elämme vain kerran. Nauti siis jokaisesta hengenvedosta ja muista: jos nyt vituttaa, niin se ei ole ikuista. Elämä kantaa kyllä.”

 

 

Lähteet

 

Vasama, Tanja. 2018. ”Kivan kyseenalaistaja.” Helsingin Sanomat, 25.11.2018, B14

Kommentoi