Tampere
21 Apr, Sunday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Polven yleisimmät rasitusvammat ja niiden kuntoutus



Kirjoittanut: Jenna Viianen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 8 minuuttia.

Essee on kirjoitettu yhdessä Katri Stylman

 

Johdanto 

Polvinivel on merkittävä toimintakyvyn kannalta, sillä se kantaa ihmisen kehon painoa ja mahdollistaa liikkeen paikasta A paikkaan B. Tämä alaraajan nivel vaatii vahvaa stabiliteettia ja hyvää liikkuvuutta fleksio- ja ekstensiosuunnissa, kun se kohtaa valtavan rasituksen liikkuessa. Korkea kuormitus tekee polvesta herkän erilaisille vaivoille, kuten sijoiltaanmenoille, rasitusvammoille, bursiiteille, tendiniiteille, nivelrikolle, murtumille, polven instabiliteetille ja virheasentojen aiheuttamille kiputiloille. Tässä esseessä keskitytään polven rasitusvammoihin, niiden tutkimiseen sekä fysioterapian näkökulmasta suunniteltuun hoitoon ja kuntoutukseen. Näitä ongelmia ovat, hyppääjän polvi (polvijänteen tulehdus), juoksijan polvi (tractus iliotibialiksen hankausoireyhtymä), polvilumpion kondromalasia ja patellofemoraalisella kipusyndroomalla (PFPS). (Kauranen 2017, 209–210, 217–231) 

 

Polven rakenne ja toiminta 

Polvi on ihmiskehon suurin nivel verrattaessa nivelpintojen pinta-aloja. Siinä niveltyvät reisiluu, sääriluu ja polvilumpio. Lisäksi pohjeluu niveltyy sääriluuhun, mutta tämän ei katsota lukeutuvan osakis polvinivelkompleksia. Reisiluusta, sääriluusta ja polvilumpiosta koostuu yksi yhteinen nivelkapseli, jonka sisällä on kaksi erillistä niveltä: sääriluun ja reisiluun välinen sarananivel sekä polvilumpion ja reisiluun välinen liukunivel. (Kauranen 2017, 205.) 

 

Reisiluun distaalinen pää leviää polven ulommaksi ja sisemmäksi sivunastaksi. Nämä toimivat useiden alaraajan lihasten kiinnityspaikkana. Lisäksi reisiluun distaalipäässä sääreen niveltyy ulompi ja sisempi nivelnasta, ja distaalipään etupuolelle sijoittuu vastaava polvilumpion nivelpinta. Sääriluun proksimaalinen pää muodostaa reisiluuhun niveltyvän koveran ylemmän nivelpinnan. Myös tämä leviää polvessa ulommaksi ja sisemmäksi nivelnastaksi. Nivelpinnat ovat säären aksiaalisuuntaan katsottuna noin kuuden asteen verran kallistuneet taaksepäin. Tämä mahdollistaa optimaalisen fleksion polvinivelessä. Polvilumpio puolestaan sijaitsee polvinivelen etupuolella nelipäisen reisilihaksen jänteen alla, ja se toimii polvessa niin sanottuna väkipyöränä mahdollistaen polvinivelen ojentumisen muuttamalla nelipäisen reisilihaksen jänteiden kiinnityskulmaa sääriluuhun. Se liukuu reisiluun nivelpintaa pitkin polven fleksion ja ekstension aikana. (Kauranen 2017, 205-206.) 

 

Reisi- ja sääriluun välisen nivelen välissä sijaitsevat nivelkierukat, joiden tehtävänä on tasata nivelpintoihin kohdistuvaa painetta. Ne eivät muodosta täydellistä välilevyrakennetta, vaan ne ovat kaksi erillistä rustolevyä. Kierukat ovat rakenteeltaan ulkolaidoilta paksut ja ne ohenevat polven keskikohtaa kohti. Nivelkierukat kiinnittyvät ulkoreunoiltaan polvinivelen nivelkapseliin ja niiden päät sitoutuvat nivelsiteillä sääriluuhun. Nivelkierukat liukuvat polven ekstensiossa eteenpäin ja fleksiossa taaksepäin. (Kauranen 2017, 206.) 

 

Polven nivelpussia vahvistavat useat nivelsiteet, joista keskeisimpiä ovat nivelkapselin sisällä sijaitsevat etu- ja takaristiside (ACL ja PCL). Näiden tehtävänä on rajoittaa polvinivelen liukumista etu-takasuunnassa. Nivelkapselin ulkopuolella sijaitsevat ulompi ja sisempi sivuside, joiden tehtävänä on vakauttaa polvea sivuttaissuunnassa. Nivelsiteiden vauriotilanteissa on huomattu nivelkapselin olevan olennaisessa osassa. Nivelkapselin ulkopuoliset nivelsiteet korjaavat todennäköisemmin vaurioitaan, kun nivelkapselin sisällä sijaitsevat. (Kauranen 2017, 206.) Nykytutkimuksen mukaan kuitenkin on saatu näyttöä siitä, että esimerkiksi repeytynyt eturistiside voi myös alkaa parantua ilman leikkaushoitoa. Filbayn ym. (2023) tutkimuksen mukaan 80 potilaan otoksesta, jopa 90% eturistisiteen repeytymistä osoitti MRI-seurannassa merkkejä parantumisesta kolmen kuukauden seurantajaksolla. Tutkimuksessa kuusi kahdeksasta eturistisiteestä, jotka eivät parantuneet, olivat kiinnittyneet polven muihin rakenteisiin. (Filbay, Dowsett, Jomaa, Rooney, Sabharwal, Lucas, Van Den Heever, Kazaglis, Merlino, Moran, Allwright, Kua, Durie, Roger, Cross & Cross 2023.) Nivelsiteiden lisäksi polvinivelen rakenteisiin kuluu useita limapusseja ja polvilumpion alapuolinen rasvapatja, joiden tehtävänä on vähentää polven anatomisten rakenteiden välistä kitkaa. (Kauranen 2017, 206.) 

 

Polvinivelen pääliikkeet ovat sarananivelelle ominaiset fleksio ja ekstensio. Lisäksi nivelen ollessa fleksiossa tai ääriekstensiossa siinä esiintyy myös pientä rotaatiota. Polvinivel eroaakin tyypillisestä sarananivelestä juuri tällä tavalla, että siinä tapahtuu fleksion ja ekstension lisäksi rotaatiota, sekä siten, että fleksion ja ekstension aikana nivelpintojen kontaktipinta liukuu toisiinsa nähden. Polven ekstensio tapahtuu pääasiassa nelipäisen reisilihaksen (m. quadriceps femoris) avulla. Leveä peitinkalvon jännittäjälihas (m. tensor fascia latae) avustaa liikettä hiukan. (Havulinna & Selin 2021.) Polven fleksioon osallistuvat puolikalvoinen lihas (m. semimembranosus), puolijänteinen lihas (m. semitendinosus), kaksipäinen reisilihas (m. biceps femoris), räätälinlihas (m. sartorius), polvitaivelihas (m. popliteus), hoikkalihas (m. gracilis) sekä kaksoiskantalihas (m. gastrocnemius) avustavana lihaksena. (Saresvaara-Virtanen & Ojala 1993, 287.) Polven sisäkiertoon osallistuvat puolikalvoinen lihas, puolijänteinen lihas, hoikkalihas, räätälinlihas ja polvitaivelihas. Polven ulkokierron mahdollistajana toimii kaksipäisen reisilihaksen lyhyt pää. (Palastanga, Field & Soames 2006, 288-289.) 

 

Polven yleisimmät rasitusvammat ja niiden hoito 

Urheiluvammat voidaan jakaa akuutteihin vammoihin ja rasitusvammoihin, riippuen vammamekanismin ja oireiden alkamisen mukaan. Useimmissa tapauksissa on helppo luokitella akuutiksi tai rasitusvammaksi, mutta joissakin tapauksissa se voi olla vaikeaa. Akuutteja vammoja esiintyy äkillisesti, ja niillä on selkeästi määritelty syy tai alkamisajankohta. Rasitusvammat syntyvät, kun elimistön suorituskyky ylittyy lyhyellä tai pitkäaikaisella aikavälillä, aiheuttaen paikallisesti mikro- tai makrotason kudosrepeämiä. Rasitusperäiset vammat johtuvat toistuvista mikrotraumoista, eivätkä ne johdu tunnistettavasta tapahtumasta kuten akuuteista tai traumaperäisistä vammoista, joissa usein voi tunnistaa selkeän tapahtuman vamman alkuperäksi. (Bahr, Alfredson, Järvinen, Järvinen, Khan, Kjær, Matheson & Mæhlum 2012.) 

 

Juoksijan polvi 

Juoksijan polvi eli iliotibiaalinen hankaussyndrooma (ITB-syndrooma) on yleisin juoksun aiheuttama vamma polven lateraalipuolella. Polven lateraalireunan kipu johtuu siitä, kun IT-jänne hankautuu polven ulkoreunalla sijaitseviin luurakenteisiin. Tämä aiheuttaa kitkaa, joka ärsyttää ja tulehduttaa sekä jänteen että sen alla olevan limapussin. Limapussin tarkoituksena on vaimentaa kitkaa, mutta jännekimppu suoliluun, sääriluun ja jänteen välillä on liian kireä, mikä tekee vaimentamisesta mahdotonta ja johtaa kudosten ärsyyntymiseen. Kipu ilmenee usein liikkeessä, mutta voi pahimmillaan ilmetä myös levossa. Lisäksi polvessa voi esiintyä turvotusta ja kudoksen paksuuntumista (Kauranen 2017,230–231) ITB-syndroomasta kärsii noin 12–16 % urheilijoista. (Friede, Innerhofer, Fink, Alagre & Csapo 2021.) 

 

Juosijan polvi on vaiva, joka esiintyy pääasiassa juoksijoilla, mutta se voi ilmetä myös muilla liikunmuodoilla, kuten pyöräilijöillä ja soutajilla. Tämä johtuu siitä, että näissä lajeissa jänne joutuu alttiiksi pitkäaikaiselle ja joustavalle liikkeelle, joka muistuttaa juoksun liikerajaa. (Kauranen 2017,230–231.) Yleisimmin rasitusvamman taustalla on tiukka IT-kalvo, jonka kiristymistä voivat aiheuttaa äikilliset tai lisäntyneet rasitukset, harjoittelun intensiteetin muutokset, epäsopivat kengät, huono alusta juoksulle tai virheellinen juoksutekniikka. Juoksijan polvessa kipu yleensä pahenee harjoittelun jatkuessa. Lisäksi on huomattu, että lihasheikkoudet polven ojentajissa, koukistajissa ja lonkan loitontajissa sekä virheasennot alaraajoissa voivat lisätä vamman riskiä. Puutteet polven tai nilkan liikehallinnassa voivat myös osaltaan vaikuttaa vamman syntyyn, ja esimerkiksi reiden ja säären lihasten epätasapaino voi aiheuttaa polven liikakiertoa, mikä on yksi juoksijan polven syntyyn vaikuttavista tekijöistä (Haapasaari 2017.) 

 

ITB-syndrooman ensisijainen hoitolinja on aina konservatiivinen, ja juoksijan polvea leikataan harvoin. Poikkeuksena ovat äärimmäisen krooniset ja kivuliaat tapaukset, joissa iliotibialis-jänteen (IT-Jänne) alla oleva limapussi saatetaan joutua poistamaan. Vaivan parantuminen voi viedä aikaa muutamista viikoista jopa kuukausiin. (Kauranen 2017.) Juoksijan polven konservatiivisen hoito on yleensä yhdistelmä lepoa, venyttelyä ja voimaharjoittelua sekä juoksutekniikan parantamista/muuttamista. Myös hierontaa on käytetty osana kuntoutusta, vaikka hieronnan vaikutukset ovat vain lyhytaikaisia, sopivat ne varsinkin akuutinvaiheen hoidossa. Voimaharjoittelussa on suositeltu keskittyä lonkan abduktorilihasten vahvistamiseen (erit. Gluteus medius), lisäksi on tärkeää myös vahvistaa muita lonkan alueen lihaksia, jotka stabiloivat liikettä esim. Juoksun aikana. Lisäksi lonkkalihasten harjoittelussa tulisi harjoitella enemmin neuromuskulaarista hallinta ja voimakestävyyttä kuin maksimivoimaa. Venyttelyä suositellaan juoksijan polveen heti kuntoutuksen alusta lähtien. Venyttelyn tarkoituksena on lievittää IT-jänteen jännitystä ja vähentää sen alla oleviin kudoksiin kohdistuvia puristusvoimia. Staattisia IT-jänteen venytyksiä tulisi tehdä yhteensä vähintään 3minuuttia putkeen, lisäksi pysyviä vaikutuksia voidaan odottaa vain, jos venyttely sisällytetään harjoittelurutiineihin ja niitä toistetaan säännöllisesti ja useasti. (Friede ym. 2021.) 

 

Tutkimusten mukaan kuitenkin yllä mainitulla hoidolla vain alle puolet toipuu täysin kahdeksan viikon aikana. Tämä viittaisi siihen, että yleisimmät hoitomenetelmät eivät ole riittävän tehokkaita, mutta vaikuttavampien interventioiden määrittämistä vaikeuttaa niiden vähäinen tutkimustaso. (Friede, Innerhofer, Fink, Alagre & Csapo 2021.) 

 

 

 

Hyppääjän polvi 

“Hyppääjän polvi”, jota kutsutaan myös patellajänteen tendinopatiaksi, on polven kivulias tila, joka liittyy pääasiassa liikkeessä ilmenevä, se johtuu patellajänteen pienistä repeämistä, joita esiintyy pääasiassa urheilulajeissa, jotka edellyttävät voimakasta hyppäämistä, ja jotka aiheuttavat paikallista patellajänteen arkuutta. Repeämät johtuvat tyypillisesti patellajänteeseen tai quadricepsjänteeseen kohdistuvasta kertyneestä rasituksesta. Kuten nimikin kertoo, tila on yleinen hyppyurheilijoilla, jotka harrastavat hyppylajeja, joissa vaaditaan paljon nopeutta ja voimaa jalan ojentajilta. Nämä urheilulajit kuten lentopallo, yleisurheilu (pituus- ja korkeushyppy) ja koripallo, johtavat usein suuriin eksentrisiin nelipäisen nelipäisen jänteen kuormituksiin. (Santana, Mabrouk & Sherman 2023.) 

 

Hoito perustuu pääasiassa konservatiivisiin toimenpiteisiin, kuten polvea kuormittavien toimintojen vähentämiseen. Kun kipu hellittää, toimintakyky palautetaan fysioterapian ja liikuntaterapian avulla. Leikkaus on yleensä viimeinen keino kroonisissa tapauksissa, joissa kipu ei ole vastustuskykyinen. Eri interventiolla pyritään aluksi lievittämään kipua, minkä jälkeen aletaan toteuttamaan progressiivista harjoittelua. Akuutissa vaiheessa on tärkeää hallita kuormitusta, mutta välttää kuormituksen lopettamista täysin, koska se vähentää entisestään jänteen kuormituskapasiteettia. Lihasvoimien vahvistaminen on tärkein hoitomuoto hyppääjän polveen. Harjoitteluun on hyvä ottaa mukaan eksentrisiä, raskaita hitaita vastusharjoitteita sekä isometrisiä harjoitteita. Toiminnallisessa harjoitellussa keskeistä on jänteen kuormituskapasiteetin kasvattaminen, liikemallien ja kineettiseen ketjun korostaminen. Passiiviset interventiot, kuten hierontaa tai manuaalista käsittellyä voidaan hyödyntää hyppääjän polven hoidossa. Myös tukivarusteita (polvituet) ja teippaustekniikoista on koettu olevan apua jänteen kuorman vähentämiseksi. Näistä interventioista ei kuitenkaan ole kunnollista näyttöä. (Rudavsky & Cook 2014.) 

 

Patellofemoraalinen kipusyndrooma  

Patellofemoraalisella kipusyndroomalla (PFPS) tarkoitetaan polvilumpion vääränlaisesta liikkumisesta polven koukistuksen aikana johtuvaa polven etuosaan sijoittuvaa kiputilaa (Kauranen2017, 227). Polvilumpion vääränlaisen liikkumisen voi esimerkiksi aiheuttaa suoran reisilihaksen, kaksoiskantalihaksen tai IT-jänteen kireystilat. Lisäksi aiheuttajana voivat olla vauriot lihaksissa tai pehmyskudoksessa, liiallinen kuormitus nivelessä, jalan liiallinen pronaatio tai lantion ja lonkan alueen lihasten heikkous ja epätasapaino. Myös ulkoiset ja ympäristöstä tulevat vaikutukset, kuten urheilulaji, lajiin liittyvien liikkeiden suoritustapa ja käytetty välineistö voivat olla osana vaikuttamassa liikkeen häiriintymiseen ja PFPS:n kehittymiseen. Usein PFPS syntyy liikunnasta, joka sisältää juoksua, kyykkyliikkeitä, porrasharjoittelua, pyöräilyä tai hyppyjä. (Sannasi, Rajashekar & Hedge 2023.) 

 

PFPS:n hoitolinja on konservatiivinen. Hoito koostuu akuuttivaiheessa levosta, kylmähoidosta sekä tarvittaessa kipulääkityksestä tulehduskipulääkkeellä. Lisäksi hoidon osana voidaan käyttää erilaisia teippauksia, tukipohjallisia, jalan ortooseja sekä biofeedback –harjoittelua. (Kauranen 2017, 227; Sannasi ym. 2023.) Akuuttivaiheen jälkeen kuitenkin tehokkaimmat interventiot perustuvat alaraajojen lihasvoimaharjoitteluun ja terapeuttiseen harjoitteluun. Tärkeää on huolellinen alaraajojen lämmittely ennen liikuntasuoritusta. Vaikuttavia interventioita ovat erityisesti lonkan ulkokiertäjien ja loitontajien sekä polven ojentajien (erityisesti nelipäisen reisilihaksen) vahvistaminen ja lihasepätasapainon korjaaminen, sekä ylipäätään lonkkaa ja polvea liikuttavien lihasten harjoittaminen. Tutkimuksissa ei ole todettu eroa siinä, onko polven vai lonkan alueen lihasten harjoittaminen vaikuttavampaa, vaan ne ovat yhtä tehokkaita harjoitusmuotoja. (Alba-Martin, Gallego-Izquierdo, Plaza-Manzano, Romero-Franco, Nunez-Nagy & Pecos-Martin 2015; Na, Han, Shi, Zhu, Ren & Liu 2021, Zago, Amatuzzi, Rondinel & Matheus 2020; Clijsen, Fuchs & Taeymans 2014; Kauranen 2017.) 

 

Kondromalasia
 

Polven kondromalasia eli rustonpehmentymätauti on reisiluuhun niveltyvän, polvilumpion takapinnalla sijaitsevan rustoisen nivelpinnan vaurio. Sen taustalla voi erityisesti nuorilla esiintyessään olla polvilumpion ruston viivästynyt kypsyminen ja luutumishäiriö, mutta taustasyyt voivat myös liittyä polven vammoihin, epäoptimaalisiin asentoihin, lihasepätasapainoon, nivelrikkoon, nivelen ylikuormitukseen tai reisiluun nivelpintojen erikorkuisuuteen. Kondromalasiassa polvilumpion sisempi nivelpinta hankautuu reisiluun etuosassa sijaitsevaan uraan, mikä aiheuttaa rustokudoksessa vaurioita. Yleisimpiä oireita tässä ovat kipu ja rahina polven etuosassa sitä ojennettaessa. Oireita provosoi yleensä kyykistyminen, portaissa tai epätasaisessa maastossa kulkeminen, ponnistaminen ja polvillaan oleminen. Kondromalasia voi myös olla täysin oireeton vaiva. (Kauranen 2017, 228.) 

 

Kondromalasian hoito on haastavaa, sillä ei tunneta mitään yhtä tiettyä keinoa, joka olisi vaikuttavaa. Akuuttivaiheessa pyritään yleensä polven kuormituksen vähentämiseen 1-2 viikon ajaksi. Akuuttivaiheen jälkeen harjoittelussa keskitytään vahvistamaan polven ojentajalihaksia sekä venyttämään sen koukistajia ja nivelkapselia. Harjoittelu etenee progressiivisesti, aloittaen isometrisistä harjoitteista ja siitä jatkaen dynaamisiin suljetun ketjun harjoitteisiin. Erityisesti nelipäisen reisilihaksen ja lonkan ulkokiertäjien suljetun ketjun harjoitteiden on todettu vaikuttavan kondromalasiasta aiheutuneen kivun vähentämiseen ja vaivasta kuntoutumiseen. (Habusta, Coffey, Ponnarasu, Mabrouk & Griffin 2023.; Kauranen 2017.) 

 

Yhteenveto 

Polvinivel on suuri nivel ja sillä on suuri vaikutus liikkumiseemme. Polven vaivoihin voivat vaikuttaa myös muut alaraajojen rakenteelliset ja toiminnalliset häiriöt, eivätkä ne ole täysin yksiselitteisiä. Polven rasitusvammojen hoitokeinoja ja niiden vaikuttavuutta on kuitenkin edelleen tutkittu suhteellisen vähän, joten hoitomuotojen valinnassa joudutaan monesti soveltamaan muiden vaivojen hoidosta saatavaa tutkimustietoa hoitomuotojen vaikuttavuudesta. Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että polven rasitusvammojen hoidossa keskeisessä osassa on aktiivinen harjoittelu ja erityisesti alaraajojen lihasten vahvistamiseen keskittyvät interventiot. On kuitenkin tärkeää jatkaa polveen liittyvien interventioiden tutkimista, jotta harjoittelua voidaan optimoida entistä paremmin.  

Lähteet 

Alba-Martin, P., Gallego-Izquierdo, T., Plaza-Manzano, G., Romero-Franco, N., Nunez-Nagy, S. & Pecos-Marint, D. 2015. Effectiveness of therapeutic physical exercise in the treatment of patellofemoral pain syndrome: a systematic review. Journal of Physical Therapy Science Jul; 27(7): 2387-2390. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4540887/. 

Bahr, R., Alfredson, H., Järvinen, M., Järvinen, T., Khan, K., Kjær, M., Matheson, G. & Mæhlum, S. 2012. Types and Causes of Injuries. Teoksessa Bahr, R., Engebretsen, L., Laprade, R., Bolic, T. (toim.), The IOC Manual of Sports Injuries: An Illustrated Guide to the Management of Injuries in Physical Activity. 1–24. Iso-Britannia, Wiley-Blackwell. 

Clijsen, R., Fuchs, J. & Taeymans, J. 2014. Effectiveness of Exercise Therapy in Treatment of Patients With Patellofemoral Pain Syndrome: Systematic Review and Meta-analysis. Physical Therapy, Vol 94, Issue 12. https://academic.oup.com/ptj/article/94/12/1697/2741897. 

Filbay, S., Dowsett, M., Jomaa, M., Rooney, J. Sabharwal, R., Lucas, P., Van Den Heever, A., Kazaglis, J., Merlino, J., Moran, M., Allwright, M., Kuah, D., Durie, R., Roger, G., Cross, M. & Cross, T. 2023. Healing of acute anterior cricoate ligament rupture on MRI and outcomes following non-surgical management with the Cross Bracing Protocol. Br J Sports Med 2023; 57: 1490-1497. https://bjsm.bmj.com/content/57/23/1490. 

 

Habusta, S., Coffey, R., Ponnarasu, S., Mabrouk, A. & Griffin, E. 2023. Chondromalacia Patella. StatPearls. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK459195/. 

Havulinna, A. & Selin, B. 2021. Tyypillisimmät polven rasitusvammat ja niiden fysioterapia fyysisesti aktiivisilla aikuisilla. Opinnäytetyö. Fysioterapian tutkinto-ohjelma. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/507319/Havulinna_Selin.pdf?sequence=2&isAllowed=y . 

Kauranen, K. 2017. Fysioterapeutin käsikirja. 1. painos. Helsinki: Sanoma pro.  

Na, Y., Han, C., Shi, Y., Zhu, Y., Ren, Y. & Liu, W. 2021. Is Isolaten Hip Strengthening or Traditional Knee-Based Strengthening More Effective in patients With Patellofemoral Pain Syndrome? A Systematic Revies With Meta-analysis. Orthopaedics Journal of Sports Medicine. Jul 29;9(7). https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34377715/. 

Palastanga, N., Field, D. & Soames, R. 2006. Anatomy and Human Movement: Structure and Function. Edinburgh: Elsevier Ltd. 

Rudavsky, A. & Cook, J. 2014. Physiotherapy management of patellar tendinopathy (jumper’s knee). Journal of Physiotherapy, Vol 60, Issue 3: 122-129. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1836955314000915 . 

Sannasi, R., Rajashekar, A. & Hedge, N. 2023. Association of patellofemoral pain syndrome (PFPS) with quadratus lumborum and lower limb muscle tightness a cross-sectional study. Journal of Orthopaedics. Volume 42: 1-5. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0972978X23001344?via%3Dihub . 

Santana, J., Mabrouk, A. & Sherman, A. 2023. Jumper’s Knee. StatPearls. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK532969/ . 

Saresvaara-Virtanen, M. & Ojala, B. 1993. Nivelten ja lihasten fysioterapia: Trigger-kivut ja toiminnallinen anatomia. Jyväskylä: Finnpublishers. 

Zago, J., Amatuzzi, F., Rondinel, T. & Matheus, J. 2020. Osteopathic Manipulative Treatment Versus Exercise Program in Runners With Patellofemoral Pain Syndrome:  A Randomized Controlled Trial. Journal  of Sport Rehabilitation Dec 17;30(4): 609-618. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33333491/. 

Kommentoi