Tampere
30 May, Thursday
19° C

Proakatemian esseepankki

Rasitusperäinen kantapääkipu – mistä voisi olla kyse ja mistä helpotus?



Kirjoittanut: Samuel Sorvali - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 9 minuuttia.

Anatomia ja kuormitus selittämässä kipua

Kantapääkipu ei ole tuki- ja liikuntaelinvaivoista se kaikista yleisin, mutta silti yllättävän moni on kyseisellä alueella kipua kokenut. On arvioitu, että noin 11-15% kaikista jalan alueen kivuista, joista on hakeuduttu hoitoon liittyvät kantapäähän. Tyypillisimmin kantapääkivusta kärsivät fyysisesti hyvin aktiiviset ihmiset, kuten juoksijat, mutta myös inaktiiviset keski-ikäiset. (Rasenberg ym. 2019) (Morrissey ym. 2021) Toisaalta myös lasten keskuudessa kantapääkivun voidaan todeta olevan yleinen vaiva, koska tuhannesta pediatrisesta eli lastenhoidollisesta tapauksesta 8.2% liittyi kantapääkipuun (Kothari ym. 2023). Hyvin yleisesti kantapääkivun aiheuttaja on rasituksesta johtuva provokaatio.

Kantapää on alue, joka vastaanottaa sekä kestää valtavasti kuormitusta päivittäin. Se on ensimmäinen kehonosa, joka osuu maahan ihmisen kävellessä. Tätä kävelysyklin ensimmäistä vaihetta kutsutaankin kantaiskuksi. Kantapää saa anatomisen muotonsa pääosin kantaluusta eli calcaneuksesta, johon akillesjänne kiinnittyy ja liittäen pohkeen lihaksiston kantapäähän.

 

Akilleksen ja kantapään anatomiaa. Kuvalähde: https://www.lybrate.com/topic/achilles-tendon-image

 

Akillesjänne toimii pohkeen lihaksiston voiman siirtäjänä. Akillesjänteen siirtämän voiman avulla nilkkaa kyetään ojentamaan (plantaarifleksio) ja kantapää nousee alustasta. Tämä toiminta on edellytys muun muassa kävelylle, juoksulle ja loikkimiselle. Akillesjänteen mahdollistamana tapahtuu siis noin 93 % plantaarifleksion voimantuotosta. Lisäksi ihmisen perusliikkumisen aikana siihen myös kohdistuu jokaisella iskulla noin kymmenkertainen kehonpainon kuorma. (Physiopedia nd.) Kantapään ja akillesjänteen alue on syystäkin kehittynyt kestämään suuria voimia ja se myös näkyy, sillä onhan kantaluu suurin jalkaterän luista, iho paksuimmillaan kantapään pohjassa ja akillesjänne rakenteeltaan kestävintä sidekudosta ihmiskehossa. Kaikkea tämäkään alue ei voi kestää ja se voi ärtyessään olla pitkäänkin kipeä.

Rasitusperäisellä kivulla, tarkoitetaan sellaista kipua, jonka taustalla ei ole selkeää identifioitua aiheuttajaa tai tapahtumaa, josta kipu olisi alkanut (Clarsen ym. 2013). Yhdistävänä tekijänä näissä tapauksissa on kuitenkin kuormitus, jonka aikana tai jälkeen kipu tyypillisesti esiintyy. Rasitusperäisen kivun on todettu olevan yhteydessä tiettyyn toistuvaan kuormitukseen kohdistuen tiettyyn kehonosaan esimerkiksi heittolajeissa olkapäähän ja juoksulajeissa polveen tai juuri kantapäähän. Yksinkertaistettuna rasitusperäisessä kivussa on siis kyse siitä, ettei kuormitusta vastaanottavan kudoksen kestävyys ole rasituksen vaatimalla tasolla eikä kudos ehdi palautua ennen seuraavaa rasituspiikkiä.

Tyypillisimpiä aikuisiässä oireilevia kantapään rasitusperäisiä kivun aiheuttajia ovat akillesjänteen tendinopatia ja plantaarifaskiitti (Kakouris ym. 2021). Lapsuusiässä kasvuikään liittyvä tyypillisin kantapään rasitusvaiva on niin sanottu Severin tauti (Kothari ym. 2023). Vaikka kaikilla mainituilla aiheuttajilla on eri diagnostiikka ja nimi sekä omanlaisensa patologiat, niissä on myös hyvin paljon samaa niin anatomisesti kuin hoidollisestikin. Seuraavaksi tutkaillaan tutkimusnäyttöä siitä, mistä näissä vaivoissa on kyse, millaisin fysioterapeuttisin ja itsehoidollisin menetelmin sekä harjoitteluterapian keinoin näitä yleisimpiä kantapään vaivoja voidaan hoitaa, jotta kipua voidaan vähentää ja toiminnallisuutta lisätä. Tutkimusnäyttö on kerätty pääosin systemaattisista katsauksista ja katsauksista.

 

 

Akillesjänteen tendinopatia

Akillesjänteen tendinopatia (AT) on rasituksesta johtuva tulehdus, joka oireilee kipuna yleisimmin jänteen kiinnityskohdan tai keskiosan alueella (van der Vlist ym. 2021). Tulehduksellisen tilan syntymiseen vaikuttavien tekijöiden on teorioitu johtuvan esimerkiksi pohkeen lihaskuitujen vahvuuden epäedullisesta sijoittumisesta suhteessa niihin kohdistuvaan kuormitukseen. Tämä voi aiheuttaa patofysiologisia muutoksia sekä jänteen vahvojen kollageenisäikeiden vähenemistä, rasvoittumista sekä hiussuonituksen lisääntymistä aiheuttaen jänteen paksuuntumista. (Medina Pabón & Naqvi 2023)

Toisaalta on myös todettu, että AT:n synty on edelleen epäselvä eikä todellisia syitä vaivalle edes tiedetä (Zhi ym. 2021). AT:n hoitoon liittyviä ei-leikkauksellisia menetelmiä on tutkittu runsaasti eikä absoluuttiseen yksimielisyyteen ole päästy minkään menetelmän olevan selvästi toistaan parempi. On kuitenkin löydetty suosituksia, joita voi olla hyödyllistä noudattaa tehokkaamman paranemisen aikaansaamiseksi.

 

Akillesjänteen anatomia ja tendinopatia. Kuvalähde: https://sa1s3optim.patientpop.com/assets/images/provider/photos/2619175.png

 

Selkeimmin esiin nouseva keino on eksentrisen harjoittelun hyödyntäminen kuntoutuksessa. Eksentrisellä harjoittelulla tarkoitetaan hermolihasjärjestelmän tekemää jarruttavaa työtä jonkin liikesuorituksen aikana. Eksentrisen harjoittelun on todettu olevan AT:n hoidon kultainen standardi, koska sen puolesta on runsaasti positiivisia tutkimustuloksia (Pavone ym. 2019). Eksentrisen harjoittelun annosteluun on käytetty Alfredin protokollaksi kutsuttua harjoitusmuotoa, jossa joka päivä tehdään 180 eksentristä varpailta laskeutumista. Protokolla voi olla kuitenkin sellaisenaan liian aikaa kuluttavaa ja kuormituksen takia epämukavaa toteuttaa. (Stevens ym. 2014) Tämän protokollan intensiteetin soveltaminen potilaskohtaisesti voi kuitenkin olla edullista. Lisää tutkimustietoa joka tapauksessa tarvitaan eksentrisen harjoittelumäärän annosteluun liittyen AT-potilaiden kirjon keskuudessa. (Sivrika ym. 2023)

Jonkin verran näyttöä on siitä, että eksentrinen harjoittelu on sen vastakohtaa eli konsentrista harjoittelua parempi harjoittelumuoto, mutta kaikki aktiiviset harjoitusmuodot ovat joka tapauksessa parempia kuin vain niin sanottu ”wait and see”-metodi, jossa vain odotetaan paranemista ilman tiettyjä aktiivisia kuntoutusmenetelmiä (Medina Pabón & Naqvi 2023) (van der Vlist ym. 2021). On kuitenkin muistettava, että vaiva on rasitusperäinen ja näin ollen aktiivisuuden alentaminen on myös ensisijaisiin hoitokeinoihin kuuluva toimi. Manuaalisella hoitomuodolla shokkiaaltoterapialla on todettu olevan edullisia vaikutuksia AT:n kivun lievityksessä 80% potilastyytyväisyydellä. Shokkiterapiahoidon yhdistäminen eksentriseen harjoitteluun on tuottanut joissain määrin parempia tuloksia kuin harjoitteluterapia yksinään. (Medina Pabón & Naqvi 2023) Myös liikuntamuoto pilates saattaa tarjota edullisia tuloksia AT:n hoidossa (Sivrika ym. 2023)

 

 

Plantaarifaskiitti

Tendinopatiaan verrattaessa plantaarifaskiitti (PF) oireilee alempana kantapään tyvessä ja jalkapohjan puolella plantaarisessa faskiassa. Plantaarinen faskia on sidekudosrakenne, jonka lähtökohta on kantaluussa. Faskiarakenne toimii tärkeänä jalan liikkeen ja asentojen ylläpitäjänä. Plantaarifaskiitista puhutaan silloin, kun kyseisen faskian alue on mekaanisen kuormituksen takia rappeutunut eli degeneroitunut. Vaikka nimi faskiitti viittaakin tulehdukseen, näin ei solubiologisesti voida todeta, koska alueella ei ole havaittu tulehduksellisia soluja. (Buchanan & Kushner 2022) PF:n degeneratiiviset muutokset johtuvat siis toistuvista mikrorepeämistä sidekudoksessa, jolloin kudoksen oma korjauskapasiteetti ylittyy ja vaiva voi pitkittyä. Kuormituksen jatkuessa PF saattaa edetä aiheuttaen degeneratiivisia muutoksia ja kalkkeutumista myös kantaluun mediaalisen kyhmyn alueelle (Noriega ym. 2022). Yleisimmin PF oireilee aamuisin liikkeellelähdössä, tai muun pidemmän paikallaolon jälkeen, mutta se voi myös oireilla pidempiaikaisen rasituksen jälkeen. Urheilijoiden keskuudessa PF:n oireilu voi helpottaa alkulämmittelyssä, mutta pahentua harjoituksen loppua kohden. (Petraglia ym. 2017) Lisäksi on selkeää näyttöä siitä, että rajoittunut nilkan dorsifleksio on yhteydessä vaivaan. (Buchanan & Kushner 2022) (Noriega ym. 2022) (Petraglia ym. 2017) (Agyekum & Ma 2015)

 

Plantaarinen faskia ja plantaarifaskiitti. Kuvalähde: https://www.mdpi.com/ijerph/ijerph-19-14426/article_deploy/html/images/ijerph-19-14426-g001-550.jpg

 

Akillesjänteen tendinopatian tavoin PF:n hoidossa yksikään menetelmä ei ole selvästi parempi kuin muut, mutta yhtä lailla suosituksia tämänkin suhteen löytyy. On kuitenkin huomioitava, että systemaattisia katsauksia, eli korkeinta mahdollista näyttöön perustuvaa tutkimustietoa, arvioiva systemaattinen katsaus esitti, että tutkimusnäyttö AF:n harjoitteluterapiasta on rajallista verraten muihin aiheen tutkimuskohteisiin (Rhim ym. 2021).

Selkeää näyttöä on siitä, että provosoivaa kuormitusta alueelta on joksikin aikaa hyödyllistä välttää. (Agyekum & Ma 2015) PF:n hoitoon liittyvä kuormituksenhallinta perustuu esimerkiksi staattisen pitkäaikaisen kuormituksen ja nopeita harjoitusmäärän ja laadun muutoksia sisältävien jaksojen vähentämiseen (Morrissey ym. 2021).

Aikaisen hoidon aloittamisen, eli kuuden viikon sisällä oireiden synnystä, on uskottu nopeuttavan paranemista. Venyttelyharjoittelua voidaan suositella tekemällä akillesjänteen alueen venytystä seinään nojaamalla tehden kolme sarjaa kymmenen sekunnin pidoilla aluksi viidesti päivässä, jonka jälkeen vähentäen pariin kertaan päivässä. (Agyekum & Ma 2015) Maltillista näyttöä on siitä, että spesifit plantaarisen faskian venytykset voivat kuitenkin olla hyödyllisempiä kuin pohkeen tai akillesjänteen venytykset alle kolmen kuukauden seurannan aikana kivun lievittymisen näkökulmasta. (Rhim ym. 2021)

Mitä lihaskuntoharjoitteluun tulee, on todettu, että PF:ia hoidetaan hyvin erilasilla harjoitusinterventioilla. On huomattu, että jalan syvien lihasten heikkous olisi yhteydessä jalan alueen patologioihin kuten PF:iin, mutta ei voida esittää, mitkä harjoitteet palvelisivat parhaiten syvien lihasten voiman kasvattamista. Suuren kuorman vastusharjoitteet plantaariselle faskialle ovat indikoineet helpotusta kipuun ja parannusta toiminnallisuuteen. (Huffer ym. 2017) Vanhojen jalkineiden vaihtaminen, faskian venytystä vähentävien pohjallisten käyttö, paljasjalkakävelyn välttäminen ja kipualueeseen kohdistuva teippaaminen voi olla myös hyödyllistä PF:n oireiden helpottumisen kannalta. (Agyekum & Ma 2015) Harjoitteluterapiasta ei siis tiedetä vielä tarpeeksi, jotta voitaisiin osoittaa tiettyjä keinoja, joita tulisi poikkeuksetta käyttää. Joka tapauksessa huolimatta siitä, mikä hoitointerventio tai kuntoutusmuoto valitaan, tulisi hoidon kestää ainakin kuusi viikkoa (Buchanan & Kushner 2022).

 

 

Severin tauti

Kantaluun apofysiitti eli severin tauti (ST) on tyypillisin kantapääkivun aiheuttaja 8-15-vuotiailla. ST linkittyy lasten keskuudessa erityisesti runsaasti voimakkaita jalkakontakteja sisältävien lajien urheilijoihin ja liikkujiin. Näitä lajeja ovat esimerkiksi jalkapallo, yleisurheilu, hiihto, voimistelu, tennis ja baletti. (Ramponi & Baker 2019) Rasitusvaivan nimi juontaa juurensa vuoteen 1912 ja kyseisen vaivan löytäjään James Warren Severiin. (Physiopedia nd.) Tieteellisemmin kuvailtuna kantaluun apofysiitilla tarkoitetaan tulehduksellista tilaa akillesjänteen kiinnityskohdan alueella. Kipu oireilee siis kantaluun apofyysissä eli kasvukeskuksessa, joka ei ole vielä nuoressa iässä luutumalla sulkeutunut. (Kothari ym. 2023)

 

Severin tauti. Kuvalähde: https://assets.cureus.com/uploads/figure/file/476973/article_river_a093a1404a4211edbd333f4319dd7618-Figure-2.png

 

Toistuvan ja pitkäaikaisen rasituksen kautta vahva voimaa siirtävä akillesjänne aiheuttaa mikrotraumaa pehmeään luukudokseen kantaluun apofyysiin. Apofyysi ärtyy, joka voi pahimmillaan johtaa osittaiseen avulsiomurtumaan, jolloin luuta vahvempi jännerakenne irroittaa palan luukudosta irti. Nopean kasvupyrähdyksen aikana suoritettu suuri liikuntamäärä on yhteydessä ST:n syntyyn. ST oireilee kantapään alueella joko unilateraalisesti eli vain toisessa jalassa tai kuten 60% tapauksista, bilateraalisesti eli molemmissa jaloissa. Rasituksen on todettu provosoivan kipua ja levon helpottavan sitä. Tyypillisimmin kipua ei esiinny aamuisin. ST on lopulta itsestään parantuva vanhetessa ja apofyysin luutuessa. (Smith & Varacallo 2022) Pitkäaikaista oireilua tai komplikaatioita ei olla yhdistetty ST:hen. (Ramponi & Baker 2019) (Smith & Varacallo 2022)

Akillesjänteen tendinopatian ja plantaarifaskiitin tavoin severin tautiin ei ole yhtä ainutta ylitse muiden toimivaa terapia- tai harjoittelumuotoa. Joka tapauksessa yleisesti lasten rasitusperäisissä vammoissa pääasiallinen hoito perustuu tilapäiseen rasituksen vähentämiseen yhdistettynä fysioterapiaan. (Launay 2014) Mitä ST:sta kärsivän kanssa voitaisiin kuormituksen hallinnan lisäksi kuntoutumisen näkökulmasta tehdä?

On joissain määrin osoitettu, että pohjalliset, jotka tukevat kantapäätä tai jalan sisäkaarta ovat tehokkaampia liikunnallisen aktiviteetin kivun lievittäjiä kuin kantapään korokkeet tai hoitamattomuus (eli oletettavasti vain odottamalla parantelu). Toisaalta myös kantapään korokkeet olivat hoitamattomuutta tehokkaampi tapa vähentää kipua. Näitä hoitomuotoja käsitelleissä tutkimuksissa oli kuitenkin seikkoja, joiden perusteella näytön laatua ei voida pitää täysin relevanttina. (James ym. 2013)

Hieman uudemman julkaisun mukaan RCT-tutkimuksessa selvisi, ettei kymmenen viikon hoitojakson lopullisessa seurannassa pragmaattisen vain odottamalla tapahtuvan vasteen, kannan korotuspohjallisen käytön ja fysioterapeutin valvoman eksentrisen harjoittelun välillä ollut kliinisesti merkittäviä eroja kivun lievityksessä. Seurantajakson aikana nämä kaikki kolme yleistä ST:n hoitotapaa kuitenkin edesauttoivat kliinisesti merkittävää kivun vähenemistä testattavien keskuudessa. Lisäksi huomionarvoista oli, että kuuden viikon kohdalla korotuspohjallisia käyttäneen ryhmän ja eksentristä harjoittelua toteuttaneen ryhmän kehitys oli selkeämpää kuin vain paranemista odottavan ”wait and see”- ryhmän. (Wiegerinck ym. 2016)

Hyötyjä voidaan myös saada akillesjänteen venyttelystä, harjoittelua edeltävästä ja sen jälkeen toteutetusta jään käytöstä, tulehduskipulääkkeistä sekä nilkan koukistusta tekevien säären etuosan lihasten vahvistamisesta. (Smith & Varacallo 2022) Lyhyen aikavälin kipua helpottavia hoitomuotoja on mitä ilmeisimmin useita. Aiempaa RCT:tä kompaten katsaus tehokkaista terapiamuodoista esitti kolmen kuukauden aikana tapahtuvan kehityksen olevan samalla tasolla huolimatta siitä, tehtiinkö fysioterapeuttisia interventioita vai ei. (Uvelli ym. 2017)

 

 

Yhteenveto

Kolmesta yleisimmästä rasitusperäisen kantapääkivun aiheuttajasta voidaan todeta, että vieläkään ei tiedetä tarpeeksi yhtenäisten ja absoluuttisten hoitolinjojen asettamiseksi mitä tulee ei-operatiiviseen hoitoon, jota fysioterapeutit toteuttavat. Fysioterapiasta on kuitenkin saatu kliinisesti relevantteja hyötyjä rasitusperäisen kantapääkivun hallintaan ja mahdollisesti eri potilailla jopa hyvin samantapaisilla interventioilla vaivan diagnoosista huolimatta. Yleispätevän hoidon aloituksen voidaan todeta olevan kipua provosoivan kuormituksen välttäminen joksikin aikaa, mutta siihenkään, kuinka pitkäksi aikaa, ei ole yhteneväistä ohjeistusta.

 

  • Akillesjänteen tendinopatiassa eksentrinen harjoittelu on laajalti tutkittu ja tehokkaaksi koettu harjoitusmuoto vaivan kuntoutuksessa. Ilmeisesti aktiiviset harjoitusmuodot ovat tehokkaampia kuin harjoittelemattomuus ja ”wait and see”.

 

  • Plantaarifaskiitissa venyttely voi olla helpotusta tuova harjoitusmuoto, ei siksi, että se olisi poikkeuksetta voimaharjoittelua parempi, vaan siksi, ettei voimaharjoittelun vasteista vielä tiedetä tarpeeksi. Rajoittunut nilkan dorsifleksio on selkeästi yhteydessä vaivaan.

 

  • Severin tauti paranee itsestään ikääntymisen myötä, kun kantaluun kasvukeskus luutuu. Lyhyen aikavälin kivunhallintaan on useita mahdollisesti toimivia keinoja, mutta kolmen kuukauden jälkeen eroavaisuuksia ei nähty huolimatta siitä tehtiinkö fysioterapiaa vai ei.

 

 

 

 

 

Lähteet:

 

  1. Agyekum, E. K., & Ma, K. (2015). Heel pain: A systematic review. Chinese journal of traumatology = Zhonghua chuang shang za zhi18(3), 164–169. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.cjtee.2015.03.002
  2. Buchanan BK, Kushner D. Plantar Fasciitis. [Updated 2022 May 30]. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; 2023 Jan-. Available from: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK431073/https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK441928/
  3. Clarsen B, Myklebust G, Bahr RDevelopment and validation of a new method for the registration of overuse injuries in sports injury epidemiology: the Oslo Sports Trauma Research Centre (OSTRC) Overuse Injury QuestionnaireBritish Journal of Sports Medicine 2013;47:495-502. https://bjsm.bmj.com/content/47/8/495.long
  4. Huffer, D., Hing, W., Newton, R., & Clair, M. (2017). Strength training for plantar fasciitis and the intrinsic foot musculature: A systematic review. Physical therapy in sport : official journal of the Association of Chartered Physiotherapists in Sports Medicine24, 44–52. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.ptsp.2016.08.008
  5. James, A. M., Williams, C. M., & Haines, T. P. (2013). “Effectiveness of interventions in reducing pain and maintaining physical activity in children and adolescents with calcaneal apophysitis (Sever’s disease): a systematic review”. Journal of foot and ankle research6(1), 16. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1186/1757-1146-6-16
  6. Kakouris, N., Yener, N., & Fong, D. T. P. (2021). A systematic review of running-related musculoskeletal injuries in runners. Journal of sport and health science10(5), 513–522. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.jshs.2021.04.001
  7. Kothari, E. A., Padgett, A. M., Young, S. M., Ray, J., Shah, A., & Conklin, M. J. (2023). A Review of Pediatric Heel Pain. Cureus15(1), e34228. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.7759/cureus.34228
  8. Launay F. (2015). Sports-related overuse injuries in children. Orthopaedics & traumatology, surgery & research : OTSR101(1 Suppl), S139–S147. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.otsr.2014.06.030
  9. Medina Pabón MA, Naqvi U. Achilles Tendinopathy. [Updated 2023 Aug 17]. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; 2023 Jan-. Available from: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK538149/https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5505577/
  10. Morrissey, D., Cotchett, M., Said J’Bari, A., Prior, T., Griffiths, I. B., Rathleff, M. S., Gulle, H., Vicenzino, B., & Barton, C. J. (2021). Management of plantar heel pain: a best practice guide informed by a systematic review, expert clinical reasoning and patient values. British journal of sports medicine55(19), 1106–1118. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1136/bjsports-2019-10197
  11. Noriega, D. C., Cristo, Á., León, A., García-Medrano, B., Caballero-García, A., & Córdova-Martinez, A. (2022). Plantar Fasciitis in Soccer Players-A Systemic Review. International journal of environmental research and public health19(21), 14426. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.3390/ijerph192114426
  12. Pavone, V., Vescio, A., Mobilia, G., Dimartino, S., Di Stefano, G., Culmone, A., & Testa, G. (2019). Conservative Treatment of Chronic Achilles Tendinopathy: A Systematic Review. Journal of functional morphology and kinesiology4(3), 46. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.3390/jfmk4030046
  13. Nd. Achilles tendon. https://www.physio-pedia.com/Achilles_Tendon#cite_note-Moore-1
  14. Nd. Sever´s disease. https://www.physio-pedia.com/Sever%27s_Disease
  15. Ramponi, D. R., & Baker, C. (2019). Sever’s Disease (Calcaneal Apophysitis). Advanced emergency nursing journal41(1), 10–14. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1097/TME.0000000000000219
  16. Rasenberg, N., Bierma-Zeinstra, S. M., Bindels, P. J., van der Lei, J., & van Middelkoop, M. (2019). Incidence, prevalence, and management of plantar heel pain: a retrospective cohort study in Dutch primary care. The British journal of general practice : the journal of the Royal College of General Practitioners, 69(688), e801–e808. https://doi.org/10.3399/bjgp19X706061
  17. Rhim, H. C., Kwon, J., Park, J., Borg-Stein, J., & Tenforde, A. S. (2021). A Systematic Review of Systematic Reviews on the Epidemiology, Evaluation, and Treatment of Plantar Fasciitis. Life (Basel, Switzerland)11(12), 1287. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.3390/life11121287
  18. Sivrika, A. P., Papadamou, E., Kypraios, G., Lamnisos, D., Georgoudis, G., & Stasinopoulos, D. (2023). Comparability of the Effectiveness of Different Types of Exercise in the Treatment of Achilles Tendinopathy: A Systematic Review. Healthcare (Basel, Switzerland)11(16), 2268. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.3390/healthcare11162268
  19. Smith JM, Varacallo M. Sever Disease. [Updated 2022 Sep 4]. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; 2023 Jan-. Available from: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK441928/ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK441928/
  20. Stevens, M., & Tan, C. W. (2014). Effectiveness of the Alfredson protocol compared with a lower repetition-volume protocol for midportion Achilles tendinopathy: a randomized controlled trial. The Journal of orthopaedic and sports physical therapy44(2), 59–67. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.2519/jospt.2014.4720
  21. Uvelli, K., Neher, J. O., & Safranek, S. (2017). Treatment for Calcaneal Apophysitis. American family physician96(2), 126–127. https://pubmed-ncbi-nlm-nih-gov.libproxy.tuni.fi/28762709/
  22. van der Vlist, A. C., Winters, M., Weir, A., Ardern, C. L., Welton, N. J., Caldwell, D. M., Verhaar, J. A. N., & de Vos, R. J. (2021). Which treatment is most effective for patients with Achilles tendinopathy? A living systematic review with network meta-analysis of 29 randomised controlled trials. British journal of sports medicine55(5), 249–256. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1136/bjsports-2019-101872
  23. Wiegerinck, J. I., Zwiers, R., Sierevelt, I. N., van Weert, H. C., van Dijk, C. N., & Struijs, P. A. (2016). Treatment of Calcaneal Apophysitis: Wait and See Versus Orthotic Device Versus Physical Therapy: A Pragmatic Therapeutic Randomized Clinical Trial. Journal of pediatric orthopedics36(2), 152–157. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1097/BPO.0000000000000417
  24. Zhi, X., Liu, X., Han, J., Xiang, Y., Wu, H., Wei, S., & Xu, F. (2021). Nonoperative treatment of insertional Achilles tendinopathy: a systematic review. Journal of orthopaedic surgery and research16(1), 233. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1186/s13018-021-02370-0
Kommentoi